Haukee helteessä

Pitkästä aikaa vesillä ja ennen kaikkea saaristomerellä. Jarppi on kesän aikana hankkinu veneen, joten pitihän munki päässä keulapainoileen hänen paatissaan. Ysiltä aamusella olin Jarpilla ja siitä satamaan. Vesillä puol kymmenen jälkeen ja suunta kohti uusia tuntemattomia kaislikoita. Päivän tavotteena oli jerkkaa haukea vaikka hellettä lupaili ja tuultakaan ei olisi. Mutta kun viimesestä jerkkireissusta on jo monta kuukautta niin mitäpäs sillä on väliä millanen keli on. Ekat spotit oli tyhjiä, mutta yhdestä kivan oloisesta mestasta onnistuin lopulta ekan hauen saamaan. Hetkeä myöhemmin Jarppi tasotti tilanteen ennen kuin mä siirryin taas johtoon.

Samaa saaren rantaa rekailtiin ja ja olihan meillä siellä jopa tuplatärppikin. Mä en tästä paikasta kuitenkaan enempää kaloja saanut, mutta Jarppi onnistui vielä pari haukea koukuttamaan veneeseen asti. Seuraavaksi ajeltiinkin kauemmas uusille vesille ja kivan oloinen lahti löytyikin. Tällä alueella vaan ongelmana on se, että lähes jokaisessa paikassa on mökkejä, niin tässäkin. Varovasti kuitenkin paiskottiin lahden toista reunaa, missä ei mökkejä lähellä ollut. Yhden hauen sieltä onnistuin jopa karkuuttamaan ennen kuin siirryimme 100 metriä eteenpäin erään kallioisen saaren reunaa paiskomaan. Heti sain sieltä yhden hauen ja muutama heitto myöhemmin vielä toisenkin.

Lopulta päätimme lähteä ajeleen takaisin päin ja paiskoa matkalla hyvältä näyttäviä paikkoja. Yhdestä pienestä lahdukasta onnistuin vielä viidennen haukeni saamaan ennen kuin päätimme päivän olevan täysi. Nopeeta meni kyllä aika ja neljältä olimme vasta rannassa. Mahtava päivä huikeessa kelissä, 26 lämmintä ja tuuleton meri. Eihän tää ehkä optimi kalakeli ollut, mutta 8 haukee veneessä kuitenkin kävi. Vedenlämmöistä ei mitään hajua, mutta karkeesti arvioiden lämmintä se edelleen oli kun paljaalle iholle lenteli. Kylmempiä kelejä odotellessa..

 Kapteeni Jarppi ja hänen rakkaansa Terhi..

 Toinen ottikoneista, jerkkimestari Näsiksen taidonnäyte..

Päivän toinen ottiväri..

Könkämäeno 2013

Paljon on muutoksia tälle vuodella tapahtunut omaan elämääni, joten Lapin reissun suunnittelu jäi erittäin vähäiseksi. Vauvakin syntyi kesäkuussa, mutta siitä huolimatta sain luvan lähteä käväseen Lapissa. Kalastus kotivesillä on jäänyt erittäin vähälle asuntoremontin tekemisen takia, joten kuume kalalle oli ehkä kovempi kuin aikoihin. Jaska päätti talvella myydä Jeepin pois, joten Lätäselle emme tällä kertaa valitettavasti päässeet. Mönkkärihinnat on sen verran suolasia ja käveleminen ei kauheesti kiinnostanut. Näiden tapahtumien pohjalta päätimmekin lähteä testaileen Kilpisentien vieressä virtaavaa Könkämäenoa. Netistä pikasesti googlailin koskien nimiä ja kun kartat alueelle hankittiin oli koskien löytäminenkin helppoa.

Matkaan lähdettiin sunnuntaina 21.7 aamulla aikasin. Matkalla tuttuja stoppeja kahvin sekä lounaan muodossa. Kun lupa-alueelle pääsimme alkoi päivä kuitenkin kääntyä illaksi. Eka mielenkiintoisen näköinen koskipätkä oli miehitetty ainakin yhdellä teltalla, joten ajelimme seuraavaan paikkaan. Ihan tien vieressä oli pitkä koskipätkä, jonne päätimme jäädä. Auto vaan parkkiin ja teltta siihen viereen. Tietty erämaatunnelma oli kohtuullisen kaukana tästä paikasta vieressä kulkevan tien johdosta.

Koski oli kohtuullisen kovavirtainen ja ison harjuksen paikat vähissä. Kaloja kuitenkin saatiin paljon, mutta koot olivat hukassa. Taimenen poikasiakin kyseisessä mestassa riitti ja kyllä kolmekymppiset tantutkin hiukan perhovapaa onnistui taivuttamaan. Mitään mainittavaa ei tänä iltana kuitenkaan saatu.

 Jaska vääntää..

 Ihan komian näköinen spotti.

 Nyt ollaan todellakin "erämaassa"..

 Kippis.. Eka ilta reissussa.

Näin kauas autosta jaksettiin "vaeltaa"..

Maanantai aamu valkeni pilvisenä ja kohtuullisen viileänä. Lämpötila pysytteli alle kymmenessä asteessa ja sääskistä ei ollut tietoakaan. Päätimme ajella mutkan kilpisellä kun kerran ihan vieressä oltiin. Buffetit vetästiin naamariin ja painuttiin takaisin joelle. Tällä kertaa auto jätettiin parkkiin tienlaitaan ja löimme rinkat selkään. Vaellusta olisi edessä kuitenkin jopa 500 metriä. Vaikka matka ei ollutkaan pitkä onnistuin saamaan molemmat kengät täyteen vettä upottuani reisiä myöten suohon. Perille kun päästiin totesimme paikan hienoksi. Leiri pystyteltiin ja päätimme olla paikalla useamman yön jos vaan kaloja löytyy, ja löytyhän niitä. Koko ilta perhosteltiin pelkästään kosken niskaa. Välillä niskalla pintoi isojakin harjuksia, mutta yli neljäkymppisiä emme tälle päivälle tainneet saada. 37-39cm kaloja kuitenkin tuli, joten aamun graaviharjus sekä illan pari paistokalaa pystyimme ottamaan.

 Kilpinen lähestyy..

 Seuraavan kosken niska-alue, paljon kaloja..

 Pakollinen kalakuvakin..

Pari ötökkää..

Tiistai valkeni helteisenä. Lämmöksi oli lupailtu jopa 25 astetta, mikä oli todellakin turhan kuumaa kalasteluun. Tämän päivän kalastelimme sekä niskaa, että ekan kosken alapuolista tasaista virtaa. Virrassa oli runsaasti siikoja pintomassa. Siikoja emme kaiketi tälle päivälle saaneet (Jaska onnistui koko reissulla yhden saamaan, mä en ensimmäistäkään), mutta lukuisia yli 35 senttisiä harjuksia käsissämme kävi, pienemmistä puhumattakaani.  Myös taimenia tuntui olevan vähän jokaisessa kiven kolossa. Todella hieno mesta oli kahlailla ja kalastella tämä paikka. Toki kun tien lähellä ollaan, oli paikalla myös muita kalastajia vaikkakaan ei ihan ruuhkaksi asti. Illalla jälleen paistelimme harjuksia sekä kävimme uimassa.

Pieni harjus jatkamassa matkaansa.

 Aamu(päivä)palaa..

 Taimenen poikanen ja klinkki.

Tässä paikassa on kalaa. Siikoja oikealla, taimenia edessä ja harjuksia hiukan jokapuolella..

Keskiviikko valkeni jopa kuumempana kuin tiistai. Homman nimi oli sama kuin tiistainakin, eli kalastelimme samoja spotteja. Kaloja tuntui riittävän ja kappaleita käsissä kävi paljon. Onnistuipa Jaska jopa yhden 43 senttisen reissun isoimmaksi harriksi jääneen saamaan. Tämä päivä oli niin kuuma, että jopa ne vähäiset sääsket katosivat jonnekkin. Olihan se huikeeta kalastella ilman paitaa ”tunturissa” sekä nauttia samalla pari jokivedessä viilennettyä olutta.

 Jaska onkii..

 Mä fiilistelemässä..

 Komia on maisema..

 Jaska ja 43 senttinen harjus.

 Iltapalaa..

Torstaina päätimme heittää hyvästit tälle paikalla ja kävästä kattomassa miltä maailman meno näyttää Norjan puolella. En ollut kyseisessä maassa koskaan käynyt, joten aamupäivällä uhrasimme pari tuntia jäämeren rannassa käväsyyn. Ja kun sinne asti ajeltiin, niin olihan se pakko myös heittää muutama heitto jigillä. Ois ollu kiva saada joku sattumafisu, mutta niin ei tällä kertaa kuitenkaan käynyt. Tulomatkalla vetäsimme jälleen buffetit Kilpisellä ja painuimme jokirantaan. Tällä kertaa löysimme jälleen uuden mestan kohtuullisen läheltä tietä. Auto parkkiin ja kalalle. Koski oli erittäin haastava kahlailla. Jaska onnistui keinottelemaan itsensä keskelle jokea ja yhden kiven päällä istuskellessa sai kaiketi 50 harjusta/taimenta käytettyä irrotuksessa. Paljon oli pientä kalaa tällä alueella. Mä puolestaan kahlailin eräälle kivelle, josta hiukan toistakymmentä harjusta koukuttelin, mutta kun takaisin rantaanpäin kahlasin lipesi jalkani hiukan ja kas, hatun yläosa sentään jäi kuivaksi. Kauheita monttuja ja isoja kiviä viraavassa vedessä. Syvä oli tämäkin monttu vaikka ihan rannan lähellä jo olin. No hätäkös tässä ajattelin, autolle hiippailin ja nakkasin kamat kuivamaan. Kuivaa päälle repusta ja ei kai siihen tuntiakaan mennyt kun kahluuhousut oli jälleen jalassa.

Päivän edettyä illaksi pistivät harjukset suut kiinni. Päivän hurjasta syönnistä ei loppuillasta ollut tietoakaan. Muutama todella pieni harjus sieltä ja täältä, mutta ei juuti mitään. Illalla päätimme, että perjantaina ajellaan takaisin Rovaniemelle. Ehtii Jaskakin moikkalla vielä vaimoaan ennen paluuta etelään.

 Matkalla jäämerelle.

 Aurinkoranta..

 Ruijanpaltaan pyyntivälineet..

 Reissun viimeinen koskipaikka.

Perjantaina lyötiin vaan teltta kasaan ja kamat autoon. Tuttujen stoppien kautta kohti kotia. Saunaan ei tällä kertaa matkalla päästy, mutta lämpeshän se sauna himassakin.

Tällainen reissu tällä kertaa. Todennäköisesti viimeinen ”tienvarsi” kalastelureissu. Ensi kerralla on pakko taas päässä korpeen. Hauskaahan se oli tietty tälläinenkin setti heittää, mutta kun viikon aikana näkee enemmän kalastajia kuin esim Lätäsellä 7 vuodessa alkaa paluu vanhoihin kuvioihin houkuttaa. Kehukalat jäi tällä kertaa saamatta, mutta kymmeniä 35 sentin molemmin puolin olevia harjuksia kuitenkin irrotuksessa kävi. Kyllähän tuossakin joessa isoja kaloja on, mutta pitäis vaan jaksaa etsiä niitä paikkoja. Yhtään lohta ei tällä reissulla nähty, mutta taimenia saatiin paljon enemmän kuin Lätäseltä koskaan. Toki yhtään kehutaimentakaan ei irrotuksessa käynyt.