Kausi paketissa..

tai oikeastaan se on ollut paketissa jo jonkin aikaa. Viimeksi kun Jaskan kans vesillä oltiin 25 marraskuuta ei osannut arvata jääkauden alkavan niin pian. Pari päivää myöhemmin käytiin Jarpin kans nykäseen vene ylös sääennusteiden perusteella ja 30.11 olikin sitten jo satama jäässä. Paljoa ei siis pelivaraa veneen noston kans ollut. Seuraavan kerran vesille keväällä kunhan jäät lähtee. Pilkilläkin vois pitkästä aikaa käydä, jos vaan intoa sattuis löytymään. Yhteenvetona voisi sanoa kalavuoden olleen todella onnistunut. Kausi käynnistyi pääsiäisenä 3 päivän jerkkaussessiolla, josta oli tuloksena metrinen lima sekä muutama pienempi. Haukireissujen jäädessä vähemmälle aloin jigaamaan kuhaa. Kuhanjigailu oikeastaan lopetti haukikauden aikasemmin ku oisin alunperin ajatellut. Paljon tuli tästäkin lajista opittua ja kuhaenkkakin nousi kesäkuussa 3,6 kiloon.

Heinäkuussa olikin sitten vuoden kohokohta, eli reissu lappiin. Jaskan kans kahestaan sinne jälleen suunnattiin ja olipahan vaan loistava reissu. Paljon saatiin isoja harjuksia ja yli 50 senttisten harjusten vapauttaminen antoi mahtavia fiiliksiä. Syksyn lähestyttyä ja vesien viilettyä jatkui jälleen jerkkikausi. Suuret hauet jäivät tälle syksylle saamatta vaikkakin parin kohtuullisen kanssa pääsin kättä vääntämään. Nousihan veneeseeni sentään yksi 8,8 hauki Näsiksen vävypojan toimesta. Oikeastaan haukikausi jäi tälläkin kertaa pahasti kesken ahvenenjigauksen seurauksena. Kauhee polte tuli opetella tätäkin lajia ja uusia paikkoja tuli etsittyä kortin avulla reilusti. Määrässä kaloja tuli mun mittapuulla paljon ja ensin jigiahven enkka parani 530 grammaan ja muutama viikko myöhemmin 850 grammaan asti. Kuhia en onnistunut syksyllä löytämään kuin muutaman, joten siihen hommaan vois sitten ens syksynä panostaa hiukan enemmänkin. Taimentakin käytiin pari keikkaa paiskomassa, mutta mun kohdalla tulos oli se tavallinen MP. Näsis sentään keväällä onnistui veneeseeni yhden mitallisen nostamaan, joten pääsinpäs sentään haavia heilutteleen.

Tällainen kausi siis tällä kertaa ja ensi vuonna jatketaan. Nyt vaan talven aikana pitäs huoltaa kamat kuntoon sekä alkaa jo sitomaan uusia perhoja ensikesää ajatellen. Kiitos kaikille kavereille kalareissuista! Loppuun vielä fiilistelyn vuoksi vuoden hienoimmat fisuni:

 

Uusia ahvenpaikkoja etsimässä

Aamulla nähtiin Jaskan kans satamassa puol kasin aikaan ja varttia myöhemmin oltiinkin jo vesillä. Päivän teemana oli etsiä uusia ahvenmestoja lähivesiltä. Tuulettomassa ja pimeässä kelissä ajeltiin menemään eilen kortista skoutatuille paikoille. Eka patti syvän veden keskellä vaikutti mielenkiintoiselta ja jotain elämää siellä kaiussakin näkyi. Lieneekö sitten ollut vielä liian pimeää vai mistä johtui, että mitään kontakteja ei kaloihin saatu. Seuraavassa mestassa Jaska menettää yhden jigin hauelle ja saamme kumpikin yhden ahvenen, yhteispainoltaan alle 100g. Huikeita jättejä. Jonkin verran vielä tärppejä kyseisestä paikasta tulee, mutta ei mitään veneeseen asti.

Seuraava paikka osoittautui tyhjäksi kuten muutama muukin. Viimeisestä paikasta kaiku taas piirteli runsaasti elämää ja kun aikamme heittelemme alkaa kalojakin löytyä. Jigissä oli pakko olla keltaista ja sitä piti uittaa todella rauhallisesti, jotta kalat kiinnostui. Saamme yhteensä ehkä 15 ahventa joista suurin osa todella pieniä sekä Jaskalle 39 senttinen kuha sekä pieni hauki. Tärppejä tuli tänään ihan järkyttävästi ja ehkä yksi viidestä tarttui kiinni. Jigejä kun katseli niin paljon tuli jälkiä pyrstöihin kalojen roikkuessa ainoastaan niistä kiinni. Takaisin rannassa oltiin tänään jo ennen kolmea. Koko päivän tuli sadekuuroja sekä välillä myös tuuleskeli. Sään puolesta kalakeli vaikkakin vesi oli reippaassa laskussa. Vedenlämmöt vaihteli 4,8-5,6 asteessa. Saattopas olla jopa vuoden viimeinen jigireissu sillä seuraavaksi voisi käydä pitkästä aikaa jerkkailemassa haukea, jos ens viikon lopulle luvattu talvi ei aiheuta ongelmia.

Vuoden viimeinen mökkireissu

Perinteinen syysreissu heitettiin viime viikonloppuna. Kuten edelliselläkin keikalla (muutama viikko sitten) päätin mä lähteä liikenteeseen vasta lauantaiaamuna. Seurakseni lauantailähtöön sain Jarpin ja Näsiksen, Pepe, Henkka ja Reino puolestaan menivät mökille jo perjantaina. Satamassa oltiin jo ennen seitsemää ja pimeässä ajelimme ensimäisen puolituntia mökkiä kohti. Päivän plan oli jigailla illan savukalat jo menomatkalla ennen kuin menisimme herättelemään pojat. Pelipaikoilla oltiinkin ennen kahdeksaa ja ahvenia alkoi nousemaan veneeseen välittömästi. Tunnin jigaamisella saimme reilut parikymmentä ahventa savupönttöön Jarpin ollessa yllättäen tehokkain jigailija. Lopulta ajelimme mökille, perattiin kalat, nakattiin ne jääkaappiin odottelemaan iltaa ja sovittiin poikien kans lähdöstä taimenta nakkeleen.

Poikien nauttiessa vielä aamupalaa suuntasimme me jo busterin keulan kohti pomppuista Airistoa. Pari paikkaa paiskottiin kovassa tuulessa sekä keikkuvassa veneessä ennen kuin lähdettiin etelään. Koskaan aiemmin en tuolla suunnalla ollut taimenta heitellyt, joten hukassa meinas paikat olla. Kartan avulla kokeiltiin potentiaalisia paikkoja löytää, mutta kova tuuli teki niiden tarkasta haravoinnista todella haastavaa. Muutama iso aaltokin saatiin keulan yli veneeseen matalassa vasta-aaltoon ajaessa. Ei siinä juurikaan kaasua uskaltanut käyttää, koska vettä ei liikaa ollut, joten mitään ei pystynyt tekemään estääkseen pienen veneen huuhtelun.

Jossain vaiheessa pojatkin löysivät samoille paikoille missä olimme. Saaliiksi he olivat kuulemma saaneet jigillä pari simppua. Muutama mielenkiintoinen taimenelta haiskahtava spotti vielä paiskottiin ennen kuin päivä uhkasi kääntyä iltapuolelle ja pimentyvä keli ajoi meidät lähemmäksi mökkiä. Ilta päätettiin vielä pieneen jigailusessioon. Me saatiin vaan tärppejä sekä yksi ahven mun toimesta veneeseen asti poikien saadessa toisesta spotista vajaa parikymmentä aapoa. Loppuilta menikin grillailessa, saunoessa sekä savustellessa. Hyvät oli löylyt sekä eväät.

Sunnuntaihin kun heräiltiin saimme huomata kelin olevan sellainen, että taimenpaikoille ei olisi mitään asiaa. Tämän takia emme kiirettä vesille pitäneet vaan aamupalan jälken pistimme paikat kuntoon ja lähdimme jigaileen ahvenia. Ekasta spotista onnistummekin saamaan reilusti ahvenia kokojen ollessa kuitenkin vaatimatonta. Toki sekaan mahtui yli 300 grammaisiakin, mutta suurin osa oli pienempää sorttia. Onnistuin saamaan 6 perättäisellä heitolla 5 ahventa, joten syönti oli vähintäänkin kohtuulinen. Päivän väristä on taas paha sanoa kun useammalla värillä kaloja sain. Jarpilla oli tällä kertaa hiukan hiljasempaa, mutta Näsiksen sinivalkosta jigiäkin purtiin useasti. Parit muutkin paikat vielä läpi heitellään, mutta montaa kalaa ei sieltä löydy. Päivän saldoksi kolmisenkymmentä ahventa ja pari haukea. Poikien veneeseen nousi reilu kymmenen ahventa ja pari haukea.

Ahvenia saatiin siis taas kohtuullisesti vaikkakaan yhtään 400 gramman ylittävää ei joukkoon mahtunut. Taimenet oli hukassa kuten odotaa sopikin, mutta ehkä me vielä joskus niitäkin löydetään (ainakin pari erittäin mielenkiintoisen oloista paikkaa on nyt tiedossa). Hauska oli kyllä tämäkin reissu vaikka tuuli oli molempina päivinä ihan liian kova. Vedenlämmöt vaihteli 5-7,4 asteessa. Vielä on siis "kesää" jäljellä.

850 grammaa ahventa

Viikko sitten esiintynyt talvi on onneksi muuttunut takaisin syksyksi ja kalastelukausi vaan jatkuu. Aamulla käväsin taas kiekossa ja sen jälkeen nähtiin Jaskan kans satamassa hiukan yli 9. Romut vaan veneeseen ja liikkeelle. Ajelimme suorilta tutuille ahven spoteille. Välillä ajelu oli hiukan mielenkiintoista järkyttävän sumun takia. Kun vihdoin ekaan paikkaan pääsimme saimme heti huomata ahventen olevan syönnillä. Parin kokeilun jälkeen Jaskan ruskeahkoon jigiin alkoi napsumaan tiuhemmin, joten aamupäivän väri selvisi nopeasti. Hiukan eri ruskeahkon sävyisiä jigejä vaihtelin ja useammalla sain kaloja. Osa ahvenista nyki vaan pyrstöstä ja saldona oli muutama pyrstötön jigi. Osa ahvenista taas imas jigin syvälle kurkkuunsa. Kun jonkin aikaa oltiin ahvenia nosteltu jysähti reilummin. Olin jo varma että siiman päässä potkii kilonen hauki, mutta kun vihdoin kala tuli näkyviin huomasin sen olevan jäätävä ahven. Hiukan jo mietin ylösottamista ja haavin tarvetta, mutta päätin nostaa sen siimasta kyytiin.Uus enkka (ainakin jigienkka mereltä) kirjataan nyt lukemiin 850 grammaa ja 39 senttiä.

Jatkoimme paiskomista toisten vastaavien toivossa, mutta enään ei noin isoja tullut, normi 100-350 grammasta kylläkin. Kun eka spotti hiljeni siirryimme seuraavaan. Sieltäkin löytyi ahvenia, mutta yllättäen todella matalasta. Syvän puolelta yleensä on ahvenet löytyneet, mutta nyt ne oli melkeen kaislassa kiinni. Kun lopulta tämäkin paikka hiljeni siirryimme seuraavaan. Sieltä löytyikin sitten vaan yksi ahven sekä todella mutaista vettä. Melkeen jokaiseen paikkaan oli ilmestynyt outo mutakerros pintaan ja kirkkaampi vesi oli sen alla. Kun enempää ei kaloja sieltäkään löytynyt päätimme mennä perkaamaan fileroitavaksi ottamamme fisut. 

Perkailujen jälkeen kokeilimme vielä aamun ekaa spottia ennen kuin lähdimme takaisin päin. Pari ahventa paikasta vielä nousi, mutta aamun syöntejä ei enään ollut. Kotimatkalla pysähdyimme jigaileen hetkeksi kuhaakin. Jaska onnistui pari todella pientä kuhaa veneessä käyttämään sekä lisäksi muutama tärppi saatiin. Tämän jälkeen lähdimme lopulta ajeleen kotiin ollen rannassa neljän jälkeen. Päivän saldo oli 2 kuhaa, 4 haukea ja reilut 50 ahventa. Nyt on taas muutama assu fileinä oottelemassa paisteluita molemmilla. Vedenlämmöt vaihteli 5-6,5 asteessa.

Mökkeilemässä

Pojat meni Pepen mökille jo perjantaina ja mä päätin ajella paikalla lauantaina aamulla. Tarkotus oli olla liikkeellä jo pimeässä, mutta veneilijän yllättänyt talvi muutti suunnitelmia. Kuuden jälkeen kello herätti ja pakkasmittarin näyttäessä -8 päätin kömpiä takaisin peiton alle. Epätoivoisesti tutkiskelin sääennustuksia ja seurasin lämpötilan muutoksia, mutta ei se pakkanen näyttänyt juuri laskevan. Rannassa olin kasin jälkeen mittarin näyttäessä edelleen -8. Kaikki mahdolliset vaatteet päälle ja lumihommiin. Vene oli aika surullisen näköinen jäälautta ja lunta siellä oli yli 20 senttiä. Lukkojen sulattelun sekä lumitöiden jälkeen pakkasin kamat veneeseen ja lähdin ajeleen. Yksikseen sai merellä ajella.

Pojat oli jo päässeet vesille kun vihdoin paikalle pääsin. Reino hyppäs mulle keulaan ja aloimme kalasteleen. Hetken aikaa paiskottiin haukea huonolla menestyksellä ennen kuin siirryimme jigaileen ahvenia. Muutama ahven saatiin meidän veneeseen ja hiukan vähemmän poikien paattiin. Lounastauon aikaan saldona oli 13 ahventa yhteensä ja 3 pientä haukea. Lounaan jälkeen jigattiin taas ahventa, mutta kalat oli täysin hukassa. Illan edetessä pojat lähti paiskomaan haukea mun ja Reinon tehdessä vielä yhden täsmäiskun ahventen perään. Iltapalaksi oli tarkoitus savustaa ahvenia ja muutama tarvittaisiin lisää. Hetken aikaa etsin jälleen päivän väriä vihdoin sen taas löysin. Illan alkaessa hämärtyyn keltainen tuntui kelpaavan hyvin ja pian molemmat nakeltiin sellaisia. Täsmäiskun saldoksi tuli jälleen 13 ahventa suurimpana mun saama kiva 530 grammanen, joten nyt saatiin kunnolla kalaa pönttöön. Illlalla sitten saunottiin sekä savustettiin ahvenia. Erittäin reilusti suolatut (kiitos Rampalle) ahvenet tekivät kauppansa ja vatsat täynnä päästiin nukkumaan.

Sunnuntaiaamuna ei sitten ollutkaan kiire vesille. Heräiltiin kyllä ajoissa, mutta pakkanen ei suoranaisesti houkutellut meitä vesille. Jossain vaiheessa kuites vesille lähdettiin ja jälleen oli vuorossa jigailu. Eilisen spotti oli täysin kuollut, mutta yhdestä uudesta paikasta onnistuttiin Reinon kans kymmenkunta ahventa veneeseen nostamaan. Toisen veneen saldoksi jäi vain yksi ahven. Ahvenen jiggailu lopeteltiin iltapäivällä ja päätimme kokeilla vielä hetken aikaa haukea. Parit ekat spotit oli hiljaisia, mutta eräästä kaislasta Reino onnistu saamaan noin parin kilon hauen ja mulle napsahti 4,1 kiloinen. Pojatkin onnistui saamaan 3 haukea suurimpana parikiloinen. Aamun auringonpaiste muuttui yhtäkkiä lumimyrskyksi ja me lähdettiin laittaan mökki kuntoon. Neljän jälkeen lähdin ajeleen veneellä kotiin päin. Satamassa olikin sitten taas -3 ja kauhee sumu haittasi näkyvyyttä. Hiukan oli kyllä extreme keikka, mutta kunnialla siitäkin selvittiin. Vedenlämmöt vaihteli 5,5-8 asteessa.

Jiggailemassa

Jarpin kans oltiin sovittu tälle päivälle kalareissu ahventen sekä kuhien perään ja kun aikani asiaa (kalatakuu näillä reissuilla) Näsikselle viikolla hehkutin päätti hänkin lähteä mukaan kelluskeleen. Aamulla normisti kiekkoileen ja satamassa nähtiin 10 yli 9. Lähdimme ajelemaan kohti viime viikonlopun kuhapaikkoja, mutta matkalla pysähdyimme yhteen ahvenelta (kortista katteltuna) haiskahtavaan paikkaan. Kaloja kyllä kaiussa näkyi, mutta yhtä Jarpin saamaa haukea enempää ei siitä paikasta noussut. Täytynee kokeilla joskus uudestaan.

Seuraavaksi ajelimme tutulle kuhaspotille ja ankkuri nakattiin veteen. Kauaa emme heitellä ehtineetkään ennen kuin Jarppi sai pari pientä ahventa sekä Näsis komean kakkosen liman. Mä jouduin tyytymään vaan varovaisiin tärppeihin. Aikamme jaksoimme kuhaa paiskoa, mutta kun ei tapahtumia juuri ollut lähdimme jatkaan matkaa ahvenspoteille. Ekasta ahvenpaikasta alkoikin kaloja nousemaan. Eka Jarppi nappas pari raitapaitaa mun ja Näsiksen ettiessä vielä päivän väriä. Kohtuu pian löysinkin toimivan värin ja useamman nopeassa tahdissa nousseen ahvenen jälkeen kuului keulastakin (Näsis) käsky antaa hällekkin sama väri. Tämän jälkeen alkoi Näsiskin nosteeen ahvenia. Myös hauet oli aktiivisia ja useita sellaisiakin käytin veneessä.

Tämän paikan hiljennyttyä ajelimme seuraavaan spottiin. Sieltäkin löytyi jonkinverran nälkäisiä ahvenia, mutta viime viikonlopun kaltaista syöntiä ei ollut. Kello oli ehtinyt jo kahteen ja kun aamupalakin oli vielä syömättä lähdimme grillaileen. Vatsat pulleina ajelimmekin ruuan jälkeen tutulle patille, mistä oli onneksi verkot kadonneet. Alkuun saimme muutamia hyviä ahvenia, mutta kun tuntui että kalat ois hiukan syvemmässä päätin siirtää venettä hiukan. Pian tämän jälkeen alkoikin "ahventennostotalkoot". Useampi tuplatärppi osui tähän sessioon ja kalojen kokokin oli parempaa. Kellon lähestyessä puolta viittä alkoi laatikossa olla soppakalat Näsikselle ja Jarpille kasassa, joten lähdimme ajeleen vielä aamun kuhapaikoille.

Heti ekalla heitolla saan alamittasen kuhan ja pian tämän jälkeen Jarppi käyttää veneessä edellisen kaksoisveljen. Enempää kuhia emme enään saa vaan hämärtymään alkava ilta ajaa meidät kotimatkalle. Huikee päivä taas vesillä. Kuhia saimme 2, haukia 12 ja ahvenia yli 50. Tuuli puhalteli kaiketi idästä aina kun puhalteli sillä suurimman osan päivää oli aivan tyyntä. Vettä sateli kolmesta lähtien, mutta ei onneks kaatamalla. Vedenlämmöt huiteli edelleen 9-10 asteessa.

Jigittely jatkui

Aamulla kello herätti kuuden jälkeen, mutta sen verran väsy meinas painaa, että siirsin sen soimaan vasta seiskalta. Lämpömittari näytti nollaa ja yöllä oli tainnut jopa pakkasella käydä, joten kauheen kuuma ei merellä ollut. Kauheassa sumussa suunnistettiin eilisen viimeiselle paikalle. Ahvenet oli jälleen kotosalla ja hetkessä Putte oli vetässyt itsensä 6-2 johtoon. Jigivärien testailun jälkeen onnistuin löytämään päivän ottivärin ja ahvenia alkoi nousemaan. Eka spotti hiljeni  kuitenkin, joten ajelimme seuraavaan. Koskaan en siinä ollut jigaillut, mutta kortista paikka näytti täydelliseltä. Kaikukin kertoi kaloja penkassa olevan, joten tapahtumia alkoi tulla heti kun heittelemään alettiin. Ahventilasto kääntyi hetkessä mulle 11-7 ja Puttekin joutui kaivamaan samanlaisen jigin, millä mä kaloja nostelin. Putte onnistui käyttämään yhden hauenkin irrotuksessa sekä toiselle menetti jigin. Munki ottijigi päätyi parempiin suihin kun veneen vierestä tuli jäätävä pommi ja jigi katosi samantien.

Pian jatkettiin matkaa ja tarkoitus oli käydä tutulla patilla. Kun sinne oltiin ajelemassa huomasin siinä olevan verkko. Kerpele. Ei mennä sit sinne. Tässä vaiheessa kokeiltiin jopa haukia heittää kymmenen heiton verran, mutta ei niitä löytynyt. Summittainen ajelu sekä kaiun tuijottaminen kertoi tasasella 4 metrin alueella olevan jotain kaloja. Heitimme jälleen ankkurin ja melkeenpäs ekalla heitolla nostin veneeseen 42cm kuhan. Lisäksi paikasta tuli pari ahventa, mutta sitten hiljeni. Tämän jälkeen pidettiin grillailutauko lähistön saaressa. Grillailujen jälkeen ajelimme aamun spotille ja parit ahvenet siitä vielä saatiin. Pieni tilastotappiokin koettiin ankkurin köyden katkettua mystisesti. Lieneekö jättihauki iskenyt siihen kun ilman repimistä köysi katkesi. No onneks oli mukana toinenkin ankkuri, joten pystyimme jatkamaan jigailua.

Lähdimme ajeleen kotiinpäin ja matkalla kopasimme muutaman mestan. Hiljasta oli parissa ekassa, mutta viimeiseen paikkaan kun stoppasimme löytyi jälleen kaloja. Muutaman tärpin jälkeen käytin veneessä hauen ja Putte kuhan. Näiden jälkeen mä sain vielä yhden alamittasen kuhan sekä Putte kaks 42 senttistä. Hieno päivä vesillä. Aamulla ahven oli kohtuullisella syönnillä, mutta päivällä löytyi vaan satunnaisia kaloja sieltätäältä. Päivän loppusaldoksi tuli yhteensä 3 haukea, 5 kuhaa ja 29 ahventa. 3 kuhaa ja muutama ahven otettiin mukaan ja hyviltähän ne tuoreena paistettuina maistuikin. Vedenlämmöt vaihteli 9-11 asteessa. 

Hauki vaihtui ahveneen

Putte saapui aamulla junalla Turkkuseen ja Piian kans poimittiin hänet kyytiin asemalta 10 vaille 8. Siitä ajelimme tankin kautta rantaan ja vesilllä oltiin ennen yhdeksää. Ekaksi ajelimme lähistön lahtialueelle, mikä oli kuitenkin täyttä kuravelliä. Tämän takia otimme suunnaksi etelän ja annoimme Yamahan laulaa. Tunnettuun kuhanjigausränniin saavuttuamme päätimme vetää siinä stopin vaikka pääasiallinen kohdekalamme päivälle olikin hauki. Kuhajigit siimanpäässä ehdimme muutaman heiton heittää ennen kuin näimme viereisen veneen nostelevan ahvenia. Tämän jälkee suurensimme jigipäitä sekä pienensimme jigejä ja aloimme kalastaan ahvenia. Muutama ahven sekä hauki paikasta saatiin, mutta koko ei päätä huimannut.

Vajaan kymmenen ahvenen sekä viiden hauen jälkeen lähdimme jerkkailemaan. Keli oli kuitenki todella tyven ja vesi matalalla, joten hijaista oli haukikaislikoissa. Kovin kauaa emme jerkkejä uitella jaksaneet vaan lähdimme taas ahventen perään. Eka spotissa oli vene ja toista kortista pongattua spottia emme kunnolla löytäneet (kaiku kerto eri tarinaa kun kortti ja plotteri), joten jatkoimme matkaa kohti uusia ahvenpaikkoja. Kun matkalle osui tuttu haukispotti kävimme sielläkin mutkan. Hiljasta oli haukirintamalla edelleen, joten ajelimme lähistön salmeen jigaileen aapoja. Pari karkuutusta oli paikan saldo ja siirryimme muutaman sata metriä eteenpäin. Sieltä saimme taas parit ahvenet, mutta mitään huippusyöntiä ei löytynyt.

Pari paikkaa myöhemmin päädyimme päivän vikaan spottiin. Siellä ahvenet olivatkin syönnillä ja muutaman cr kalan (kuten kaikki aiemmat) jälkeen päätimme parit aapot kyytiinkin poimia. Kun päättää alottaa ahventen kyytiin nostelun, muuttuu niiden saaminen yllättäen vaikeammaksi. 6 otettavan kokoista (suurin 370g) kuitenkin saatiin, joten huomenna pääsemme pitkästä aikaa maistelemaan mereneläviä. Syönti olisi ehkä jatkunutkin, mutta kello kertoi uhkaavasti kyytimme saapuvan satamaan. Näinollen oli aika keräillä kamat ylös ja suunnata takaisin satamaan.

Yhteistulos tais olla mulle 4 ja Putelle 2 haukee sekä lukuisia ahvenia kummallekkin (jostain ihmeen syystä Putelle huomattavasti enemmän kuin mulle). Keli oli todellakin tuuleton pitkästä aikaa, joten vesillä oli erittäin leppoisaa. Vedenlämmöt vaihteli 9-11 asteessa. Tästä on kiva jatkaa huomenna..

Vaikea päivä vesillä

Eilen aamulla oltiin sovittu Jaskan kans treffit satamaan 5 yli 9. Kiekosta ajelin siis suoraan rantaan missä Jaska jo odottelikin. Kamat veneeseen, vaatetta päälle ja matkaan. Viikolla olleet järkyttävät sateet oli selvästi tehneet tehtävänsä kun vesi satamassa oli ihan kuravelliä. Kun ajeltiin kohti ekoja paikkoja ei veden väri sen enempää parantunut. Niinpä skippasimme ekat mestat ja ajelimme kauemmas. Paikoilla missä pari viikkoa sitten heittelin kirkkaassa vedessä oli tapahtunut sama muta ilmiö. Päätimme kuitenkin kokeilla josko haukia olisi silti mestoilla. Kovin kauaa emme heitellä ehtineet ennen kuin Jaska käyttää spinnerillä puol kilosen liman irrotuksessa. Jonkin aikaa myöhemmin samainen spinneri maistuu arviolta kolmen kilon hauelle, joka kuitenkin irtoaa veneen vierellä.

Lopulta lähdemme ulommas etsimään kirkasta vettä. Päiväksi oli lupailtu alkuviikosta 2-3 m/s länsituulta ja perjantai-iltanakin vielä 6 m/s. Totuus oli kuitenkin hiukan eri virallisen tuloksen näyttäessä tuulen voimakkuudeksi 14 m/s. Tämä taas sai aikaan hiukan kuoppaisemman kelin, joten ihan lämä tiskissä ei isolla aukolla voinut ajella. Ulos kun pääsimme oli vesi hiukan kirkkaampaa, mutta ei läheskään sellaista kuin normaalisti. Muutama hauki nähtiin pikkukaloja pöllyyttämässä, mutta ei niitä jerkit taikka spinnerit kiinnostaneet. Useammassa paikassa käytiin kokeileen ja kaikkea mahdollista uitettiin, mutta ei tärppiäkään tullut. Lopulta päivän toiseksi viimeisestä spotista hiukan reilumpi kala iskee busaani irroten kuitenkin nopeasti. Tarkoitus oli olla iltaan asti, mutta ennen viittä olemme kuitenkin jo rannassa. Satamassa huomaamme veden laskeneen 30cm päivän aikana. Tämä lisättynä pilvettömältä taivaalta paistelleen auringon kans sai ilmeisesti hauet yhteistyöhaluttomiksi. Hiukan alko harmittaan jigivehkeiden kotiin jättäminen. Jos ei hauki kerran pure ois voinut vaikka kuhaa tai ahventa yrittää eikä vaan hakata päätä seinään koko päivää.

Kuhan sekä ahvenen jigailijoita näky paljon. Taitaa siis alkaa kuhan syömisjutut olla ajankohtaisia. Pitänee siis ens kerralla kokeilla niitäkin kiusata. Vedenlämmöt vaihteli 11-13 asteessa. Toivottavasti vedet kirkastuu ja pian niin pääsee taas nauttimaan täysillä kalastuksesta.

Hauen jerkkailua

Säätiedot lupaili tälle päivälle hauenkalastajan unelmaa, etelätuulta, matalapainetta vesisateineen sekä korkealla olevan meriveden. Ei siis ollut vaihtoehtoa muuta kuin lähteä katteleen mitä siellä merellä näkyy. Alunperin oli tarkoitus Jarpin kans liikkeelle lähteä, mutta eihän se Jarppi sitten vesille päässytkään. Kiekon jälkeen ajelin himaan syömään aamupalan, joten vesillä olin vasta puol 11 maissa. Heti ekana ajelin kauimmaiseen paikkaan, missä aioin tänään käydä. Tuuli osu mestoille juuri täydellisesti, joten ei muuta kuin ankkuria veteen. Kaikkiin neljään stagaan virittelin jerkit paikoilleen ja ekana veteen pääsi tutustumaan uusi suosikkini, Näsiksen tekemä keltamusta "leppis". Pari heittoa ehdin heittää ennen kuin eka hauki käväsee irrotuksessa. Kokoa tällä ei juuri ollut, mutta pää auki. Muutama heitto lisää ja tärppää uudestaan. Reipas kilonen perusluigi käväsee myös mutkan veneellä jatkaen vetistä vaellustaan.

Heittely jatkuu samasta kohdasta kunnes jysähtää. Hetken aikaa luulen vääntäväni normaalin parikilosen kanssa "potkujen" ollessa teräviä. Todennäköisesti aluksi potkuiksi luulemani nykäykset olivat vaan mamman pään heiluttelua. Hauki lähenee venettä hiukan matkaa ennen kuin se päättää ottaa suunnaksi Ruotsin. Kireällä oleva jarru vaan vinkuu kaverin painaessa päättäväisesti haluamaansa suuntaan. Kovin kauaa tätä nautintoa ei valitettavasti kestä kun kesken vedon siima yhtäkkiä löystyy ja hauki menee menojaan. Hiton Näsis ku langetti jerkkeihin kirouksen kirjottamalla lakan alle tussilla max 2kg rajoituksen. Ei siis ole näillä jerkeillä yhtään yli 2 kilon kalaa tullut vaan kaikki on karanneet. Tämän kalan kohdalla ois voinu jopa enkat paukkua...

Seuraavaksi siirrän venettä muutaman kymmentä metriä ja jatkan paiskomista. Seuraava staga on kädessä ja siinä roikkuva busa innostaa haukia iskuun. Pari noin 2 kilon kalaa käväsee irrotuksessa ja pian näiden jälkeen nousee päivän suurin. Mittaa tällä oli 88 senttiä, mutta puntari taas temppuilee, joten painoa en saa mitattua. Varmaan kymmenes digivaaka menossa, mutta yhtään sellaista joka kestäs yli 2 kk en oo löytänyt. Tämän jälkeen siirryn kaislan sisään, mistä onnistun Näsiksen tekemällä leppiksellä saamaan vielä kuudennen haukeni. Lisäksi yksi parin kilon kala yrittää epätoivosesti busteriani saada suuhunsa kahteen otteeseen hypäten jopa sen perässä ilmaan asti.

Siirryn hiukan eteenpäin kaislan sisällä ja koen heinureiden joukkoesiintymän. Kauhea lotina kuuluu kun parisataa siivekästä pomppaa lentoon 20 metrin päästä kaislan sisältä. Hetken aikaa tuntu siltä, että niitä oli koko taivas täynnä. Siinä ois ollu kunnon spotti puottaa pari ankkaa. Harmi ku kameran kaivamisen kesti sen aikaa, että ankat ehti lentää hiukan kauemmas ennen kuin pystyin niitä kamerallani "ampumaan". Kaislan sisällä vietän reippaasti aikaa, mutta kohtuullisen kuolleelta vaikutti paikka tällä kertaa. Toki sama hiljaisuus vaivasi myös muita loppupäivän mestoja. Luonnollisesti paiskon vielä paikkaa missä juna oli kiinni muutama tunti aiemmin, mutta ei sieltäkään mitään tullut. Kotimatkalla nakkelin  vielä pari tuttua lahtea, mutta jostain ihmeen syystä hauet oli laittanu suunsa kiinni. Ennustuksista huolimatta vettä ei satanut ja hiukan keli jopa kirkastu, mutta ei liikaa. Tuulikaan ei tällä kertaa hiponut myrskylukemia vaikkakin kohtuudella puhalteli. Vedenlämmöt pyöri 14 asteen tuntumassa.

Pitkästä aikaa keulapainona

Eilen pääsin pitkästä aikaa keulapainoksi, kun lähdimme Pepen kans hänen veneellään haukea jerkkaileen. Tuulta oli taas lupailtu ihan liikaa, mutta onneksi luvatut lukemat ei aivan toteutuneet. Aamulla kiekon jälkeen kun poimin Pepen kyytiin ja ajelimme mökille päin oli keli loistava, länsituuli ja taivas täysin pilvessä. Vesikin oli vielä reilusti plussalla edellispäivän myrskyn seurauksena. Vesillä oltiin kympin maissa ja heti ekana ajeltiin paikkaan, mistä viikko sitten parit hauet saatiin. Nytkin tais olla toinen heitto kun eka tärppi tulee. Heti perään tärppää Pepelläkin, mutta kumpikaan kaloista ei veneeseen asti nouse. Tuuli osuu suoraan lahteen, joten nakkaamme yhteen kohtaan ankkurin ja alamme siitä paiskomaan. Montaa heittoa emme heittää ehdi ennen kuin Pepe saa pään auki pienellä hauella ja mä heti perään 2 samaa kaliiperia olevaa limaa.

Tämän jälkeen ajellaan sisään erääseen lahteen, josta onnistun muutaman pienen hauen käyttämään irrotuksessa. Seuraavaksi ajelemmekin erääseen tuttuun paikkaan ja paiskominen alkaa tyvenestä saaren kulmasta. Hiljalleen liumme kohti tuulisempaa reunaa ja parilla heitolla onnistun käyttämään 2 vajaa kahden kilon pirteää haukea veneessä. Seuraavasta kaislasta taas yksi kala, mutta sitten hiljenee. Taivas "aukeaa" ja pilvet karkaavat pois. Aurinko alkaa paistamaan ja hauet pistävät nokat kiinni. Joitakin tärppejä vielä saadaan kaislanreunaa rekaillessa, mutta lähinnä seurailua tuntuvat hauet harrastavan.

Seuraavaksi ajelemme ulommas erääseen lahteen, missä sama tahti jatkuu. Tärppi sieltä ja toinen täältä. Lopulta onnistun narraamaan veneeseen asti vielä pari haukea ja Pepe yhden, mutta vaikeaa on. Pian tämän jälkeen pidämme hiukan myöhäseksi venyneen grillaustauon ja tauon jälkeen ajelemme mökin lähelle paikkaan, josta viime vkl 8,8 nousi. Pari tärppiä sieltäkin Pepelle, mutta kaloja ei enään saada. Viiden jälkeen päätämme lopettaa fisuilun ja ajelemme himaan. Hieno oli alku ja hauki pureskeli kivasti, mutta yhden aikaan taivas aukeni ja kaikki muuttui. Loppusaldo oli mulle 11 alle kahden kilon haukea ja Pepelle 2. Koot oli siis hukassa, mutta kappaleita ihan kivasti. Päivän väristä on paha sanoa mitään, mutta Näsiksen tekemällä kemulla onnistuin huijaan 4 haukee ja loput 7 erivärisillä busilla. Vedenlämmöistä ei mitään tietoa tällä kertaa, mutta vesi oli ainakin rajussa laskussa ja ehkä tämän takia suurin osa hauista mitä saatiin oli selvästi irti kaislasta. Vaikka vesi Turussa oli mittareiden mukaan reilusti plussalla näytti se etelämpänä olevan jopa alhaalla. Tosi hauskaa oli kyllä olla keulanpainona. Sai vaan keskittyä paiskomiseen ainaisen veneen ohjailun sijaan.

Jerkkailua myrskyssä

Aamulla kiekon jälkeen ysiltä ajelin suoraan satamaan. Pian tämän jälkeen Näsis ja Juuso saapuivat myös rantaan. Kamat nakeltiin veneeseen ja suunnaksi otettiin Pepen mökki. Pepe oli päättäny lähteä kans vesille, joten olimme sopineet treffit sinne suunnalle. Matkalla pysähdyimme paiskomaan muutamaan paikkaan, mutta kaloja näistä ei löytynyt. Kun Pepeen vihdoin törmättiin luovutimme Näsiksen keulapainoksi Pepelle ja lähdettiin kahdella veneellä kaislikoita tutkimaan. Ekassa spotissa minne ajamme en ehdi montaa heittoa heittää ennen kuin ensimmäinen hauki käväiseen veneessä. Pian tämän jälkeen myös Pepe käyttää ekan hauen irrotuksessa samoten kuin Juusokin. Näsis vetelee edelleen nollakerhossa, kuten yleensä :)

Seuraavaksi pukkaamme veneet kapeaa ränniä pitkin uuteen paikkaan missä emme ole ennen edes käyneet. Suojainen lahti on kohtuullisen matala, mutta onnistun sieltä pari haukea lisää saamaan Juuson säestäessä yhdellä limalla. Seuraavaksi matka jatkuu kuoppaisessa kelissä erääseen tuttuun ulompana olevaan lahteen. Heti kun sinne päässään pääsee Näsis vauhtiin. Hetkessä hän käyttää ylhäällä pari kalaa päästen samalla poies nollakerhosta. Lisäksi yksi kirvelevä karkuutus mahtuu mukaan tehohetkeen.

Tämän jälkeen rantaudummekin grillaileen makkaraa suojaiseen saareen. Makkaratauon jälkeen arvomme hetken aikaa suuntaa minne lähdemme. Muutama paikka kiinnostas, mutta keli on niin karu että parempi ne oli jättää tällä kertaa väliin. Tämän takia suuntaammekin mökin läheisille "suojaisemmille" vesille. Toki tuuli sinnekkin käy järkyttävän kovasti, mutta ei siellä sentään metristä aaltoa ole.

Eka paikka on tyhjä vaikka sitä huolella taotaankin. Seuraavassa lahdessa pojat vetää ihan päätyyn asti ja me käydään yhtä reunaa paiskomassa. Tuulen pukatessa venettä huonosta suunnasta päätän ajella eripuolelle lahtea ja laittaa veneen rekaamaan kaislansuuntaisesti. Kauaa emme rekailla ehdi ennen kun Juuson vapa taipuu astetta paremmin. Kalan koko on hiukan eri kuin aiemmilla kilon/parin kavereilla, joten nakkaan ankkurin veteen, jotta voimme ottaa kalan kyytiin ilman pelkoa kaislikkoon joutumisesta. Kun kala ekan kerran tulee veneen viereen huomaamme sen valtavan pään. Kokeilen eka gripillä ottaa haukea leuasta kiinni, mutta kalan heilauttaessa päätä irtoaa grippi välittömästi. Ei siis auta kun tunkea käsi vapaana uivan kalan leukoihin ja nappaa se liplockilla kyytiin. Punnitus näyttää kalalle painoa 8,8kg, joka on kaverin uusi komea ennätys. Hieno fiilis! Harmi kun ei pituutta tällä kertaa hoksattu mitata.

Muutama tärppi vielä paikasta tulee, mutta mitään ei veneeseen asti nouse. Tämän jälkeen käväsemmekin Pepen mökkilaiturilla ja Pepen jäädessä sinne hyppää Näsis takasin meidän kyytiin. Lähdemme ajeleen kotia kohti mielessä matkalla olevat pari vakipaikkaa. Ekassa paikassa tuulee aivan liikaa ja kovin kauaa emme siellä paiskokkaan. Tokassa spotissa ajan kaislansisällä olevaan aukkoon, mistä Juuso onnistuu reissun neljännen haukensa saamaan. Näsiksen sählätessä kyseisen liman kanssa lentää mun uudet kidanavaajatkin hienossa kaaressa meren pohjaan. Tähän kalaan loppuu tapahtumat ja lähdemme kotiin. Rannassa ollaan joskus puol seiskan maissa, joten pitkä päivä tuli taas vesillä keikuttua. Aallokko oli kohtuullista ja vettä lensi veneeseen paljon. Tuuli ois kyllä saanu olla heikompi, niin ois kalastuskin ollut helpompaa. Hieno keikka ja kivahan se on aina nähdä kun  joku saa rikottua enkkansa mun veneessä, kippari teki siis jotain oikein :D

Vedenlämmöt vaihteli 15-16 asteessa. Ja haukisyksy se vaan jatkuu.. Ja viimeisenä kommenttina sanottakoon, että 8 haukea kymmenestä nousi jerkkimestari-Näsiksen tekemillä palikoilla.. Pointsit siitä!

Haukisyksyn avaus

Viime viinkonloppuna kävin Näsiksen luona maalailemassa muutamia Ruotsista aikanaan tilaamiani bustereita sekä sain viimeinkin Näsiksen mun väritoiveiden mukaan tekemät 4 jerkkiä. Tänään sitten olikin aika päästä testailemaan niitä sekä avaamaan jerkkisyksy. Kaveriksi keulaan keikkumaan lähti Hannu ja vesillä oltiin kymmenen aikaan. Ilmatieteenlaitos oli lupaillut pilvistä keliä sekä etelätuulta, joten kaiken piti olla kohdillaan. Vesille kun päästiin tuuli oli järkyttävän kova ja pilviä ei näkynyt missään. Lisäksi sateet ilmeisesti oli samentaneet vedetkin, joten kovin korkealla ei odotukset tässä vaiheessa olleet.Eka paikassa tuuli keikutti hiukan liikaa venettä, joten siinä emme kovin kauaa viihtyneet. Toisesta spotista Hannu onnistui pienen hauen jallittamaan saaden pään auki.

Tämän jälkeen ajelimme Jarpin kanssa löytämääni lahteen. Lahdessa vesi oli jäähtynyt kivasti, mutta samentunut myös rajusti. Kauan aikaa siellä rekaillaan ja paiskotaan, mutta yhtä tärppiä enempää ei tapahtumia ollut. Tämän jälkeen jatkoimme matkaa ja päädyimme erään kaislanreunaan. Tuuli puhalteli kivasti ja onnistuimme rekailemaan reunan suuntaisesti. Montaa heittoa en spinnerbaitilla nakella ehdi ennen kuin eka hauki käväsee veneessä. Tämän jälkeen hiljenee taas hetkeksi kunnes pongaan huikeen näköisen mestan. Pukkaamme busterin kaislan sisällä olevaan aukkoon ja alamme nakkeleen. Kova tuuli pakottaa meidät käyttämään jatkuvasti ankkuria, jotta pystymme nakkelemaan paikkoja tarkasti. Tässä vaiheessa taivas alkaa pilvistyyn ja tapahtumia tulee jatkuvasti. Hauet iskee ahneesti niin lusikoihin, spinnerbaittiin (kunnes se menee keskeltä katki heitossa lentäen jonnekkin kauas), lippoihin sekä jerkkeihin. Hannu onnistui saamaan 3 ahventa ja yhteensä 6 haukea. Mun saldoksi jäi 4 ylöstullutta sekä ainakin 20 tärppiä sekä karkuutusta. En tiedä oliko jerkkiranne heikossa vireessä vai mistä jatkuva karkuuttelu johtui. Monta kertaa hauki iski jerkkiini useamman kerran ja lopulta veneen vieressä hyppäs vielä perään kun jerkin nostin. Pari parempaa kävi kokeilemassa jerkin makua, mutta nämä  irtos kaikki.

Reissun suurimmaksi haueksi jäi Hannun saama 2,8 kilonen, mutta oli siellä isompiakin. Päivän edetessä pilvisyys muuttui sateeksi ja me lähdimme himaan. Hemmetin hauskaa oli kyllä pitkästä aikaa jerkkejä uitella matalassa vedessä kaislojen sisällä. Ja mitä niihin jerkkeihin tulee niin Näsiksen jerkit toimi loistavasti. Spinnereitä pitää jossain vaiheessa kyllä pari hakea edesmenneen tilalle.Vedenlämmöt vaihteli 16,3-17,1 asteessa. Syksy tulee ja vedet jäähtyy..

Haukea helteessä

Jarpin kans oltiin sovittu kalakeikka tälle päivälle ja lähdön piti tapahtua yhdeksän aikoihin. Aamulla luppakorvaa ulkoiluttaessa koitin herralle pari kertaa huonolla menestyksellä soitella (meni vastaajaan). No ajattelin kaverin olevan kuitenkin valmiina, joten nakkasin romut autoon ja ajelin Jarpille. Aikani pihalla yritin vielä soitella ja takapihan parvekelaseja koputella, mutta miestä ei vaan näy eikä kuulu. Mielessä kävi jo satamaan ajelu ja siellä odotteleminen (jiggaillen), mutta kuin tilauksesta joku heppu tuli talosta ulos ja mä pääsin livahtamaan sisälle. Ovikellon soittelua ja oveen koputtelua ja ihme tapahtuu. Ruususen unesta herännyt kalastaja näytti hiukan pöllähtäneeltä, mutta yllättävänkin nopeasti herra oli lähtövalmiina.

10 aikoihin olimme lopulta vesillä ja suuntana lähistön penkat. Kaiun mukaan syvällä näkyi kaloja, mutta ei ne ainakaan meidän jigeistä kiinnostuneet. Pari paikkaa myöhemmin onnistuin lopulta koukuttamaan hauen. Tavotteena oli kyllä jigailla ahvenia, mutta kala ku kala. Pieni hetki myöhemmin ja Jarppikin käyttää irrotuksessa pienen liman. Lopulta jatkamme matkaa ja kesken ajon Jarppi pongaa kaislanreunasta "ison" hauen pärskäytyksen ja sinnehän me sitten ajellaan. Eka heitto Jarpilta ja kolmas pikkuhauki käväsee irrotuksessa. Viime viikonlopulta tuttuja paikkoja käydään seuraavaksi nakkeleen, mutta kaloja ei vaan löydy. Jossain vaiheessa päädytään täysin uusille mestoille, missä en oo koskaan ennen käynyt. Muutama paikka nakellaan kunnes saavumme erääseen spottiin. Jarppi nakkaa jigin kaislanreunaan ja samantien jysähtää. UL tikku taipuu ihan mutkalle kivan kokoisen pirteän kesähauen vääntäessä. Lopulta hauki päätyy veneen vierelle, mistä pienen sähläyksen jälkeen saan sille gripin leukaan ja nostan toisella kädellä hauen liplockilla veneeseen. Mä arvioin veteen hauen kolmoseksi ja Jarppi neloseksi, mutta vedestä nostettaessa tajuan sen olevan suurempi. Kala puntariin, joka antoi tulokseksi 5,2 kiloa ja parin kuvan jälkeen fisu takaisin valtakuntaansa. Jarpin isoin kala moneen vuoteen ja kyllä oli mies täpinöissään.

Lopulta jatkamme taas matkaa ja kortista pongattu lahti pitää käydä tutkimassa. Lahden suulta tarkkaillaan mahdollisia mökkejä ja olihan niitäkin muutama, mutta ne oli kohtuullisen kaukana rannasta. Hetken aikaa siellä heitellään, mutta kaloja ei näy eikä kuulu. Toki en sitä ihmettele veden lämmön ollessa paikassa yli 21 astetta ja vettä alee 2 metriä. Tää on sellainen mesta jonne tullaan vielä syksyllä ja ens keväänä. Huikeen näkönen haukispotti! Loppureissulla paiskotaan vielä muutamassa paikassa, mutta kaloja emme enään saa. Tän päivän piti olla kuhan sekä ahvenen jigailua, mutta ei me sellasia mistään löydetty. Aurinko paisteli ja nahka palo. Vesi kauttaaltaa 20-21,5 astetta.

Uusia kalapaikkoja tsekkaamassa

Aurinkoinen keli eikä mitään muutakaan menoa ollut, joten lähdettiin Piian kans hiukan veneileen sekä kalasteleen. Iltapäivällä ajelimme satamaan ja vesille päästyämme otimme suunnaksi idän. Piialla oli mukana pilkkivapa jolla hän uitteli vertikaalijigiä ja mä uittelin sekä vertikaalia että paiskoin tavallisiakin jigejä. Merikortista olin pongannu uusilta seuduilta muutamat mielenkiintoiset patit syvän veden keskeltä ja niitähän me nyt lähdimme etsimään. Eka paikka löytyikin helposti ja ankkuria vaan veteen. Kaloja ei tässä mestassa ollut tai sitten niillä ei vaan ollut nälkä. Toinen patti mitä piti tsekkailla oli yllättäen saarrettu verkoilla, joten me jatkoimme matkaa.

Täysin uusilla vesillä ajeltiin haluttuun paikkaan ja kun sinne lopulta päästiin jouduimme neuvomaan erästä venettä löytämään kotiinsa. Heidän korttinsa oli loppunut juuri ennen kyseistä aluetta ja hiukan hukassa he meinasivat olla. No kalastamaankin päästiin ja jonkin aikaa kestäneen vertikaalien uittelun jälkeen nakkasin taas ankkurin ja aloin paiskoa. Montaa heittoa en heittää ehtinyt ennen kuin joku kävi muutaman kerran jigiä tökkimässä. Pari heittoa myöhemmin karkuutin jonkun pienehkön kalan ja muita ei sitten enään kuulunutkaan. Lopulta nostimme ankkurin ja kävimme hiukan ajelemassa ennen paluuta kotiin. Torstaina käytiin veneen pohjaa hiukan putsaamassa ja olihan se kiva taas ajella kun vene kulki mukavasti. Aurinko paisteli ja vedenlämmöt oli reilussa 20 asteessa.

Lätäsellä 2012

Pitkä oli taas talvi odotella perinteistä pohjoisen perhokalastelureissua, mutta kiire perhojen sitomisen kans meinas kuitenkin tulla. Uusia perhoja tuli sidottua isot kasat, mutta juuri ennen lomaa tullut muutto aiheutti sen, että kaikkia mahdollisia jo suunniteltuja perhoja ei kerennyt vääntämään. Rovaniemelle suuntasin jo melkeen viikkoa ennen kalareissua ja Kemijoella ehdittiin yks ilta Jaskan kans käydä kirjolohi savukalaksi pyytämässä. Viimehetken hankintoina poimimme molemmat Rovaniemeltä uudet kahluuhousut sekä kengät. Jännityksellä seurailtiin säätietoja koko viikko niiden muuttuessa jatkuvasti. Vihdoin lauantaina 14.7 koitti se odotettu hetki kun kello kuudelta auto starttas kohti pohjoista. Vettä tuli kaatamalla ja sääennuste povas sadetta koko viikoksi, kiva. Perinteiset pysähdykset Levillä, munkkipaikassa sekä viimeinen normaaliruoka Karesuvannon rajabaarissa kuuluivat luonnollisesti ohjelmaan.

Sade alkoi hiukan hellittämään kun Jeeppi poistui asfaltilta kohti tuntureita. Vettä oli kuitenkin satanut kohtuu paljon ja tie muistutti välillä enemmän jokea kuin autotietä. 1h 40 minuuttia myöhemmin olimme perillä. Rinkkojen pakkauksen sekä vaatteiden vaihdon jälkeen nakkasimme rinkat selkään ja lähdimme kiikkumaan tunturia ylöspäin. Sääskistä ei tällä kertaa ollut harmia tuulen puhallellessa reilusti yli 10m/s voimakkuudella ja veden lennellessä vaakasuoraan. Kuuden aikoihin taisimme olla rannassa ja pikaisen teltanpystytyksen jälkeen kävimme virkistävällä uinnilla. Uinnin jälkeen kuivaa päälle ja kalakamoja etsiskeleen. Jossain vaiheessa huomasimme samoilla mestoilla olevan 6 muutakin tyyppiä (2 porukkaa), mikä ei luonnollisesti ollut kauhean positiivinen asia rauhaa etsivälle turistille. Jossain vaiheessa saimme kalakamat niskaan ja armottomassa tuulessa kävimme perhovapoja joella heiluttelemassa. Mitään mainittavaa emme saaliiksi saaneet jos ei osumia omaan takkiin sellaiseksi lasketa. Illan aikana 2 tyyppiä häipyivät kotiin päin ja neljän jäljelle jääneen kanssa istuskelimme iltaa/yötä nuotiolla kalajuttuja vaihdellen.

Sunnuntaina aamulla tai oikeastaan päivällä kömmimme teltasta pihalle aamupuuron sekä kahvin keittelyyn. Tällä kertaa sade oli lakannut ja taivas kirkastunut. Lisäksi lämpötila oli selvästi noussut ja kuravehkeitä niskaan vetäessä meinas jopa hikikin valua. Tässä vaiheessa kuvioon astuivat myös miljoonat sääsket tehden elämästä hiukan epämukavampaa. Päivä kalasteltiin kyseistä koskipätkää päätyen lopulta niskalle asti. Niskalla alkoikin vihdoin tapahtua. Isojen harjusten parvi oli laskeutunut yllä olevasta suvannosta siihen ruokailemaan ja sainkin pintureilla kontakteja niihin, 7 ison kalan tärppiä ja 7 tumpelointia vastareiden kans. Tää on niin taas tätä ku ei oo perhoa hetkeen viskonut niin vastarit on hiukan pielessä. Nollat taulussa suuntasin lopulta Jaskan kanssa kokkaileen. Toinen vierailu niskalle toi hiukan valoa tunnelin päähän Jaskan osalta hänen saadessa reilut 40 senttii pitkän hyvässä lihassa olevan harjuksen. Mä jatkoin tutulla tärppi ja ei tartu- linjalla. Jossain välissä päätettiin mennä paisteleen kala ja kun se oli paistettu ja syöty pölähti paikalle 4 uutta kaveria maastofillareilla. Tässä vaiheessa me olimme suunnitelleet menevämme uimaan, mutta suunnitelmat saivat äkillisen muutoksen. Päätimme yksissätuumin pistää leirin pakettiin ja rinkat selkään. Emme halunneet jäädä kyseistä koskipätkää pommittamaan ruuhkassa. Vielä kun tiedossa oli tuttu, tätä paikkaa parempi mesta ylävirrassa, ei päätös sinne lähtemisessä ollut vaikea. Rinkat selkään ja talsimaan. Reipas 2 kilometriä meni todella nopeasti ja pian olimmekin jälleen pystyttämässä telttaa sekä peseytymässä virkistävässä vedessä.

Jo aiemmassa paikassa huomasimme veden nousseen päivän aikana reilusti ja uudessa paikassa sen saikin sitten huomata. Viime vuoteen verrattuna vettä oli ja paljon. Tarkoituksena oli mennä samaan saareen yöksi missä viimeksikin olimme, mutta nyt sinne ei vaan vaelluskengillä päässyt. Niinpäs etsimme uuden paikan telttailulle. Illalla kalastelimme aikamme kosken niskaa ja viimevuotista ottipaikkaa, mutta mitään mainittavaa emme tainneet saada.

Maanantaihin kun herättiin oli vesi jatkanut nousuaan ja nyt sitä oli jo ainakin riittävästi. Aamupalan jälkeen Jaska suuntasi niskalle ja mä päädyin kosken loppuliukuun ihmettelemään. Aikani olin huitonut tyhjää ennen kuin palasin teltan edustalle. Nyt teltan eteen oli muodostunut hieno virta ja kun sitä katselin näin ison harjuksen mosauttavan pinnassa. Tästä innostuneena aloin heittämään perhoani sille ja tuulen puuskan seurauksena perho osui vavan kärkeen katkaisten sen 2 senttiä lyhemmäksi. Pieni vtutus iski päälle, mutta Jaskan korjattua vavan fiilis oli jälleen hyvä. Ruuan jälkeen menimme molemmat niska-alueelle ja vihdoin mäkin sain yli 30 senttisen harjuksen. Huvikseen kalan mittasin ja pituutta sillä oli huimat 34,2 senttiä eli 8 milliä alamittainen. Kala kasvamaan ja kalastelu jatkui. Reilun 30 senttisen taimenen lisäksi en juurikaan muita kaloja sieltä tainnut saada eikä Jaskankaan menestys paljoa parempi ollut. Illalla kun palasimme teltalle päätimme kokeilla ”uimapaikkamme” kalatarjontaa. Isojen harjusten parvi oli saapunut paikalle ja yhden 45 senttisen graavikalan Jaska lukuisten tärppiemme joukosta onnistui lopulta koukuttamaan.

Tiistaina aamupalaksi oli siis graaviharjusta ruisleivän päällä sekä nokipannukahvia. Ilman miljoonia sääskiä tämä aamiainen koskenrannalla olisi kyllä hiponut täydellisyyttä. Aamupalan jälkeen pakkasimmekin leirin ja lähdimme jatkamaan matkaa. Tunnin verran varmaan rinkkojen kanssa läpyteltiin ennen kuin pääsimme tavoitteeseen. Vettä oli tälläkin paikalla viime vuoteen verrattuna ihan hemmetin paljon. Tämä taas tarkoitti sitä, että viimevuoden ottipaikkatiedoista ei tällä kertaa ollut mitään hyötyä vaan spotit piti etsiä uudelleen. Hyvä että oltiin saatu teltta pystyyn ja kuivia vaatteita päälle kun Jaska jo koukutti ensimmäisen reilu 30 senttisen harjuksen. Kauaa tästä ei mennyt kun molemmilla oli kuravehkeet päällä ja tiukka kalastus käynnissä. Pian tämän jälkeen Jaska huuteleekin mittailemaan hänen saamaansa harjusta. 47 senttiä pulleaa kalaa makoilee rantakivellä odottaen perkaamista ja illalliseksi pääsyä. Sitten alkaakin tapahtua. Isoja harreja syö pinnasta jotain ötököitä ja pinturikalastajan unelma on käsillä. Klinkki siimanpäähän ja heitto pintomispaikkaan. Kauaa ei mene kun eka tärppi tulee ja vastari osuu kerrankin kohilleen. Vapa taipuu ja fiilis nousee. Loistavan matsin jälkeen haavini heilahtaa ja 45 senttinen pullukka makoilee haavissa. Perkailen kalan rauhassa ja istahdan hengähtään. Tätä varten tänne on tultu. Illallinen on saatu ja ei ole mikään kiire minnekkään. Jossain vaiheessa harrien jatkaessa syömistään nakkaan klinkkini jälleen pintovien harjusten eteen. Jälleen tulee tärppi ja taistelu alkaa. Tällä kertaa vastustaja on kuitenkin vain noin 40 senttiä päästen samantien kasvamaan. Hetki tästä ja vapa taipuu jälleen paremmin. Toinen 45 senttinen harjus pääsee edellisen seuraksi illallisaineeksi Jaskan harjuksen päätyessä sittenkin graavikalaksi. Istuskelen jälleen aikani ennen kuin jatkan kalastusta. Seuraavaksi onnistun koukuttaan komean 47 senttisen harjuksen, joka pääsee muutaman kuvan sekä mittauksen jälkeen kasvamaan. Ehkä isoin koskaan vapauttamani harjus (siihen mennessä) ja siitä tuleekin huikea fiilis. Katselen kalan lipumista takaisin kotiinsa ja fiilistelen.

Pian tämän jälkeen vastarannan puolella veneellä kalastelemassa olevat graylinglandin kaverit tulevatkin juttelemaan kanssamme. Pitkän aikaa vaihdamme mietteitä harjuksen kalastuksesta sekä joesta. Loppuillan aikana saan vielä muutaman alle 40 senttisen harjuksen sekä ihailemme poikien vapojen taipumista veneestä käsin. Laskemaan alkanut vesi aiheuttaa sen, että kyseinen virranreuna missä isommat harjukset olivat syömässä karkaa rannalta kalastajan kannalta liian kauaksi. Rannan ollessa erittäin syvä ei kahlaaminenkaan lähemmäs onnistu. ”Kateellisina” saamme siis vaan katsella kavereiden touhuja veneessään (toki me myös kalastettiin). Illan huipennukseksi (jos sitä sellaiseksi voi sanoa) näen elämäni isoimman livenä nähdyn harjuksen. Toinen kavereista on onnistunut koukuttamaan yli 1,5 kilosen harjusvanhuksen, jonka mittasimmekin, mutta pituudesta en enään niin varma ole (kai se 60 sentin paikkeilla oli). Huikeen siisti fisu!

Keskiviikkoon heräilemme puoliltapäivin ja virkistävän aamu-uinnin sekä aamupalan jälkeen lähdemme jälleen kalastelemaan. Mun jäädessä samoille paikoille kun eilen Jaska siirtyy muutama sata metriä alemmas. Muutama hieno tärppi tulee, mutta paria pientä harjusta lukuunottamatta mitään en saaliiksi saa. Alempana näen Jaskalla vavan taipuvan ja päätänkin lopulta suunnata sinne. Innoissaan kun vasikka kevätlaitumella Jaska huitoo mua mittaileen vapaansa merkattua pituutta. Mittaus antaa tuloksen 55 senttiä, mikä merkitsee Jaskan harjusennätyksen siirtymistä parempiin lukuihin. Koska aamulla oli vedetty iso harjus graavina, ei meillä tällä kertaa kaloille tarvetta ollut, oli Jaska luonnollisesti laskenut kalansa kasvamaan. Ja vielä kun kamerakin sattui olemaan teltalla niin ei tästä isomuksesta ole edes kuvaa.

Mä siirryn hiukan eteenpäin virran reunaan uittelemaan klinkkiäni. Kauaa en sitä uittaa ehdi ennen kuin se tapahtuu. Tärppi, vastari, vapa taipuu ja vääntö alkaa. Virta paikassa on kohtuullisen kova ja ohuella tapsilla ei kalalle voi liikaa painettakaan antaa. Pitkän mutta erittäin mukavan väännön jälkeen haavissani makaa elämäni harjus. Pikaisella mittauksella kala oli reipas 50 senttinen pullukka, joka muutaman kuvan jälkeen pääsee jatkamaan matkaansa. Voi terve mitä kaloja. Virtaa niissä on ihan järkyttävän paljon ilmeisesti optimaalisen vedenlämmön ja hyvän ruokamäärän takia. Jälleen on aika istahtaa kivelle ja ottaa maistiaiset viskipullosta ennätysharjuksen kunniaksi. Pian on kuitenkin aika siirtyä taas vedenpuolelle perhoa uittelemaan. Heitän klinkkini virran reunaan mistä se hitaasti liukuu alaspäin. Perhon päätyessä suoraan alavirtaan otan hiukan siimaa sisään ja alan tekemään normaalia heittoa. Vedestä lähtevä heittoni pysähtyy kuitenkin kun seinään harjuksen täräyttäessä perhooni juuri samaan aikaan. Tiukan väännön jälkeen 46 senttinen harjus pääsee jatkamaan matkaansa (nyt oli vastarissa voimaa ja se oli kohillaan). 

Pian tämän jälkeen tuleekin nälkä itselle harjusten laittaessa samalla suunsa kiinni. Ruokailun jälkeen graylinglandin heput käyvät jälleen vaihtamassa kuulumisia kaloista. Isoja kaloja on pojat saaneet ja paljon. Ei voi ainakaan eppäillä etteivätkö he osaisi harjuksia kalastaa. Loppuilta onkin sitten hiukan hiljasempaa. Muutamia alle 40 senttisiä harjuksia käytetään ylhäällä ennen kuin lopetamme kalastelun tältä päivältä.

Yksi yö kaiken muuttaa voi, ainakin tunturissa, kun puhutaan kelistä. Illalla oli vielä erittäin lämmintä ja puolipilvistä. Aamulla kun ulos teltasta hiivittiin oli lämmintä maksimissaan 2 astetta ja vettä tuli vaakatasossa. Jäätävä pohjoistuuli jäämereltä muistutti meidän olevan kohtuullisen pohjoisessa. Kaikki maholliset vaatteet kahluuvehkeiden alle ja ei muuta kuin perhoa heittämään. Kauhean vesisateen ja tuulen takia mäkin jouduin laittamaan klinkit rasiaan ja heittämään uppoperhoja. Kauheen kauaa en kalastella ehtinytkään kun käytin 2 noin 40 senttistä harjusta ylhäällä. Sormet jäässä keräilimme pian tämän jälkeen risuja ja saimme lopulta nuotion sytytettyä. Sormien lämmittelyn (sadekkin jopa loppui) sekä ruokailun jälkeen lähdimme vielä heittämään keikan alavirtaan. Jaska meni paikkaan, mistä mä edellispäivänä reilun 50 senttisen harrini sain ja kauaa hän ei klinkkiä uittaa ehtinyt ennen kuin pääsi vääntämään 47 senttisen harjuksen kanssa menestyksekkäästi. Tästä harjuksesta tulisi illallisemme pottumuusin, sipulin sekä valkosipulin kanssa. Hetkeä myöhemmin pääsen nakkaamaan klinkkini erään kiven yläpuolelle ja perhon lähestyessä kiveä jysähtää. Mahtavan väännön jälkeen haavissani köllöttelee jälleen 47 senttinen pullukka, mikä parin kuvan jälkeen pääsee jatkamaan matkaansa. Jälleen hetki lisää ja Jaska käyttää muistaakseni 45 senttisen harjuksen kuvauksessa ennen vapauttamista. Tuuli puhaltaa turhan kovaa ja suoraan vastaan. Erään kiven vieressä pintoo useita kertoja oikea monsteriharjus, mutta perhon tarjoaminen sille on mahdotonta. Vaikka heittosiiman saikin lentämään oikeille pituuksille paino tuuli aina klinkkini sekä perukesiiman väärään paikkaan. Kauan aikaa yritin ja kiroilin, mutta mikään ei vaan tällä kertaa auttanut (oispas ollut vene niin ku graylinglandin pojilla). Pari pienempää (noin 40 senttiä) harjusta käytämme vielä ylhäällä ennen kuin toteamme kalastuksen riittävän.

Loppuillasta kokkaillaan herkullista ruokaa sekä istuskellaan erään harjun päällä ihailemassa pintovia harjuksia. Huikeen hienoja kaloja näkyikin, mutta mitään kiirettä taikka intoa niiden tavoitteluun ei enään ollut. Olimme omamme jo saaneet ja tavoitteitahan on hyvä jättää tulevaisuuteenkin. Illan aikana pakkailimme vielä hiukan tavaroita rinkkoihin valmiiksi ja painuimme nukkumaan. 

Kello herätti aamulla kuudelta (sovittiin kyllä et kasilta, mutta Jaska on Jaska ja ei tunne noita numeroita niin hyvin) ja aamiaisen jälkeen pakkasimme loput romut sekä aloimme laittaa tassua toisen eteen. Reilu 2 tuntia (10 kilsaa) tuntureiden rinteillä tallustelua myöhemmin olimme autolla. Karesuvannossa kävimme taas tuttuun tapaan saunassa sekä syömässä. Ruokailun ja peseytymisen jälkeen matka jatkuikin parin stopin kautta aina Rovaniemelle saakka.

Huikee reissu jälleen kerran. Isoja (ainakin meidän mittapuussa) harjuksia tuli paljon. Kalat oli erittäin hyvässä kunnossa ja kaverit arvioivatkin (lukuisten saatujen suurharjusten perusteella)  45 senttiset pullukat 900 grammasiksi ja 47 senttiset rikkoivat jo kilon rajan. 50+ senttiset paino luonnollisesti vieläkin enemmän. Kaikkia fisuja en varmasti tähän rapsaan muistanut mainita, mutta eipäs sillä ole mitään väliä. Foreca tosiaan lupas sadetta joka päivälle, mutta ainoastaan lauantaina ja torstaina saatiin vettä niskaan. Sääskiä oli ehkä enemmän kuin missään milloinkaan ja ne oli erittäin kiinnostuneita tekemään lähempää tuttavuutta. Nyt ei muuta kun jigailuja jatkamaan sekä syksyn kuha/hauki/taimenreissuja suunnittelemaan. Perhonsidontaa ja ensikesää unohtamatta!