Metri rikki pikakeikalla

Pääsiäinen jatkui ja poltteet vesille oli kohtuullisen kovat. Oma vene on vielä Näsiksen luona ja kun kauheena aikaa ei ollut pidemmälle reissulle, niin pelastajaksi löytyi Pepe. Pepe olikin meinannut mökillä kävästä paikkoja katseleen sekä peräöljyt koneeseen vaihtamassa, joten samaan retkeen mahtui hyvin pikainen keikka lähivesille. Puol kymmeneltä olimme rannassa ja meri jäässä. Pakkasyö oli saanut laajat alueet riitteeseen ja jotta mökille päästiin, jouduimme mekin hiukan jäätä särkemään.

Mökin tsekkauksen ja öljyn vaihdon jälkeen lähdimme vesille. Ajatus oli mennä viime kevään mestoille, mutta liian pitkä matka jäänmurtajana toimimisesta sai meidät toisiin aatoksiin. Lyhyen jäänmurtamisen jälkeen löydettiin pieni sula, jota aloimme paiskomaan. Kaislanreunaa sai paiskoa todella tarkasti veneen pysyessä tuulettomassa kelissä paikallaan. Ja kun kalastettava alue oli todella pieni ei meillä ollut kiire muuallekkaan. Aikamme olimme paiskoneet ennen kuin tapahtui. Jerkkini pysähtyi kuin seinään kaukana kaislasta. Melkeen heti hauki nousi pintaan heiluttelemaan päätään ja tuomitsimme sen + vitoseksi. Hauki tuli pohjia pitkin lähelle venettä ennen kuin nostin kalaa pintaan. Pinnassa hieman riehumista ja metrin mittanen spurtti ennen kuin rauhottunut kala pääsi liplockilla veneeseen.

On tää isompi ku femma, ehkä kasi oli ekat ajatukset. Mittaus antoi pituudeksi 104cm ja puntari pysähtyi 7,7 kiloon. Jess. Vuoden eka metrinen! Kalastusta jatkettiin samalla alueella ilman muita kontakteja kaloihin. Lopulta lähdimme katseleen olisiko aurinko sulattanut aikasempia tavoitepaikkoja, mutta saimme huomata paikkojen olevan edelleen jäässä. Viereistä lahtea kävimme aikamme paiskomassa, mutta kaloja sieltä ei löytynyt. Kun olimme lähdössä pois alkoi tuulikin heräilemään. Hieman jäi mietityttään, että olisiko tämä aktivoinut enemmänkin kaloja vaan sepä ei koskaan selviä. Tämän keikan saldoksi jäi siis 1 fisu ja reilu pari tuntia aurinkoisella Saaristomerellä. Olipa vaan hauskaa kävässä tutuilla paikoilla. Tästä on hyvä jatkaa kevättä.

Herääminen talviunilta

Hiljasta on blogissa pidellyt jo pidemmän aikaa, mutta kun ei kalalla ole tullut käytyä, niin ei tarinoitakaan ole ollut jaettavaksi. Viikko sitten kävin veneeni huoltamassa ja tänään vihdoin avasimme Näsiksen kanssa kalakauden. Tavoitteena hauki ja suuntana Salosta etelään. Aamulla ennen kasia Näsiksellä ja puol ysin jälkeen vesillä. Satamassa ja lähimestoilla vesi oli kauheeta kuraa, joten sinne emme jääneet enempää ihmettelemään. Lähdimme ajeleen kohti viimevuoden haukimestoja, mutta matkalla päätettiin pysähtyä erästä tynkäkaislan reunaa paiskomaan. Kovin kauaa emme heitellä ehtineet ennen kuin Näsis avaa pelin kurkkuluokan kalalla.

Pian tämän jälkeen mäkin saan reilun kolmosen hauen ja Näsis vielä toisen kurkun. Kun tämä paikka hiljenee jatkamme matkaa. Tavoitteena ollut lahti on aivan peili, joten rekailu ei onnistu. Koneella tökin meitä paikasta toiseen, mutta pitkän aikaa saadaan paiskoa ennen kuin Näsis saa seuraavan hauen irrotukseen. Mä joudun tyytymään vaan pienen hauen karkuutukseen.

Seuraava mesta on taas tyhjä ja sitä seuraavassa pari venettä. Vasta näiden jälkeen löydämme lahden  minne menemme onneamme kokeileen. Paiskomme tynkäkaislaa ulkona rannasta ja taas Näsis onnistuu kalan saamaan. Tämä kala oli jo parikiloinen, joten koko kasvaa Näsiksellä. Käymme vielä kauempana kurkkaamassa erästä lahtea, mutta jälleen käteen osuu mustapekka kuraisen veden muodossa. Lopulta parin paikan jälkeen palaamme vielä aiemmin heiteltyyn mestaan ja Näsis nappaa pari kalaa mallinvuoksi nöyryyttäen mua 6-1. 1 kala tuli tynkäkaislasta ja muut selkeästi kaislan ulkopuolelta.

Päivä lopetellaan puoli viideltä ja kotona olen taas kuuden aikoihin. Huikeeta oli päästä taas pitkästä aikaa vesille vaikka ei liikaa kaloja saanutkaan. Vedenlämmöt 2 astetta.