Hauen kalastelua

Viime viikon sunnuntaina käytiin Akun kans heittämässä haukikeikka hänen mestoilleen. Keli oli loistava, mutta kalat tiukassa. Pari tärppiä ja yks hauki Akulle. Itse vedin tyylipuhtaat nollat.

Tänään lähdettiin vesille kolmen kaverin kanssa. Reissu sovittiin Saaristoopenissa ja nyt oli aika toteuttaa se sopimus. Kello 9 nähtiin satamassa ja siitä se sitten lähti. Lahti toisensa jälkeen paiskottiin, mutta varovaisia oli tärpit. Keulaan eka ja perälle toinen. Itse sain ekan kolmen tunnin aikana vaan tärppejä. Vasta pienen värirallin jälkeen onnistuin saamaan ekan haukeni. Keulaa hetkeä myöhemmin toinen ja seuraavat 2 tulikin mulle. Muutamia tärppejä sieltä täältä, mutta ihmeellisen vaikeaa oli.

Päivä oli jo pitkällä kun palattiin sataman viereiseen pieneen lahteen. Tästä onnistuin lopulta koukuttaa neljännen haukeni ja kuskikin sai ensimmäisensä. 8 haukea kävi veneessä ja tärppejä tuli jonkin verran päälle. Todella varovaisia oli tärpit. Keli oli kostea ja sumuinen. Hauska keikka täysin uudessa porukassa. Tästä se kausi vielä jatkuu.

Perinteinen kalaviikkis

Viime vkl oltiin taas poikien kans merellä. Perjantaina starttasin veneellä ajoissa kohti mökkiä. Syyslomaa viettänyt Hannu kertoi lähtevänsä kanssani iltapäiväkalalle vaikka ei muuten mökille tulekaan. Hannu ajeli autolla mökin lähelle ja mä veneellä. Siellä poimin Hannun kyytiin ja lähdimme kalastamaan. Reippaahko länsituuli puhalteli kun kalastamaan päästiin. Alkuun heitettiin tuttua lahtea ilman mitään kontaktia kaloihin. Seuraavasta mestasta Hannu onnistui vaapulla kalan saamaan. Tämän jälkeen onkin taas hiljaista. Aika kuluu ja vieheet vaihtuu, mutta kaloja ei näy. Heitetään yksi tuttu lahtikin huolella läpi, mutta ei yhtään mitään eloa sielläkään ole.

Tämän jälkeen ajelemme hieman matkaa erääseen saaren väliin. Vene rekailee kivasti ja paiskotaan kaislataskuja. Tästä paikasta onnistun saamaan jerkillä juuri jerkkiä isomman hauen. Seuraavaksi lyödään ankkuri veteen tuulen puoleisen kaislikon edustalle. Spinnerillä tästä mestasta onnistun toisen hauen saamaan ja Hannukin yhden taisi koukuttaa. Ilta etenee ja alkaa jo hieman hämärtyyn. Päätämme heittää vielä pari paikkaa, ennen kuin rekailemme uudestaan samasta saaren välistä kun aiemmin. Tästä onnistun jerkillä vielä yhden hauen saamaan, mutta siihen se sitten jääkin. Todella vaikeeta ja harvassa oli tapahtumat. Nakkaan Hannun takaisin autolle ja ajelen mökille minne Henkka, Reino ja Pepe on jo saapuneet. Ilta grillailua, saunaa ja uimista.

Lauantai aamu venähtää hieman pitkäksi ennen kuin vesille päästään. Aamupalan jälkeen kuitenkin starttaillaan. Pepe hyppää mun keulaan ja Reino ja Henkka toiseen veneeseen. Lähdemme heti hieman kauemmaksi mökistä tuttuihin lahtiin kokeilemaan kalojen ruokahaluja. Eka paikka on tyhjä, toka paikka on tyhjä ja kun kolmaskin paikka on tyhjä päätämme lähteä etsimään täysin uusia mestoja. Loistava kalastuskeli onkin houkutellut paljon kalastajia vesille ja jokaisessa löytämässämme mestassa on jo joku kalastamassa. Yhksi paikka kuitenkin löytyy, missä hauki räiskyttää pikkukaloja ilmaan, mutta ei sitäkään jerkit kiinnosta.

Tämän jälkeen lähdetään tutuille paikoille länteen. Eka lahti on tyhjä ja toka paikasta saan sentään yhden tällin jerkkiin. Ilmeisesti kaislat on niitetty tästä mestasta, koska täysin erilainen paikka kuin edellisellä kerralla. Seuraavasta paikasta vihdoin saadaan myös kalaa. Vaihdan jerkin shädiin ja oranssilla snackilla saan hetkessä pari pientä kalaa käymään veneessä. Muuten lahdesta ei elämää löydy ja matka jatkuu. Seuraavasta mestasta Reinokin onnistuu hauen saamaan, mutta siihen se sitten jääkin. Loppupäivästä heitetään useita hienoja haukipaikkoja, mutta ei mitään ei missään. Aivan kuollutta on jokapuolella. Päivän päätteeksi ajellaan mökille ja keskitytään paljuhommiin grillailujen ohessa. Toodella vaikea päivä vesillä jälleen kerran.

Sunnuntaina siivoillaan mökillä ja pojat laittelee jo paikkoja talvikuntoon. Iltapäivällä lähden ajelemaan kotiin. Järkyttävä tuuli ja isot aallot teki kotimatkasta mielenkiintoisen. Muuten meni ihan hyvin, mutta yhteen aaltoon sain Busterin sukeltamaan ja vettä veneeseen lensi ja paljon. Kunnon pesu myös itselle, mutta onneksi MPS piti miehen naamaa lukuunottamatta kuivana. Hieno reissu kaikesta huolimatta. Vedenlämmöt noin 11 asteessa.

Haukipäivä

Viime sunnuntaina olin jälleen vesillä. Tapasin Pohjois-Ruotsissa kesällä Aleksin ja siellä jutellessa selvisi hänenkin asuvan Turussa. Vaihdoimme numerot ja sovittiin, että syksyllä mennään ongelle. Nyt sunnuntaina oli vuorossa eka keikka hänen kanssaan. Kaveri heittää vaan perhoa, joten hieman sai omaa kalastusta muuttaa. Rekailut jäi aikalailla pois ja jokainen spotti kalastettiin tarkasti ankkurista. Kahdeksan aikaan aamulla tavattiin satamassa ja kun romut oli veneessä lähdettiin liikkeelle. Ekaksi paikaksi valitsin tutun lahden, mistä ennenkin on kaloja tullut. Tuuli puhalteli etelästä ja aurinko paistoi. Eka mesta oli totaalisen hiljainen kuten toinenkin.

Useampi tunti me näitä kahta paikkaa tahkottiin ilman mitään tapahtumia. Kolmannessa mestassa hiljaisuus jatkui, mutta neljännessä tuli jo tapahtuma. Puhelun perusteella spinneri päätyi siimaani ja paremman hauen hermot ei sitä kestäneet. Hauki tälläsi kiinni ja tuli raskaasti lähemmäksi venettä. Kesken kelaamisen paino siiman päässä katosi ja hauki meni menojaan. Ei oikeen osaa saada spinnereillä kaloja veneeseen asti. Kun enempää kaloja ei tästä lahdesta tullut siirryimme seuraavaan.

Heitimme isohkoa lahtea useammassa paikassa ankkurista ja lopulta onnistun saamaan jerkillä jopa 2 kappaletta 72 senttisiä haukia. Kolmas saamani hauki on luokkaa kurkku ja siihen hauet sitten jäikin. Perhoonkin tuli tästä mestasta yksi tälli, mutta muuten oli todella hiljasta. Viimeisenä heitetään vielä yksi mesta, mutta mitään elämää ei sielläkään ole. 9,5 tuntia vesillä ja koko ajan tiukkaa kalastamista. Ainoastaan kolme haukea veneessä kävi, joten kovin kalarikkaaksi tätä reissua ei voi sanoa. Ihmeellisen vaikeaa oli myös kavereillani, jotka olivat toisella veneellä eri suunnalla Saaristomerta. Vaikka kaloja ei tullutkaan, oli todella hauska reissu uuden tyypin kanssa. Eiköhän me uusiksi oteta vielä tänä syksynä ja jos silloin enemmänkin kaloja löytyisi. Vedenlämmöt 11-12 asteessa.

Haukisyksyn avaus

Vielä toissa vkl käytiin poikani kanssa jigailemassa ahvenia edelliskertaa huonommalla menestyksellä, mutta eilen töiden jälkeen oli aika avata haukisyksy. Vedenlämmöt on kylmien kelien myötä tippuneet rajusti ollen nyt enään 12 asteen luokkaa.

Kalakaveriksi eiliselle sain Akun, jonka kanssa on jo pidempään ollut puhetta lähteä käymään yhdessä vesillä. Eilen se sitten tapahtui ja vesillä olimme jo kolmen jälkeen. Vesi oli todella korkealla vaikkakin hieman laskussa. Keli puolipilvinen ja kevyt tuuli lännen/luoteen puolelta. Kohtuullinen kalakeli kaikkinensa, mutta ei tästä päivästä mitään haukijuhlaa kuitenkaan tullut.

Olimme päättäneet jo aiemmin ajella erääseen suurehkoon lahteen, missä muutaman kerran aiemminkin olen käynyt. Lahden edustan syvästä kaislasta aloitettiin ja heti alkuun sain tällin kumiini. Vastarit tietty unohtu ja kala meni menojaan. Reikailimme pitkään lahden reunaa tuulen hieman pyöriessä ja liikuttaessa venettä jokaiseen mahdolliseen suuntaan. Aikamme kalastettua ajoimme lahden toiseen reunaan. Kauaa ei siellä ehditty olla ennen kuin Aku onnistuu koukuttamaan 95cm reilu femman kalan. Nappaan kalan liplockilla kyytiin ja mittausten sekä parin foton jälkeen hauki palaa takaisin kotiinsa. Hieman aikaa tästä saan jerkillä 2 minihaukea.

Sitten seuraakin pitkä hiljainen jakso ennen kuin saan kolmannen pikkuhauen käymään irrotuksessa. Muuta kalaa ei enään tästä lahdesta löydy ja kellon kiitäessä hurjaa vauhtia kohti pimenevää iltaa ajelemme seuraavaksi tutulle kivikolle. Heti alkuun onnistun karkuuttamaan pienehkön hauen tästäkin paikasta ja pari muutakin tökkäsyä jerkkiin tulee, mutta kaloja ei veneessä käy. Illan viimeisenä heitetään eräs pieni lahti minne tuuli osuu täydellisesti. Hiljasta on tässäkin mestassa ja lopulta pimenevä ilta pakottaa meidät kotimatkalle.

Hauskaa oli kyllä pitkästä aikaa käydä haukiakin ihmettelemässä ja muutama sentään onnistuttiin löytämään. Ens vkl vielä pikkupojan kans ahvenia jigaileen, mutta syksyn haukireissut lähenee jo vauhdilla.

Ahvenen kalastusta

Viime aikoina kalastus on ollut hieman aiemmasta poikkeavaa. 5-vuotias poikani innostui kesällä harjoittelemaan heittämistä haspelilla ja ollaan nyt muutaman kerran käyty merellä pyörähtämässä. Eka reissu kesti 2 heittoa kunnes tuli karmea sade, joka kasteli meidät kokonaan. Toinen reissu oli hieman pidempi, mutta ilman kaloja jäätiin silloinkin. Toissaviikon sunnuntaina olimme jälleen vesillä. Pikkumies heitteli haspelilla minijerkkiä ja onnistui saamaan elämänsä ensimmäisen ahvenen sekä karkuutti hauen veneen vierestä. Nämä tapahtumat lisäsivät intoa aivan hulluna ja tarhaviikkoina lasketaan päiviä, että koska olisi taas vkl ja päästään kalastamaan.

Eilen olimme taas hänen kanssaan vesillä. Keli oli aurinkoinen, mutta länsituuli oli kohtuullisen kova. Ajoimme samalle alueelle, missä edelliselläkin kerralla olimme. Ankkurin heitimme veteen ja jäimme keikkumaan tuulen puoleiselle reunalle matalikkoa. Normaalisti poikani heittelee itse, mutta nyt vene keikkui niin paljon, että jouduin hänen uistimensa aina heittämään ja hän kelaili sitä polvillaan veneen penkillä. Heti alkuun saimme yhden pienen hauen. Pian tämän jälkeen alkoikin tapahtumaan. Heittelin itse jigiä ja aina kun kala iski annoin vavan pojalleni. Onnistuimme parin tunnin aikana saamaan kaksi 700 gramman molemmin puolin olevaa ahventa sekä useita pienempiä. Lisäksi karkuutimme todella paljon kaloja pikkumiehen harjoitellessa kalojen "väsyttelyä"sekä veneeseen nostamista. Huikea reissu kaikkinensa, jonka kruunasi fileiksi vedetyt ja pannulla paistetut ahvenet. Vedenlämmöt 16-18 asteessa, joten hiljalleen voisi lähteä haukeakin yrittämään.

Loppukesän kalasteluja

Eilen tuli käytyä pitkästä aikaa merellä. Jarppi kyseli, että lähdettäskö käväseen onkimassa ja eihän mulla mitään ajatusta vastaan ollut. Sovittiin aamu ysiksi treffit satamaan ja mukaan piti kerätä hieman kaikenlaisia vehkeitä. Koska vedet ovat edelleen todella lämpimiä päätimme pikaisesti kokeilla haukea sekä ahventa.

Eka spotti oli tuulen vaikutuksesta virtaava salmi. Aikamme tässä paiskottiin ja yhden tärpin Jarppi onnistui jopa saamaan. Tämän jälkeen lähdettiin uusille vesille. Aikamme ajeltua löytyi mielenkiintoisen oloinen kivikko/heinäsaari mesta syvän veden keskeltä. Kovassa tuulessa rekailtiin ja kokeiltiin paiskoa haukea. Mitään kontaktia kaloihin ei täältä kuitenkaan tullut, Läheinen tuulinen kaislareuna heiteltiin myös yhtä huonoin tuloksin.

Tämän jälkeen lähdettiin etsiin uusia paikkoja. Lopulta päädyttiin erään kivikon reunaan heittämään jigiä. Jarppi sai eka todellisen minihauen ja jonkin aikaa myöhemmin mä pannukarkean ahvenen. Laitettiin ahven vesilaatikkoon odottelemaan, jos se saisi pari kaveria ja pääsisi savupöntön kautta ruokapöytään. Aikamme samaa mestaa jigailtiin ja yhteensä 4 ok kokoista raitapaitaa laatikkoon päätyi. Koska enempää kaloja ei tästä eikä muualtakaan enään löydetty päätimme lähteä kotiin kellon käydessä jo pitkälti iltapäivän puolella.

Satamassa kamat kasaan ja kotia kohti. Pikkumiehen kans laitettiin ahvenet savupönttöön ja maisteltiin ne jälkiruuaksi. Vedenlämmöt pyöri 20 asteessa. Olipas vaan kiva käydä pitkästä aikaa hieman merelläkin kalastelemassa. Vedet viilenee ja kalasyksy kolkuttelee jo ovella.

Lapin seikkailut Pohjois-Ruotsi

Jälleen kerran on Lappi nähty ja koettu. Hieman haettiin vaihtelua jokavuotiseen Käsivarren seikkailuun tällä kertaa ottamalla kohteeksi Pohjois-Ruotsi ja Kiirunan yläpuolinen alue. Tarkemmin ottaen Västra Rautasälven sai kunnian toimia kohteenamme. 14.7 ajelin Turusta Rovaniemelle vanhempieni luokse ja siellä vietetyn yön jälkeen lähdimme sunnuntai aamuna ajelemaan kohti Ruotsia. Matka taittui maisemia katsellen kohti Kiirunaa. Kiirunassa kävimme vielä lounaalla ja siitä jatkoimme autolla matkaa kohti määränpäätä. Kuuma ja kuiva kesä oli tehnyt tehtävänsä tälläkin suunnalla. Pienemmän joet näyttivät todella kuivilta ja hieman matkalla mietitytti, miltä kohteemme mahtaisi näyttää. Kyseessä oli kuitenkin hieman suurempi joki ja vielä sen syvempi haara, joten kalastamiseen asti vettä onneksi riitti.

Perille päästyämme jätimme auton parkkikselle ja pakkasimme rinkat lopulliseen muotoon ja vaihdoimme vaatteet. Lämpötila huiteli 30 asteessa, joten kävelystä tulisi hikinen. Olimme päättäneet kävellä hieman kauemmas tiestä parempien kalapaikkojen toivossa. Tavoitealue näytti kartalla hieman leveämmältä, joten todennäköisesti se ei olisi vaan kapea koskiränni. Matkaan lähdettiin etukäteen suunniteltua reittiä pitkin poroaidan reunaa seuraillen. Matkalle osui muutama suopätkäkin, mutta kesä oli nekin kuivattanut hyvin käveltäviksi. Reilun tunnin hiippailun jälkeen helle alkoi viedä miehistä mehuja, joten päätimme mennä jokirantaan. Heti eka kohtuullisen näköinen mesta saisi toimia ekan yön paikkana. Teltta laitettiin pystyyn ja kamat valmiiksi. 

Kalalupamme oli alkanut jo hieman aiemmin, joten kohtuullisen vauhdikkaasti löysimme itsemme koskesta. Yhdestä peilistä onnistuin klinkilläni muutaman kalan huijaamaan, mutta kalojen koko jätti hieman toivomisen varaa. Suurin harjukseni oli hieman alamittainen, joten ilman ekan teltta-aamun graavikalaa jäimme tällä kertaa. Ilta kalasteltiin niin pitkälle kuin vaan jaksoimme. Helle vei kuitenkin jossain vaiheessa voimat ja kun kalojakaan ei juuri löytynyt siirryimme syömään ja telttaileen.

Maanantaina heräsimme jälleen kuumuuteen ja laitoimme kamat kasaan. Aamunäkkäreiden jälkeen jatkoimme matkaa tavoitelluille paikoille. Joen luonne muuttui reippaasti parempaan suuntaan ja intoa täynnä pystytimme uutta leiriä. Leirin pystyttämisen jälkeen olikin suunnattava läheiselle kosken niskalle. Muutamia tärppejä täältä sain, mutta tulos jäi todella heikoksi. Jaska onnistui kuitenkin streamerilla nykäisemään reilusti 40 senttisen harjuksen, joka päätyi illallistarpeeksi. Jossain vaiheessa päivää päätimme lähteä käymään ylemmällä niskalla. Matkalla sinne piti kiertää iso lahti ja halusin kokeilla voisiko lahden mieluummin ylittää kiertämisen sijaan. 

Lähdin kahlailemaan lahtea yli, mutta upottava mutainen pohja sai minut toisiin ajatuksiin. Päätin kuitenkin heittää pienen klinkkini kelluskelemaan ja kokeilla olisiko seisovassa vedessä elämää. Kauaa ei aikaa mennyt kun tuli tärppi. Hetki tästä ja uusi imaisu perhoon ja muutamat raskaammat potkut. Ei kuitenkaan tarttunut kiinni nämä kalat ja kalojen laji jäi myös epäselväksi. Hieman epäilin siioiksi, mutta saattoihan ne olla harjuksiakin. Enempää ei kuitenkaan tapahtumia tullut. Yläniskaltakin saimme vaan pieniä kaloja, joten oli aika lähteä syömään. Pottumuusit ja harjukset syötyämme kalastelimme vielä lähistön paikoilla. Mitään mainittavaa ei kuitenkaan löytynyt.

Tiistaina aamulla lähdimme jälleen ylävirtaan. Pitkä virtaava suvanto houkutti kalastelemaan. Alkuun olikin tyyntä ja näimme muutamia harjusten pintomisiakin. Pian kuitenkin tuuli yltyi ja kalastelu muutti luonnetta. Kaloja me ei täältä muutamaa pientä lukuun ottamatta onnistuttu löytämään. Lopulta päädyimme takaisin ylemmälle niskalle ja Jaska laittoi pienen mustan pinturin siimaansa. Heitto keskelle ison kiven viereen ja vapa vääntyi. Aikansa väännettyä onnistui Jaska koukkaamaan haaviinsa reissun isoimman harjuksen. Mittaa kalalla oli kivat 51cm. Komee kala toi lisää uskoa omaan tekemiseemme sekä ennen kaikkea outoon jokeen. Jostain syystä pinturit ei oikeen tuntuneet houkuttelevan kaloja nousemaan pohjasta ja suurin osa tapahtumista tuli Jaskan uppoperhoihin. Toki jonkin verran kaloja pintureillakin tuli kunhan vaan sattui löytämään tarpeeksi ison ja ruskean.

Lounaan jälkeen Jaska jäi paiskomaan teltan läheisiä paikkoja minun suunnatessa alavirtaan. Kivannäköiseen virranreunaan päästyäni alkoikin tapahtua. Ruskeaan CDC pinturiin tuli järkyttävä määrä tällejä ja muutamia kaloja onnistuin jopa koukuttamaan. Vastaan paistanut aurinko piilotti pinturin kulkemisen koskessa, joten vastarit oli jatkuvasti myöhässä. Jossain vaiheessa Jaskakin tuli kyseiseen paikkaan ja kun kerroin kalojen olevan kohtuullisen aktiivisia alkoi hänkin heittämään. Kirkkaalla streamerilla olikin heti kysyntää. Muutama taimen sekä harjus kävi Jaskan käsissä nopeassa tahdissa. Suurin taimen oli 52 senttinen, joten aivan sinttejä ei nämä kalat olleet. Graavitaimenta oli tiedossa ilta sekä aamunäkkärille. Illan kalastelin jälleen teltan läheisellä kosken niskalla ilman sen suurempaa menestystä. 

Keskiviikko aamuna päätin lähteä heti aamiaisen jälkeen samaan taimenpaikkaan missä eilen oli actionia. Samantien kun koskeen pääsin ja aloin pinturia tarjoamaan alkoi myös tapahtumaan. Tällä kertaa aurinkokin oli sivussa, joten tärpit pystyi paremmin näkemään. 10 ekan heiton aikana oli 10 tapahtumaa ja irrotukseen asti pääsi 6 +/- 40 senttistä harjusta. Tämän kohdan hiljennettyä siirryin hieman ylävirtaan. Kalojen koko hieman tippui mutta kappaleita kävi irrotuksessa vielä 10 harjusta ja taimen. Paikan lopullisesti hiljennyttyä lähdinkin teltalle syömään lounasta. 

Tämäkin päivä kuten kaikki muutkin oli todella kuuma. Lämpötila huiteli yli 30 asteessa ja hiki valui. Istuskelimme rannassa ja kävimme jatkuvasti koskessa uimassa. Päivän edettyä lähdimme kuitenkin taas kalaan. Mitään suurempaa menestystä emme kuitenkaan enään alavirran paikoilta saaneet.

Torstaina aamulla aamiaisen jälkeen pakkasimmekin leirin. Kuumuus alkoi tehdä tehtävänsä ja päätimme suunnata autolle. Matka autolle oli paljon nopeampi kuin rantaan meidän löydettyä suoran reitin polkuja pitkin. Autolle kun pääsimme ja riisuimme hikiset kamat päältä ja vaihdoimme sortseihin tuli mieleen paikan vaihtamisen sijaan suuntaaminen takaisin kotiin. Mahdollisuus olisi ollut vielä yksi päivä kalastaa, mutta sopivaa paikkaa läheltä tietä emme onnistuneet keksimään. Ajoimme siis Kiirunaan syömään ja sieltä matka jatkui takaisin Rovaniemelle.

Jos viimevuonna sai koko reissun palella märissä kamppeissa niin tänä vuonna oli vuorossa kaikkien aikojen kuumin reissu. Vedenlämmöt joessa nousi 3 päivässä 14 asteesta 19 asteeseen ja lämpötila oli jatkuvasti hellelukemissa. Teltassa oli aamulla kahdeksalta jo 37 astetta, joten sielläkään ei liian pitkään pystynyt olemaan. 15 tuntia päivässä ”aurinkorannikolla” vei mehut miehistä täysin. Aurinkorasvan kulutus oli paljon sääskimyrkkyä suurempaa. Sääskiä ei juurikaan ollut, mutta paarmoja oli ihan järkyttävän paljon. +50 paarman puremaa reissulta jäi saaliiksi. 

Kiva reissu uusissa maisemissa. Potentiaalinen joki, mutta yhden reissun perusteella ei Lätäsen veroinen mesta. Jostain syystä pinturit ei täällä tuntunut samalla tavalla pelittävän kuin esimerkiksi Käsivarressa vaikka kaikenlaisia värejä sekjä eri kokoja tuli kokeiltua. Streameri tuntui olevan paljon tehokkaampi. Ehkä tästäkin joesta olisi ne "hotspotit" onnistunut löytämään mikäli kelit olisi hieman inhimillisemmät olleet. Reilu 30 asteinen paahde ei liikaa houkutellut paikkoja etsimään. Kiitti taas Jaskalle taas kerran.

Kesäkalastusta

Eilen tuli pitkästä aikaa mahdollisuus piipahtaa merellä. Tai no ois kai nuita mahdollisuuksia kiireiden keskellä ollut aiemminkin, mutta ei vaan ole tullut mentyä vesille. No eilen kuitenkin päätin pitkästä aikaa käydä hieman jerkkejä uittelemassa. Tarkoitus oli lähteä kierteleen kivikoita ja kokeilla sieltä etsiä kaloja. Vesille kun pääsin sai heti huomata kivikkokalastuksen mahdottomuuden. Järkyttävän kova tuuli piti huolen siitä, että ei avoimille paikoille ollut juuri asiaa. Ensimmäiseksi paikaksi valitsin tutun mestan, johon tuuli kävi kieltämättä hieman liian kovaa. Jostain syystä vesikin oli aivan kuraista tässä paikassa. Tunnin verran kuitenkin paikkaa paiskoin jerkkejä vaihdellen, mutta mitään kontaktia kaloihin en saanut.

Seuraavassa paikassa minne olisin halunnut mennä olikin vene. Myös monessa muussa varteenotettavassa paikassa oli joku vene parkissa. Näin ollen päädyin tuttuun suojaiseen lahteen. Sekaisin oli vesi tässäkin paikassa ja näkösyvyys ehkä 5 senttiä. Aikani kuitenkin tätäkin paikkaa paiskoin, kun ei oikeen kauemmaskaan huvittanut lähteä venettä pomputtaan. Nolla reissu mutta tulipahan käytyä. Ihan ohi meni tämä kevät runsaiden menojen takia. Vedenlämmöt oli tällä hetkellä 17 asteessa. No seuraavaksi lappiin..

Haukea helteessä

Launtaina aamulla käytiin Jonnin kanssa nakkaamassa muutaman tunnin haukikeikka lähivesille. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja meri oli todella tyyni. Tämän lisäksi vesi oli kohtuullisen alhaalla, joten odotukset haukien suhteen ei kovin kovat olleet. Ekassa spotissa oli joku nakkelemassa, joten menimme muualle. Aloitettiin paiskomaan syvempää kaislanreunaa ilman mitään kontakteja kohdekaloihin. Tämän jälkeen tuulen kevyesti liikuttaessa venettä liuimme tynkäkaislan sisälle. Shallow busa kiinni ja kaislankoloja ronkkimaan. Montaa heittoa en heittää ehtinyt ennen kuin eka kala päätyy käväseen valokuvassa. Loppukaislikko on kuitenkin tyhjää ja jatkamme matkaa.

Seuraava mesta on tyhjä kuten kaikki muutkin. Kokeilemme syvempää ja matalampaa ja kaikkea mahdollista, mutta evääkään ei missään näy. Muutaman tunnin tyhjää paiskottuamme lähdemme takaisin kotiin. Lämmintä riitti ja kivaahan vesillä aina on, mutta vaikeeta oli kyllä kalastus kaikinpuolin. No ei auta kuin jatkaa harjottelua. Vedenlämmöt 10-13 asteen paikkeilla,.

Kalastuskauden avaus

Jäät lähti pari viikkoa sitten ja työjuttujen takia kauden avaus siirtyi aina toukokuulle saakka. Viime vkl vietettiin poikien kans perinteisesti Kustavissa. Perjantaina Pepe hyppäs mun kyytiin ja lähdettiin ajelemaan kohti mökkiä. Vene vesille ja auto mökille. Tämän jälkeen lähdettiinkin purkamaan talven aikana kertyneitä kalastuspaineita. Pilvinen keli ja heikohko tuuli nosti odotuksia kalastuksen suhteen. Heti ekana ajelimme aiemmilta vuosilta tuttuun paikkaan. Pienimuotoinen lahti syvän veden lähistöllä vaikutti täydelliseltä paikalta kutua odottaville hauille. Vedenlämmöt kylläkin pyörivät 6-9 asteen välillä, joten osa kaloista oli varmasti jo kutuhommissa.

Taisi olla kolmas heitto kun tunsin pienen tökkäsyn jerkissäni tynkäkaislan sisällä. Pysäytys, toinen tökkäsy ja vastari. Kala tarttuu kiinni ja lähestyy venettä syvyyksistä. Väsyttelen kalan veneen vierelle ja Pepe kasailee sillä aikaa haavin. Kala haaviin ja ihmettelyä. Pituutta ei liikoja ole, mutta kunnon possu on kyseessä. Pituus näytti 90 senttiä ja paino 6,5 kg. Todella lihava hauki pääsee kuvien jälkeen jatkamaan matkaansa. Hetkeä myöhemmin jerkkiäni tökätään taas. ”Traktorin renkaat” jerkin perään vedenpinnalle ja muutama nykäsy myöhemmin tärähtää. Kala kiinni ja taas tullaan syvältä. Hieman edellistä pienempi kala päätyy haaviin. Tämä oli syöny busan kunnolla, joten joudun irrottaan uistimen ja uittamaan sen kidusten välistä ulos. Samalla kun busa sotkeentuu haaviin ja sitä irrotan kippaa myös haavi sen verran, että hauki lipuu takaisin syvyyksiin ilman kuvauksia. Arviolta vajaa femma oli tämä pullukka.

Kun tämä lahti lopulta hiljenee siirrymme seuraavaan paikkaan. Vene rekailee ja paiskomme tynkäkaislaa. Kunnon tälli busteriin, mutta ei tartu. Pari heitto myöhemmin tuleekin komea tärppi hauen iskiessä silleen, että se käy kokonaan pinnassa samalla. Pitkähkö mutta laiha käärmeen näkönen hauki päätyy lopulta kuviin. Selkeästi kutenut kala oli tämä ja ensimmäinen, joka oikeasti jakso vääntää vastaan. Tämän jälkeen enempää tapahtumia ei ole ja päädymme mökille saunoon, grillaan ja uiskenteleen. Henkka ja Reino ei vesillä käynytkään.

Lauantaina herättelen poikia ja vesille pääsemme joskus ysin jälkeen. Aurinkoa ja täysin tuuletonta. Veneitä vesillä näkyy enemmän kuin ikinä näillä reissulla ja välillä tuntui, että joka lahdessa on joku virpomassa. Kaikki ekat paikat on tyhjiä kunnes ajelemme yhteen tuttuun mestaan. Keltamustaksi maalattu ”leppis” busa siiman päähän ja heitto tynkäkaislan reunaan. Arviolta kahden-kolmen kilon hauki käväsee kuvissa. Matka jatkuu tuttuun ”suurhauki” lahteen ja kun tuulikin on herännyt heitämme sinne ankkurin. Ainakin tunnin verran paiskomme Pepen kanssa tyhjää samasta ankkuripaikasta ennen kuin keksin laittaa siiman päähän papukaija-busan. Ehdin Pepelle tuumata, että tällaisella Jaskakin sai reilun seiskan hauen näiltä vesiltä, joten miksi en minäkin. Oisko ollut oka heitto kyseisellä jerkillä kun tunnen siiman päässä tökkäsyn. Pitkähkö pysäytys ja sitten vastari. Hauki tarttuu kiinni ja tulee syvyyksissä veneen vierelle. Kala haaviin ja ihmetteleen. Tän on pakko olla isompi kuin eilinen käy mielessä ja mittauksen sen myös osoittaa. 96cm ja 7.1kg kutematonta pullukkaa pääsee kuvan jälkeen jatkamaan vaellustansa.

Tämän jälkeen tästä tai mistään muustakaan paikasta ei enään kaloja löydy. On aika suunnata lounaalle ja poimia samalla Jarppi kyytiin. Lounaan jälkeen lähdemme lähemmäksi mökkiä. Ekasta paikasta onnistun rokastamaan lahnan, mutta muuten on hiljaista. Lopulta ajelemme perjantain mestalle ja nakkaamme sinne ankkurin. Kovin kauaa ei heitellä ehditä ennen kuin Jarpilla tärähtää paremmin. Kala haaviin, irrotus ja punnitus. Tasan vitosen hauki pääsee kuvien jälkeen jatkamaan matkaansa. Mä onnistun myös tästä paikasta pari kalaa lopulta saamaan pienemmän noin kakkosen kalan päätyessä Jarpille evääksi. Samalla kun kalaa irrottelen, tipautan puhelimeni veteen. Se siitä luurista.

Seuraavasta paikasta Pepekin saa viikonlopun ekan haukensa, mutta muuten on hiljaista. Vesiltä taas mökille grillaileen ja saunomaan. Sunnuntaina käydään Jarpin kans vielä tunnin verran lähivesillä tahkoamassa, mutta mitään kontakteja kaloihin emme saa. Hauska viikonloppu ja kohtuudella kohtuullisen kokoista kalaa käsissä kävi. Reino ja Henkka veti tällä kertaa nollat, mutta aurinkoa pojatkin sai ihan riittämiin. Yhtä lukuun ottamatta kaikki kalat oli vielä selvästi kutemattomia. Suurin osa kaloista tuli tynkäkaislan sisältä, mutta suurin selkeesti kauempaa kaislasta. Kovaa tahkoamista ja varovaisia tärppejä. Tästä se kevät lähtee liikkeelle.