Haukea yrittämässä

Lauantaina tuli käytyä pitkästä aikaa kokeilemassa hauenkalastusta. Yksikseni lähdin kympin jälkeen vesille. Etelätuuli ja vesisade lupasi hyvää, mutta ei siitä mitään juhlaa tullut. Sateessa pomputtelin Busterilla ekaan mestaan. Ankkuri veteen ja tiukkaa paiskomista. Toki heittämistä häiritsi todella kipeäksi mennyt selkä, joten heittäminen tapahtui aikalailla istuallaan keulan päällä. Pari tuntia tätä lahdukkaa paiskoin, mutta evääkään ei näkynyt. Toinenkin vene siellä pyörähti, mutta hiljasta tais olla heilläkin.

Seuraavaksi ajelin toiseen tuttuun mestaan. Tuuli kävi ihan kohtuudella tähän paikkaan vaikkakin se oli turhan kova. Heitot meni ihan minne sattuun kun sivutuulessa yritti kaislanreunaa pommittaa. Aikani tätä paikkaa kuitenkin paiskoin ja jopa yhden varovaisen tällin veneen vieressä kumiin sain. Kalat loisti kuitenkin poissaolollaan ja tuskaisen olon aiheuttama selkä pakotti lähtemään ajoissa kotiin. Ilman kaloja meni siis tämä pikainen keikka vesille ja osa syy varmaan oli rajusti laskeneella vedellä. Lyhyen reissun aikana satamassa vesi oli tipahtanut varmaan 30 senttiä. Laskeva vesi on vaan myrkkyä omalle kalastukselle. Vedenlämmöt vielä 5-7 asteessa, joten kautta kyllä vielä riittää jos vaan intoa vesille sattuu löytymään. Heikko on ollut tämä vuosi itselleni kalojen suhteen, mutta ainakin on varaa parantaa viimeistään ensi vuonna.. 

Mökkiviikonloppu

Tänä vuonna otettiin poikien kans perinteinen mökkikeikka normaalia aiemmin. Yleensä ollaan liikenteessä oltu marraskuussa, mutta viime vuoden peruuntuneen reissun vuoksi minimoitiin riskit ja mentiin sinne jo nyt. Jarpin kans nähtiin perjantaina satamassa klo 16 ja suunnaksi mökin läheiset vedet. Ekana hieman arvottiin minne mennään, mutta pitkä tauko noilta paikoilta vei voiton ja ei muuta kun hanaa. Ekana pysähdyimme yhteen ison veden viereiseen kivikkokaislikkoon ja Jarppi avas pelin pienellä kurkulla. Pirtee alku, mutta siihen se sitten jäikin. Keli oli aurinkoinen ja melkeen tuuleton, lisäksi vesi oli reilusti alhaalla, joten haastavaa tuntui kalojen löytäminen olevan. Hieman myöhemmin Jarppi sai toki toisenkin kurkun, mutta enempää ei kaloja enää löydetty. Pojat oli jossain vaiheessa tulleet mökille lämmittämään paljua sekä grilliä, joten mekin ajelimme sinne hämärän tultua. Paljua, saunaa, uimista ja grillausta olikin loppuillan ohjelmana.

Lauantaina meni aamu hiukan pitkäksi ja kalalla oltiin vasta kympiltä. Eka mesta oli tyhjä, toisessa saatiin kontaktit kolmeen haukeen, mutta yksikään näistä ei kiinni jäänyt. Seuraavasta mestasta Pepe sai yhden kurkun ja muuten oli hiljaista. Tämän jälkeen ajeltiin hiukan kauemmas tuttuun isohkoon lahteen, josta onnistuin heti reilun kolmosen hauen saamaan. Henkka ja Pepekin sai tästä lahdesta kalan mieheen, joten kohtuullista aktiivisuutta löytyi. Tämän jälkeen käytiin kokeileen kivikoita ja tärppejä sekä seurailijoita oli useita, mutta yhtään kalaa ei veneessä käynyt. Tuttu kaislapaikkakin oli kuollut, joten ajoimme kauemmas. Ekasta paikasta onnistuin saamaan kurkun ja sitä seuraavasta Jarppi 2 kalaa. Monet paikat oli ihan täynnä ahvenvitaa ja limasta ”siimalevää”, joten kalastelu näissä mestoissa oli lähinnä jerkkien putsailua. Parit lahdet vielä heitettiin ennen kuin käännettiin veneen keula lähemmäs mökkiä. Yhdestä aiemmin heitetystä spotista saan vielä kilosen hauen ja viereisestä paikasta Jarpille parit tärpit päälle.

Tämän jälkeen ajelemme mökin lähistölle jigaileen. Heti alkuun Pepe sai pari ahventa ja pian tämän jälkeen mäkin saan pari ahventa ja kuhan. Mitään ahveniloittelua ei kuitenkaan synny, joten päätämme Jarpin kans käydä vielä etsimässä haukia. Hiljaista on jokaisessa mestassa, joten seiskan jälkeen ajelemme mökille iltapuuhasteluiden pariin. Sunnuntaina ei enään vesille edes lähdetty muuten kuin ajeltiin takaisin himaan. Todella vaikeeta oli kalastus tällä(kin) kertaa. Vesi matalalla, tuuli idästä ja rehuja täynnä kaikki mestat. Olisi ehkä pitänyt etsiä kaloja syvemmästä, mutta kun ei vaan osaa. Hauskaa oli jokatapauksessa ja hyvä tästä on haukisyksyä jatkaa. Vedenlämmöt vaihteli 12-14 asteessa.

Haukisyksyn avaus

Eilen tuli vihdoin aloitettua tämän syksyn hauenkalastus. Toki syksystä ei juuri kelin puolesta voinut puhua vaan keli oli varsin kesäinen. Iltapäivällä kahden aikaan nähtiin Hannun kans satamassa ja lähdettiin kohti ekaa paikkaa. Tuttu lahti oli tällä kertaa eka mesta ja aikamme sitä tahkottiinkin. Mitään eloa ei kuitenkaan tästä lahdesta löytynyt, joten seuraavaksi ajeltiin kesäisemmille kivikoille. Hetken heittelyn jälkeen pieni hauki pyörähti Hannun uistimen perässä ja seuraavalla heitolla mä käytän veneessä jerkinkokoisen hauenpoikasen. Vene rekailee eteenpäin ja päädymme lahdenpohjukkaan, missä elokuussa löytyi aktiivisempaa kalaa.

Heti alkuun Hannulle pari tärppiä ja lopulta myös ensimmäinen hauki. Reipas kolmekiloinen (silmäpuntarilla) kala käväsee kuvissa ennen kuin jatkaa matkaansa. Kovin kauaa ei tästä mene kun Hannu käyttää 2 hieman pienempää kalaa vielä irrotuksessa ennen kuin tämä paikka lopulta hiljenee. Seuraava spotti on ihan kuollut ja kellon juostessa turhan nopeaa eteenpäin ajamme seuraaville paikoille. Tuttu kulma on hiljainen, mutta lähistön lahdesta onnistun lopulta minäkin vielä yhden kalan saamaan. Tämä kala tarttui tällä kertaa niskasta kiinni jerkkiin ja kun kokoa oli kuitenkin 3 kilon tietämissä tuntui se alkuun hieman isommalle.

Kala käy mutkan veneessä jatkaen lopulta matkaansa. Kun kotiin piti ehtiä ajoissa, jotta ehtisi perheen laivalta hakemaan, oli meidän lopetettava kalastus pian tämän jälkeen. Aurinkoa ja lähes tuuletonta keliä oli tällä reissulla, mutta muutama kala kuitenkin onnistuttiin saamaan. Vedenlämmöt vielä yli 15 asteessa. Tästä se syksy kuitenkin hiljalleen alkaa.

Kesähaukea

Eilen käytiin Hannun kans heittämässä iltakeikka merellä. Tarkoitus oli uitella jigejä, mutta kovan etelätuulen takia mukaan lähti myös pari haukivapaa. Ennen viittä nähtiin satamassa ja kovassa tuulessa ajeltiin ekoille paikoille. Kaiku piirsi tuttuun penkanreunaan runsaasti kaloja, mutta jigeihin nämä ei innostuneet ottamaan. Kun aikamme oltiin epätoivoisesti jigejä uitettu ja tuuli teki suurimman osan paikoista toivottomiksi, siirryimme hauenkalastukseen. Ekana paiskottiin suojainen lahdenpohjukka ilman tapahtumia. Seuraavaksi ajeltiin tuulisempaan paikkaan ja ankkurissa keikkuessa tahkottiin kivien ja heinien täyttämää aluetta. Aikamme kun siellä oltiin paiskottu karkuutti Hannu ekan kalan. Kun enempää tapahtumia tästä mestasta ei tullut siirryimme seuraavaan.

Tuulenpuoleinen lahdenpohjukka oli seuraava mesta. Kovin kauaa emme tässä paikassa ehtineet kalastaa ennen kuin junnupigiin saan pari tapahtumaa. Ei tarttuneet nämä hauet, mutta hieman myöhemmin samasta reunasta onnistun ekan hauen veneessä käyttämään. Jonkin aikaa tästä ja veneessä käy toinenkin kala saman pigin toimesta.

Aika kuluu ja tapahtumat on harvassa. Paikkaa emme kuitenkaan vaihda, mutta uistimia senkin edestä. Lopulta päädyn kevennettyyn haukilusikkaan ja onnistun saamaan kolmannen haukeni sekä karkuuttamaan yhden veneen vierestä. Hannukin saa ensimmäisensä mepsin lipalla. Kun tämä paikka lopullisesti hiljenee ajelemme läheiselle kivikolle. Kovin kauaa ei täällä ehditty heittää ennen kuin karkuutan jälleen yhden hauen veneen vieressä. Hetki tästä ja neljäs ylhäällä käynyt haukeni käväsee irrotuksessa. Muutama tapahtuma vielä samaan lusikkaan tulee, mutta enempää kaloja ei veneessä käy.

Kiva iltakeikka ja muutama pirteä kesähauki. Suurin oli jopa 3-4 kilon väliin ja kivasti ne jakso vastaan laittaa. Vedenlämmöt 20 asteessa. Haukisyksy lähenee.

Lätänen 2017

Vuoden lappiseikkailut on tältä vuodelta suoritettu ja päällimmäinen fiilis on hyvä vaikka reissu ei todellakaan ollut sellainen millaista oli vuoden odottanut. Viikko sitten sunnuntaina lähdettiin Jaskan kanssa Rovaniemeltä kohti pohjoista. Volvo starttasi 6.30 ja vajaa 400 kilometriä sujui rutiinilla. Viimeinen ateria taas tutussa mestassa ja pieni autoilu sen jälkeen kohti paikkaa, mistä matka jatkuu fillareilla. Tarkoitus oli vetää kevyt lounas, mutta 15 lihapullaa höystettynä pottumuusilla ja muilla jutuilla ei ehkä sellainen kuitenkaan ollut (ja tämän sai kyllä huomata myöhemmin). Alkuiltapäivästä rinkat oli lopullisesti pakattu ja miehet fillareiden selässä. Heti alkumatkasta rinkan lantiovyö painoi tuskaisesti täynnä ruokaa olevaa mahaa ja pyöräilystä tuli aika tuskaista. Kovalla treenillä trimmatuilla reisillä (tai sit ei) jaksoimme kuitenkin vääntää fillareita eteenpäin ylös ja alas tunturin reunoja. Reilu pari tuntia taisteltiin ja oli aika hylätä fillarit. Pieni fiilistelytauko tähän väliin ja jatkoimme matkaa gasellinkevein askelin loikkien pitkin pusikoita. Kolmisen tuntia myöhemmin saavuimme rantaan. Väsymys painoi ja jokaista lihasta särki, mutta ei auttanut muu kuin todeta matkan edelleen jatkuvan kohti alavirrassa odottavia mestoja. Pari kilsaa lisää ja olimme perillä kaikki voimat matkalle jättäneinä.

Kun perille pääsimme huomasimme heti veden olevan todella korkealla verrattuna aiempiin vuosiin. Lisäksi matkan rasituksia koskessa huuhtoessamme saimme todeta veden olevan myös järkyttävän kylmää. Se oli nopea pesu jos sitä edes peseytymiseksi voi sanoa. Kun kuivat vaatteet oli päällä ja teltta pystyssä sekä romut suunnilleen paikoillaan alkoikin sade. Vettä tuli ihan kunnolla koko illan ja sain todeta Visionin kahluutakin päästävän ison osan siitä lävitse. Paska fiilis heti alkuun tästä takaiskusta. Tunturissa telttaillessa toivoisi kamppeiden toimivan niin kuin odottaa. Kalaankin kuitenkin ehdittiin ja muutamia harjuksia lähistöltä saatiin yhden 45 senttisen päätyessä seuraavan aamun graavikalaksi. Vesisade vaan jatkui ja me ryömimme telttaan lepäilemään matkaväsymyksiä pois. Märät vaatteet kasaan teltan läpän alle ja kuivat päälle.

Maanantaiaamuun heräilimme pitkien yöunien jälkeen sateen edelleen ropistessa telttaan ja tuulen heilutellessa sitä. Ilma oli jäähtynyt rajusti ja tuuli kääntynyt pohjoiseen. Lisäksi tuulen kovuus oli jotain järkyttävää. Aamun karuutta lisäsi tieto siitä, että takkini ei vettä pidä ja kuivat vaatteet oli jätettävä telttaan. Märät kamat siis vaan päälle ja pihalle nauttimaan arktisista olosuhteista. Aamupalan (oli muuten hiukan hyvää graaviharjusta vuoden tauon jälkeen) jälkeen lähdimme alavirran suuntaan katselemaan viimevuodesta tuttuja paikkoja. Vedenkorkeus oli kuitenkin jotain aivan muuta kuin silloin ja paikkojen luonne sekä tavoitettavuus täysin toisenlaista. Tuulen puhaltaessa ja veden ropistessa onnistui Jaska nappaamaan streamerilla paremman harjuksen sekä käyttämään käsissä komean taimenen. Mä kalastin tunnetusti klinkeillä vaikka olosuhteet pinturikalastukseen oli kaikkea muuta kuin hyvät. Onnistumisia alkoi kuitenkin mullekkin tulemaan ja muutamia harjuksia käsissä kävi suurimman ollessa 45 sentin luokkaa. Pari kalaa päätyi tästä sessiosta lounastarkoituksiin ja muut luonnollisesti takaisin kasvamaan. Illalla sade hiukan taukosi ja vaatteetkin sai osittain kuivattua. Päivällä kävin hiukan kahlailemassa ja tutkimassa edellisvuosilta tuttuja paikkoja. Vesi oli kuitenkin niin korkealla, että paikkojen saavuttaminen oli todella haastavaa ja ainoastaan osan niistä pääsi kokeilemaan. Lisäksi veden kylmyys pakotti jatkuvasti pois koskesta reisien paleltuessa syvemmälle kahlatessa. Iltasetti vedettiin teltan edustalla kosken reunoja koluten. Kaloja sieltäkin löytyi ja joku päätyi jopa seuraavan aamun graavikalaksi. Illalla kun telttaan kömmittiin alkoikin taas satamaan. 

Tiistaiaamuun herätessä saimme todeta sateen tauonneen (tuuli oli kuitenkin edelleen järkyttävän kova pohjoismyrsky ja keli todella kylmä), mutta vettä yöllä oli kuksiin kertynyt yli 3 senttiä. Järkyttävä määrä vettä oli siis taivaalta tullut ja tämä alkoi näkyä tietty myös koskessa. Vesi oli selkeessä nousussa ja teki kalastuksesta entistä haastavampaa. Aamupalan jälkeen suuntasimme kuitenkin jälleen alavirtaan. Ja heti kun sinne pääsimme jatkui sade jälleen. Tästä huolimatta onnistuin klinkeillä harjuksia koukuttamaan parhaimman huidellessa jälleen päälle 40 sentin. Pari kalaa jälleen päivälliseen ja loput takaisin. Iltapäivällä kävimme alavirrassa uudelleen vielä hieman aiempaa kauempana ja miedompaakin virtaa onnistuimme löytämään sekä muutamia harreja koukuttamaan. Ilta kalastettiin jälleen virranreunoja teltan edustalla ja muutamia parempia kaloja sieltäkin löytyi. Vettä tuli kuitenkin päivänmittaan reilusti ja paidat oli illalla jälleen märät. Lisäksi vesi joessa jatkoi nousuaan, mikä lisäsi kalastuksen haasteita entisestään.

Keskiviikkoaamuun lähdin taas märillä vaatteilla sateen onneksi tauottua hieman. Vesi joessa oli kuitenkin yön aikana noussut yli 30 senttiä lisää huidellen jo vuosien takaisissa ”kevättulvamäärissä”. Kaikki rantapajukot oli veden ympäröimiä ja kivet virrassa veden peitossa. Edes lähellä rantaa oleville isommille kiville emme enään päässeet vedensyvyyden ollessa aivan liikaa. Kalastus oli todellista puskaongintaa alavirrassa ja aivan pensaiden vierestä onnistuimme jälleen harjuksia löytämään. Jaskan eka harjus venytti mitan jopa 48 senttiin ollen jo todella kivan kokoinen. Päivän edetessä ja lounaan syötyämme suuntasimme jälleen alavirtaan. Tässä vaiheessa tapahtui ihme ja näimme auringon. Tuuli tietysti oli kova ja suunta pohjoisesta, mutta pinturikalastukseen aurinko toi lisää uskoa. Useita harjuksia onnistuinkin koukuttamaan suurimpien huidellessa 45 sentissä. Päivällistä (harjuksia nuotiolla) paistaessamme näimme kumiveneen lähestyvän ylävirrasta. Pian tämän jälkeen vene pysähtyi kohdallemme rantaan ja kolme kaveria saapui teltallemme. Erävalvonnasta päivää oli eka kommentti. Hiukan hämilleen tästä meinasi mennä, mutta olipa vaan positiivinen kokemus. Luvat sai kerrankin kaivaa esille ja näyttää näille herroille. Kerroimme täällä käyneen jo pitkästi toistakymmentä vuotta, ja ekaa kertaa ikinä kukaan lupia siellä kyselee. Hienoa toimintaa ja kiitos heille tästä kohtaamisesta. Päivällisen jälkeen suuntasin läheiselle ”koskenniskalle” klinkkejä uitteleen. Useita tärppejä ja muutamat kalat täältäkin löytyi. Suurimmat jälleen päälle 40 sentin ja virtaa näissä kaloissa tuntuu aina riittävän.

Torstaiaamuun kun heräsimme totesimme taivaan olevan jälleen tukevasti pilvessä ja kelin edelleen todella kylmä. Lisäksi kun vesi vaan jatkoi nousemista ja puskakalastus ei liikaa intohimoja nostanut päätimme lähteä kotiin. Alkuperäinen tarkoitus oli lähteä vasta perjantaina, mutta tällä kertaa näin. Aamupalan jälkeen pakkasimme leirin rinkkoihin ja kahluuhousut jalassa painelimme pari kilsaa ylävirtaan. Matkalla on yksi todella märkä paikka ja tässä vaiheessa ei vaelluskenkien kasteleminen kiinnostanut. Kamat vaihdettuamme vaellusvermeisiin jatkoimme matkaa. Vajaa kymppi ja reilu pari tuntia myöhemmin olimmekin fillareilla. Fillarit pois pusikosta ja veivaamaan. Raskasta oli tällä kertaa matkantekeminen ja muutamia mäkiä joutui fillari taluttamaan. Reilua tuntia myöhemmin ja kymmeniä syviä lätäköitä kokeneina olimme lopulta autolla. Kaikki vaatteet oli täysin märkiä ja kuraisia hurjasta fillarirallista. Kuivaa päälle ja romut autoon. Muutaman stopin jälkeen olimmekin Rovaniemellä. Jätin Jaskan matkalle ja ajoin vanhempieni luokse. Pari olutta ja kuuma sauna tuntui mahtavalle kylmän ja märän reissun jälkeen.

Reissu kaikkinensa oli hieno ja komeita kaloja onnistuimme saamaan kohtuullisen paljon. Toki määrät oli vain murto-osa edellisvuosiin verrattuna. Olosuhteet oli kylmät, märät, karut ja haastavat. Kalastusta vaikeutti ennen kaikkea vedenkorkeus (vesi oli yli metrin korkeammalla kuin normaalisti näillä reissuilla). Pitkällä Lätäsen kokemuksella onnistuimme kuitenkin kaloja virranreunoista ja pajupusikoiden vierustoista kaivamaan esiin. Lisäksi jatkuva +10 metrin pohjoistuuli, todella kylmä keli ja vesisade ei ainakaan pinturikalastusta suosineet. Irti arjesta ja hienoja kokemuksia on kuitenkin teema näillä reissuilla ja molemmat niistä toteutui erinomaisesti. Kiitos jälleen Jaskalle reissusta ja ei muuta kuin ensivuotta suunnittelemaan.

Kuhan jigausta 3

Viime viikon keskiviikkona käytiin Jarpin kans kokeilemassa onneamme kuhien suhteen. Puoli viideltä treffit satamassa ja kohti ekoja mestoja. Tuuli oli paljon heikompi kuin edellisellä reissulla, joten päätimme käydä kokeilemassa muutaman mielenkiintoisen paikan. Eka paikka nollaa kuten toinenkin. Tämän jälkeen ajoimme paikkaan, mistä sunnuntaina pari kalaa sain. Tyhjää oli kuitenkin tällä kertaa täälläkin. Tai no, pari tärppiä sieltä tuli. Kun pari tuntia oltiin tyhjää heitelty halusi Jarppi käydä kokeilemassa olisiko hauilla nälkä. Muutama tuulenpuoleinen syvä kaislanreuna jigeillä heiteltiin, mutta edes haukea emme saaneet.

Pitkää kaislaa rekailtiin sivutuulessa ja muutama tärppi sieltä lopulta tuli. En sitten tiedä mitä kaloja kyseessä oli mutta kauaa ne eivät jigeissä roikkuneet. Lopulta jigaillaan vielä yksi monttu, mistä aikoinaan olen kuhia onnistunut saamaan. Kaiku piirteli kaloja kyseiseen paikkaan, mutta tärppiäkään emme saaneet. Nollat taulussa ajelimme takaisin satamaan puoli ysin aikaan. Komea aurinkoinen keli, mutta todella vaikeaa kalastuksellisesti. Jos kevään haukisesonki meni heikosti, ei tämä jigailukaan mitään tykitystä tunnu olevan. Vedenlämmöt samoissa 15+ asteessa kuten aiemminkin. Jatketaan harjoituksia.

Kuhan jigausta 2

Juhannus oli ja meni ja eilen illalla päätettiin Jonnin kans käydä parin tunnin keikka vesille heittämässä. Kova tuuli teki reissusta hieman hankalan ja niille paikoille minne oisin halunnut mennä, ei ollut mitään asiaa. Ankkuri ei todellakaan ois pitäny paikallaan ja mitään tuntumaa jigiin ei myöskään olisi saanut. Tämän johdosta lähdettiin yhtä hiukan suojassa olevaa poukaman reunapenkkaa paiskomaan. Ankkuri veteen ja jigiä perään. Kaiku näytti penkan reunassa jotain kaloja olevan kun siitä yli ajettiin ja kovin kauaa ei mennytkään ennen kuin muutamien tärppien jälkeen eka ahven käväsi veneessä.

Tärppejä tuli paljon, mutta ei vaan tarttunut millään. Jossain vaiheessa siirrettiin venettä 50 metriä ja jatkettiin paiskomista. Tärppejä, tärppejä ja tärppejä. Jonni onnistui melkeen yhden ahvenen saamaan sen kuitenkin tiputtua jigistä veneeseen nostettaessa. Hiukan myöhemmin jigiruletin päätteeksi löytyy väri millä onnistun 2 kuhaa veneessä käyttämään. Pieniä oli nämäkin kuhat kuten tuntuu yleensä Saaristomerellä olevan. Kun reilu pari tuntia ollaan vesillä oltu alkaa satelemaan vettä ja me hiukan kevyessä varustuksessa päätetään kerätä kamat kasaan ja lähteä kohti rantaa. Isossa aallokossa pomppuutetaan takaisin satamaan ja kotona ollaan jo seiskan jälkeen. Hiukan oli liian kova keli järkevään jigaukseen, mutta jotain kuites onnistuttiin saamaankin. Vedenlämmöt 15 asteen tuntumassa. Jatketaan harjoituksia.

Kuhan jigausta

Viime torstaina sovittiin Pepen kans muutaman tunnin iltakeikka tutuille heidän mökin läheisille paikoille. Nappasin Pepen kyytiin duunista ennen neljää, jonka jälkeen haettiin hänen auto huollosta ja kamat kotoa ja suunnattiin kohti mökkiä. Pepen isä poimi meidän rannasta veneeseen viiden jälkeen ja kun hänet oli heitetty takaisin mökille nappasimme me veneen ja ajelimme tutulle patille. Kaiulla kateltiin penkan reuna ja ku se löyty nakattiin ankkuri. Heti alusta asti tuli isoihin jigeihini vihasia täräytyksiä, mutta yksikään kala ei vaan tarttunut. Jonkin aikaa oli värirallia harrastettu ennen kuin Pepe keksi laittaa kevyemmän pään. 5 gramman päällä kuuden metrin vedessä kuhat alko iskemään tosissaan 10 gramman pään kerätessä vaan tökkäsyjä.

Kovin kauaa ei mennyt ennen kuin veneessä oli käynyt 8 kuhaa kaikkien ollessa alamittasia. Yks huvikseen mitattiin, jotta nähtiin oliko silmämitta kohillaan ja 38 senttiä oli tämä kaveri pituutta kerännyt. Seuraava tunti olikin hiljasta. Ainoastaan 1 pieni hauki käväsi Pepen käsissä irrotuksessa.

Siirsimme ankkuria ehkä kymmenen metriä ja jatkoimme paiskomista. Hetken kesti ennen kuin alkoi taas puremaan. Lyhyessä ajassa käytämme veneessä useita kuhia kokojen ollessa samaa alamittaista kaliiberia (30-38 senttiä). Pienen syöntitauon jälkeen illan lopuksi vielä kuha kummallekkin ennen kuin pakkaamme romut ja ajelemme rantaan. Samalta patilta 18 kuhaa (9 kummallekkin) ja 1 hauki. Koko tietty pienehköä, mut oli kivaa kun oli tapahtumia. Mielenkiintoista tässä reissussa oli se, että värillä ei niinkään tuntunut olevan mitään väliä. Ainoastaan kevyt jigipää oli se juttu. Lisäksi kahta vaille kaikki kalat tuli kahdessa lyhyen aikaa kestäneessä syöntiryppäässä. Aurinkoa riitti ja keli tuntui muutenkin kesälle. Pitänee jatkaa jigailuharrastuksia kunhan muilta kiireiltä vesille kerkeää. Vedenlämmöt 15-18 asteessa.

Perinteinen Kustavin retki

Vuotuinen Kustavin retki osui tällä kertaa menneelle viikonlopulle. Jo hyvissä ajoin sovittu ajankohta osui valitettavasti toisen menon kans samaan aikaan, mutta tällä kertaa se toinen meno joutui väistymään tämän reissun ja Piian duunien vuoksi. Perjantaina ajelin volvolla kohti Kustavia ja perille pääsin hieman aiemmin kuin muu porukka. Reino ja Pepe otti tällä kertaa veneen mukaan ja Henkka saapui heidän kyydissään. Järkyttävän kova pohjoistuuli teki perjantain kalasteluista erittäin haastavaa. Pari tuntia me kuitenkin vesillä kävästiin, mutta paria tapahtumaa ja Reinon saamaa kurkkua kummempaa ei tuloksena ollut. Ilta luonnollisesti saunomista, uimista ja grillailua.

Lauantaina heräsin ajoissa ja aloin potkimaan poikia ylös. Hitaasti mutta varmasti kaikki sai itsensä sängyn pohjalta pystyyn ja Henkka paisteli munat ja pekonit aamiaiseksi. Ysin jälkeen oltiinkin sitten vesillä. Mä hyppäsin Reinon keulaan ja Pepe Henkan. Heti ekasta paikasta läheiseltä kivikolta Pepe onnistu ekan luigin saamaan ja koska tämä oli sopivan kokoinen ruokakala, veivät he sen heti sumppuun odottelemaan. Tuuli painoi veneitä hiljalleen kohti mökkirantaa ja tiukan tahkoamisen jälkeen onnistun saamaan todellisen minihauen. Hiukan myöhemmin Pepe onnistuu kans kurkun nappaamaan toisesta lähikaislasta. Tässä oli kaikki tapahtumat täällä ja jatkettiin matkaa. Pojat paino busterilla edellä ja me tultiin hitaampana perässä. Seuraavassa mestassa Pepe karkutti reilumman kokoisen hauen ja pari tälliä mäkin sain. Lisäksi yks metrinen yritti kumiin tutustua lähemmin ihan veneen vieressä siihen kuitenkaan osumatta. Seuraavatkin paikat oli tyhjiä kuten kalastajien mahatkin, joten ajelimme pitsalle. Tuttu mesta mutta paikan pyörittäjät olivat vaihtuneet. Pitsat oli kyllä hyviä, mutta niiden saamiseen mennyt aika oli pidempi kuin ikinä missään. No mikäs siinä oli aurinkoisella terassilla odotellessa.

Tässä vaiheessa päivää alkoi hiukan kuittailua tulemaan meidän veneen suuntaan vähäisestä kalamäärästä. Ruuan jälkeen ajelimmekin tuttuun mestaan, josta onnistuin muutamalla heitolla käyttämään 3 kalaa veneessä. Nämä oli jo sentään parin-kolmen kilon luokkaa olevia vääntäjiä. Tämän jälkeen mesta hiljenee ja pojat siirtyy hiukan sivulle. Pienessä ajassa Henkka käyttää kaks kurkkua veneessä jättäen Reinon ainoana nollakerhoon. Seuraavasta lahdesta onnistun taas yhden hauen saamaan ja illan melkein viimeistä paikasta vielä kuudennen. Tämän jälkeen ei kukaan saa enään mitään ja lähdemme mökille syömään, saunomaan ja katsomaan futista. Hieno päivä haastavaa kalastusta. Paljon tuli uitettua kaikkea mahdollista, mutta tiukassa oli hauet. Mulle siis 6 haukea, Pepelle ja Henkalle 2 mieheen.

Sunnuntaina ei enään vesille keretäkkään vaan ajoissa piti lähteä kotiin lapsenvahdiksi Piian suunnatessa duuniin. Kiitti jätkät taas tästä reissusta, hauskaa oli kuten aina. Vedenlämmöt jossain 13-15 asteen nurkilla. Oiskohan aika vaihtaa kuhanjigauksen pariin kun ei toi hauenkalastus tunnu tänä keväänä oikeen onnistuvan..