Vuoden ehkä viimeinen haukikeikka

Tämä viikonloppu piti suunnitelmien mukaan viettää mökillä kalastellen. Aikaisin tullut talvi muutti kuitenkin suunnitelmat. Mökillä oli putket jäässä ja poikien vene koki myös kovia. Omankin veneeni kävin pari viikkoa sitten pelastamassa jäätyvästä satamasta kotipihalle. Huoltoa en kuitenkaan ole koneelle vielä hankkinut, joten eilen päätimme jäiden kadottua käydä kokeilemassa haukien ruokahaluja. Hiukan ennen yhtätoista nähtiin Henkan ja Pepen kans satamassa. Vene vesille ja romut kyytiin. Kovassa tuulessa ajeltiin ekalle paikalle. Ankkuri veteen ja paiskomaan. Tunti jos toinenkin samaa lahtea heitettiin kumeilla ja jerkeillä, mutta yhtään kalatapahtumaa ei tullut. Välillä näky aurinko, välillä tuli vettä ja välillä rakeita. Ainut mikä pysy samana oli navakka tuuli.

Kun eka paikka oli hiljainen ajeltiin seuraavaan. Tätäkin mestaa ehdittiin heittää jo pieni ikuisuus ennen kuin onnistuin saamaan puoltoistakilosen hauen. Vaikeeta oli kalojen saaminen, joten kotiin lähdettiin jo hyvissä ajoin. Vedenlämmöt vaihteli 2-4 asteessa. Vielä tuonne vesille pääsis, mutta taian viedä veneen jo talvisäilöön. Heikko oli tämä syksy haukien osalta. Pitkään oli vesi todella alhaalla ja koko marraskuu meni ohi jääkauden takia. No keväällä sitten uudella innolla taas vesille ellei ihmeitä tapahdu ja jotain keikkaa vielä tälle syksylle heitetä.

Tuulessa keikkumassa

Parin viikon tauon jälkeen jälleen vesillä. Meriveden ollessa reilusti alhaalla on oma hauenkalastus aina ollut haastavaa, niin tälläkin kertaa. Hiukan jo ehdin miettiä jigittelyreissua, mutta tuulta luvattiin sen verran, että päätin lähteä kokeileen kuitenkin jerkkailua. Luvattu 6m/s oli tällä  kertaa 11m/s (puuskissa 14) ja suunta itä. Piposta sai pitää tosissaan kiinni, jotta se pysyi päässä. Ajelin ekana tuttuun lahteen ja muutamaa parasta spottia siellä ankkurista tahkosin saaden vain heinää.

Tämän jälkeen ajoin toiseen paikkaan, missä saalis jatkui edelleen kasvislinjalla. Jerkkiä tuli vaihdeltua ahkerasti ja lopulta kolmannesta mestasta onnistuin yhdellä busalla pari pientä haukea irrotuksessa käyttämään. Rekailin syvempää kaislanreunaa sivutuulessa, mistä nämä tuli. Kohdemestassa näin kauempaa ison hauen räiskäyttävän pinnassa. Ankkuri heittoetäisyydelle ja jerkkiä ja kumia kulmaukseen. Tunnin verran yritin tätä kalaa härnätä ottamaan, mutta ei sillä jerkit maistunu. Tuulen jäädyttäessä märät sormet ja vatsan huudellessa ruokaa suuntasin kotiin jo puoli yhdeltä. 4 tuntia keikkumista ja vain kaksi pienehköä haukea. Ei oo helppoa tää hauenkalastus. Vedenlämmöt oli tippunu parissa viikossa rajusti ollen nyt sataman 4 asteesta isompien aukkojen 8 asteeseen.

Syksyn eka metrinen

Heikohkosti sujunut haukisyksy jatkui sunnuntaina. Yksikseni lähdin vesille aamulla ennen ysiä. Reippaahko koillistuuli puhalteli ja taivas oli pilvessä. Vesi oli todella alhaalla, joten olosuhteet oli mulle kohtuullisen haastavat. En tällaisilla keleillä yleensä ole hyviä haukikeikkoja heitellyt.

Koska olin laiska ja en jaksanut hakea lisää bensaa veneeseen sen ollessa kohtuullisen vähissä, päätin keskittää koko setin yhteen tiettyyn lahteen. Tuuli osui sinne kohtuullisen hyvin, joten ankkuri vaan veteen ja paiskomaan. Yleensä paiskon jerkkiä, mutta tällä kertaa päätin heittää vaan kumia. Edellisellä reissulla jerkit ui 75% ajasta, mutta kaikki tapahtumat tuli kumeihin.

Ekaa ankkuripaikkaa paiskoin varmaan tunnin ilman mitään kontaktia kaloihin. Lopulta siirsin venettä hiukan ja pudotin ankkurin uudelleen. Montaa heittoa en tässä paikassa ehtinyt heittää kun lähellä venettä kumini hotkaistaan parempiin suihin. Pienen väännön jälkeen nappaan haaviin syksyn ekan suurhauen. Punnitus keikkuvassa veneessä näytti suunnilleen 6,8 kg ja pituutta oli tasan 100cm. Vaikka käytössäni on keväällä hankittu jättimäinen kumihavaksellinen haavi onnistu hauki sinne koukut sotkemaan. Hauen irrotuksen, mittauksen ja parin kuvan jälkeen sainkin käyttää aikaa koukkujen saamiseen irti haavista. Pitänee varmaan palailla liplockailun ihmeelliseen maailmaan, jos ei keksi parempia keinoja haavin käyttöön.

Seuraavasta ankkuripaikasta saan vielä tällin parin voimakkaan potkun muodossa. Tämän jälkeen ei mitään mistään. Lopulta päätän palata satamaan. Reipas 3 tuntia vesillä ja vain yksi kala. Ei ole kappaleilla juhlittu tänä syksynä, mutta onneksi kokoja alkaa jo löytymään. Tästä se jatkuu. Vedenlämmöt 10 asteen tuntumassa.

Haukea myrskyssä

Eilen nähtiin Jarpin kans ysiltä satamassa. Tuuli oli kohtuullisen kova, reilu 10 m/s, mutta suunta oli onneksi sellainen, että paikoille pysty hyvinkin ajeleen. Toki pientä kuoppaisuutta matkalla oli ja vesi lensi, mut ei se mitään haitannu. Eka spotti minne ajoimme oli tyynen puolella. Tunti tätä aluetta tahkottiin, ilman mitään kontakteja kaloihin. Lopulta ajoimme lahden tuulisimpaan reunaan, mikä ei kovin tuulinen ollut sekään, mutta jotain eloa sentään. Jarppi onnistui avaamaan pelin reilulla kilosella kalalla.

Seuraavassa mestassa ei mitään ja sitä seuraavassa onnistun jättämään busan kiinni kaisloihin ja sitä irti repiessä pettää peruke. No sinne meni se uistin. Seuraava mesta on taas tyhjä ja lopulta ajetaan todella tuuliseen poukamaan. Tuuli osui tähän pieneen poukamaan täydellisesti. Aikamme sitä heitettiin ennen kuin alkoi tulla tapahtumia. Muutamien tökkäsyjen jälkeen oranssi snacbaits siiman päähän ja ekalla heitolla parin kilon hauki.

Viimeiseksi ajetaan isompaan lahteen. Rekaillaan sivutuulessa olevaa kaislanreunaa ja Jarppi onnistuu toisen hauen saamaan. Kokoa pari kiloa ja kun pahasti sattui olemaan kiinni päätyi tämä fisu Jarpille illalliseksi. Lahden pohjukasta saan vielä ison kalan tällin kumiin. Heti tärpistä siima heilahtaa metrin sivulle, mutta paria potkua paremmin ei tämä kala tartu. Komeet jäljet uuteen kumiin toki tuli. Aikamme vielä tätä paikkaa tahkotaan erilaisilla houkuttimilla, mut kalan kiinnostus loppui.

9-14.30 vesillä. Kolme haukee veneeseen ja muutama tapahtuma päälle. Vaikeeta oli. Vesi laski reippaasti ja tällaisessa olosuhteessa en oikeastaan koskaan ole onnistumisia saanut. Hauskaa siellä kuites oli keikkua. Tuuli ois saanu hiukan heikompi olla niin ois helpottanu kalastusta. Tästä se syksy vaan jatkuu, vedenlämmöt 14 asteen tuntumassa. Kaikki tapahtumat tänään kumiin vaikka jerkkiä tarjosin suurimman osan ajasta. Ei voi ymmärtää kalojen mieltymyksiä..

Jigailemassa

Kun kerran uus kone on ja mahdollisuus käydä vesillä, on sinne myös mentävä. Eilen oli hauki sen verran nihkeällä pureskelulla ja vesi edelleen kohtuullisen lämmintä, joten päätin tänään käydä kokeilemassa jigailua. Kertaakaan en tälle vuodelle vielä jigiä ole heitellyt, joten oli se jo aikakin. Paikat vaan näillä vesillä meinaa olla hiukan hukassa, joten yksikseen paikkojen ja päivän värin etsiminen on aika työlästä hommaa.

Ysiltä olin aamulla satamassa ja lähdin eilen pongattua paikkaa kokeilemaan. Niemenkärki, jossa on aika syvä penkka oli päivän eka mesta. Kaiku kertoi kaloja olevan, mutta kohtuullisen kovassa tuulessa ei ankkuri meinannut pitää. Tokalla heitolla kuites eka pieni ahven käväsee veneessä ja pääsee kasvamaan. Pari heittoa tästä ja 42 senttinen kuha käväsee myös vierailulla veneen laudan kuivemmalla puolella. Hiukan isompi ois tämä kala saanu olla niin ois päässy savupönttöön.

Tämän jälkeen saan vain muutaman tärpin ennen kuin päätän jatkaa matkaa. Seuraava spotti on tyhjä kuten moni muukin. Muutamassa paikassa ankkuri ei pidä ollenkaan, joten joudun ettiin hiukan suojaisempia paikkoja. Yhden syvänteen onnistun löytämään missä kaiku kertoo kalaa olevan. Kovassa tuulessa en vaan saa venettä pysymään hyvin tässäkään mestassa vaan on pakko jättää se spotti tulevaisuuteen. Loppuajan heitän edelleen tyhjää ja satamassa olen hyvissä ajoin puolenpäivän jälkeen. Aurinko alko lämmittämään liikaa ja hiki valui vesillä, joten oli parempi lähteä kotiin.

Hauskaahan tää taas on kun vesille pääsee sai sitä kalaa tai ei. Vedenlämmöt edelleen yli 14 lowrance astetta, joten kylmenemistä odotellessa ainakin isompien haukien osalta.

Vihdoinkin vesillä

Kuten viimeisessä rapsassa mainitsin koneen käyvän elämänsä ehtoo puolella osui se hyvin kohdalleen. Viime reissu loppui siis kovaan pamahdukseen ja savuttavalla koneella rantaan ajamiseen. Kun veneen ylös nostin ja Näsiksen luokse sen roudasin ja hieman kurkkasimme konehuoneeseen oli helppo tulla lopputulokseen: kättä taskuun ja uutta konetta busterin perään. Venttiili poikki, männässä reikä ja männänkappaleet ympäri runkoa.

Näsis irrotti yammun poies ja jätin sen Näsikselle harrastuskoneeksi. Itse suuntasin Botskihuoltoon ja siellä iskettiin uus Merccu veneen perään. Viime viikonloppuna sitä piti lähteä kokeileen, mutta kiekossa onnistuin selkäni telomaan, joten se vkl meni kotona.

Tänään aamulla vihdoin vesille pääsin. Hauki mielessä suuntasin kohti tuttuja paikkoja. Uusi kone kehräsi kuin kissa ja olipa vaan ihanaa olla vesillä ilman pelkoa jääkö sitä sinne kellumaan vai pääseekö kotiin. Vaikeeta oli tänään haukien saaminen. Yhden puolikilosen leuan alta tarttuneen onnistuin käyttämään veneessä ja kolmeen muuhun sain sentään kontaktin. Reipas 4 tuntia siellä kaikkineensa kelluskelin ja tuttuja paikkoja kiertelin. Vedenlämmöt 14-15 asteessa. Tästä se syksyn kalastus vihdoinkin starttailee.

Hiukan otti tulppaki osumaa

Alimmainen mäntä hiukan atomeina

Pientä damagea

Samalla oli hyvä puhistaa vene kunnolla

Uus mylly

Aamukalalla

Eilen aamulla oli mahdollisuus lähteä käväseen vesillä kokeilemassa haukien ruokahaluja. Kahdeksan jälkeen olin satamassa ja matka kalapaikoille alkoi. Ekana päädyin heittämään tonttia, missä harvemmin on tullut käytyä vaikka muutaman hauen siitä olen saanut. Tällä kertaa paikka oli haukien osalta hiljainen vaikka pikkukalaa oli ihan puurona. Pinta kuhisi niitä ja kaiku piirsi pohjaan asti ulottuvia parvia. Seuraavaan mestaan nakkasin ankkurin tuulen ollessa kohtuullisen navakka. Jerkkiä vaan veteen tasasesti kokeillen eri värejä. Parit kontaktit haukiin sain, mutta tartutus oli heikkoa.

Seuraavasta mestasta sain useammankin kontaktin kaloihin. Osa tökki jerkkiä ja muutama vaan seuraili. Pari oli jopa hetken aikaa kiinni, mutta yksikään ei käynyt irrotuksessa. Kaikki kontaktit tuli jerkkeihin, missä oli edes hiukan punaista. Tämän mestan jälkeen ajoin kivikoille, josta vihdoin sain yhden hauen käymään veneessä. Pienihän se oli mutta hauki kuitenkin. Pari muutakin tapahtumaa tästä kivikolta tuli, mutta irtos kalat yhtä nopeesti ku tarttukin.

Seuraava saaren reuna oli hiljainen. Tuuli oli heikentynyt ja pystyin koko reunan rekaileen ja paiskomaan, mutta kalat vaan puuttui. Tämän jälkeen vedin hanan pohjaan ja suunnaksi sataman. Kilometri ennen satamaa sanoi kone sopimuksen irti. Täydestä vauhdista tökkäsi ja melkeen sammui. Tyhjäkäynnillä pystyin onneksi ajamaan satamaan koneen täristäessä sekä  savuttaessa. Melkeen alkaisi olemaan uuden koneen hankinta ajankohtaista. Hiljalleen alkaa tämän koneen kanssa tappelu ahistamaan. Vedenlämmöt 17 asteessa.

Haukisyksyn avaus

Vaikka eletään vielä elokuuta oli eilen niin syksyinen keli kuin olla voi, tuulista ja märkää. Alkuviikosta oli veneeni huollossa. Yamahaa fiksailtiin paikallisessa jammuliikkeessä ja vikaakin löytyi ja se korjattiin termostaatin vaihdolla. Nyt siis koneen pitäisi olla kunnossa, joten lähdimme eilen sitä kokeileen. Pepe ja Henkka ilmottautui mukaan vesille ja satamaan sovittiin treffit kympiksi. Koko aamun jatkunut sade taukosi hieman ennen kymmentä, mutta tuuli oli kohtuullisen voimakas. Vesikin oli todella ylhäällä peittäen ison osan parkkipaikastakin.

Kone kävi ja kukkui, joten kohti ekaa lahtea. Aikamme tätä lahtea paiskottiin ilman mitään kontakteja kaloihin. Kun tästä ei mitään tullut siirryimme eteenpäin. Seuraava paikka oli olemukseltaan (kaislaa ja kiviä) ehkä parempi tähän vuoden aikaan, mutta hiljasta sielläkin oli alkuun. Pitkän tahkoamisen jälkeen kuitenkin onnistuin busalla yhden hauen veneessä käyttämään. Kovassa sivutuulessa loiskuteltiin seuraavaan mestaan. Ankkuri taas veteen ja jerkkiä perään. Tästä paikasta onnistuin käyttämään seuraavan pienen hauen irrotuksessa, mutta muuten oli hiljasta. Eräästä matalasta lahdukasta käytin käsissä vielä kolmannen hauen sekä sain parit tärpit.

Tämän jälkeen heiteltiin vielä parit mestat ennen paluuta satamaan. Pitkähkö päivä vesillä oltiin (10- 16.30), mutta todella nihkeetä oli haukien syönti. Toki vedet oli vielä 18-19 asteessa, joten isojen haukien saantiin ei mitään uskoa ollutkaan. Tuulen ja sateen vuoksi olisin kuitenkin uskonut useampaan haukeen kuin mun saamiin kolmeen, pojille siis nollat tällä kertaa. Hauskaa siellä oli pitkästä aikaa keikkua ja konekkin toimi paremmin kuin aikoihin. Hiljallee kohti syksyä ja uusia kalaseikkailuja.

Lätäsen seikkailut

Vuoden ehdoton kalastuksellinen kohokohta on jälleen koettu. 12 kerta rakkauden paratiisissa, joella joka vei minut mennessään jo 2004. Joki antoi mulle silloin lohen ja minä sen jälkeen joelle viikon jokaisesta kesälomastani (poislukien yksi syrjähyppy Könkikselle, mutta se ei tule toistumaan). Ei ole kesää ilman tätä jokea ja huikeaa harjuksen kalastusta höystettynä taimenilla ja mahdollisilla lohilla. Maanantaina 18.7 ajelin etelästä Rovaniemelle ja tiistaina startattiin Rollosta kohti lappia yhdessä Jaskan kanssa. Jälleen kerran olimme reissussa kaksistaan ja kaikki oli tuttua mukaanlukien stopit kohti määränpäätä.

Karesuvannossa vetästiin vielä viimeiset ateriat ennen kuin ajelimme perille ja laitoimme auton parkkiin. Rinkat lopullisesti kasaan ja fillarit iskuun. Tour de France meininkiä oli lähdössä kun vierekkäin ampaisimme baanalle. Pyreneiden keisari vastaan Alppien kuningas, mies vastaan mies kaikkensa antaen kohti kaukaisuudessa löytyviä järviä. Rapa lensi ja hiki virtasi kun painoimme menemään. Uudella ennätys ajalla 1h 50 min olimme järvillä. Yksi hyvin ansaittu kylmähkö bisse tähän väliin ja fillarit pusikkoon. Matka jatkui kävellen ja joenrannassa olimme vajaan 3 tunnin päästä. Paikalla oli 3 hengen porukka, joka kertoi pari lohta saaneensa, mutta harreja kuulemma kaipailivat. Me ei tähän jääty vaan jatkettiin tassuttelua vielä 2,5 kilsaa.

Kun vihdoin perille pääsimme oli kalastusaikamme jo alkanut. Tutun kaavan mukaan kuitenkin pikainen kylpy joessa, teltta pystyyn, rinkan purkamista ja tömpsy skottilaista. Kuivien kamojen ollessa päällä ja perhosetit iskussa suuntasimme läheisille spoteille. Lukuisia harreja onnistuimme ekalle illalle saamaan, joista pari reilu 40 senttistä kalaa päätyi seuraavan aamun graaviharreiksi. Illalla ajoissa nukkumaan matkan rasituksia poies, jotta jaksaa taas seuraavana päivänä huitoa.

Keskiviikkona heräilimme jo 7.30. Ennen kasia oli kahvit juotu ja graaviharrinäkkärit vetästy naamariin. Päivä päätettiin pyhittää läheisille paikoille jalkojen ollessa kohtuu väsyneitä edellisestä päivästä. Jaska päätti alkaa kokeileen onneaan lohien kanssa kakskätisellä lohisetillä, mun suunnistaessa vastarannalle tutuille harrispoteille. Muutaman pienemmän harrin jälkeen onnistun tartuttamaan paremman. Pienen väännön jälkeen haavin pohjalla köllöttelee komea 49 senttinen purje-evä. Päätän ottaa kalan päivälliseksi ja sitä peratessa kuulen vastarannalta huutoa: Piip lohi, piip piip piip, lohi, piip jne. Hiukan olen näkevänäni myös valssin tai tangon tyylistä askellusta katsellessani Jaskan hyppelyä tarkemmin.

Kahlailen harrini kanssa joen yli katsomaan lähempää mitä siellä tapahtuu. Jaskan vieressä rantakivellä pötköttelee komea 84 senttinen lohi. Jaskan uus ennätys ja meille aika paljon evästä. Kuvia ja kuvia ja fiilistelyä. Lohi vedetään fileiksi ja fileet vielä puoliksi. Pyrstöpuolet graaviin ja etuosat paistoon yhdessä harrini kanssa. Pian koittaakin lounastauko ja nuotiolla paistettu lohi tekee kauppansa. Lounaan jälkeen jatketaan kalastusta. Harreja ja taimenia saadaan sieltä täältä, mutta todelliset jätit jäävät puuttumaan. Illalliseksi harjus sekä lohta. Hyvää on ja masut tulee varmasti täyteen. Ilta perhoillaan vielä lähistöllä Jaskan keskittyessä loheen, mun jallittaessa enemmän harjuksia.

Torstain täydellinen aamiainen. Kahvia ja näkkäriä maustettuna graavilohella sekä mädillä. Jösses että oli hyvää ja sitä oli paljon. Aamiaisen jälkeen pakkasimme reppuihin trangian, kahvit ja eväät sekä lähdimme retkelle alavirtaan. Pienen hikoilun jälkeen olimme ekassa mestasta, jossa alkaa  heti tapahtua. Käytän käsissä yli 20 harjusta suurimpien huidellessa 45 sentissä. Komeaa kalastusta ja vihaisia kaloja. Jaskakin onnistuu käyttämään käsissä reilu 50 senttisen taimenen kivan väännön jälkeen.

Jatkamme edelleen alavirtaan ja monesta paikasta onnistun harreja kuvissa käyttelemään. Eväät syödään yhden saaren rannassa ja eväiden jälkeen hiippaillaan hiljalleen ylävirtaan. Kaloja sieltä ja kaloja täältä on päivän teema. Harjukset tuntuu olevan purullaan ja erittäin energisiä siiman päässä. Päivällinen syödään jälleen teltalla, mutta sitä edelsi normaali pulahdus vilvoittavassa koskessa. Illan Jaska paiskoo jälleen lohta mun koukuttaessa harjuksia. Päivän saldoksi mulle reilusti yli 60 harria käsissä sekä taimenet päälle. Jaskan saldo hiukan maltillisempi.

Perjantaina heräillään tuttuun tapaan 7.30. Aamiaisen jälkeen lähdemme eväiden ja trangian kanssa vastarannan puolelta ylävirtaan lohenpyyntiin. Tai no Jaska hiippaileee edeltä ja mä koukuttelen matkalla pakollisia harjuksia. Kosken peilejäki pitää kokeilla mahdollisten taimenten varalta, mutta ei siellä ollu kuin smoltteja. Jaskan päästyä lohipaikoille oli vastarannalle nostettu arviolta femman fisu. Lohia on jatkuvasti ilmassa pienistä kaloista kunnon mörssäreihin. Itsekkin kokeilen lohia kiusata kevyellä harrisetilläni, mutta paria tälliä enempää en saa. Kun Jaskankin saldo päättyy samaan jäämme ilman graavilohta. Helle saa miehet hikoilemaan matkalla teltalle, joten ennen päivällistä pitää pistäytyä taas joessa.

Ilta paiskotaan harjusta lähistön mestoilta, mutta suuret kalat jäävät puuttumaan. Mieleenpainuvin tapahtuma oli ison taimenen tälläys klinkkiini. Tärpistä kala ampui suoraan kohti ja luulin sen jo irronneen. Kun sain siiman jälleen kireälle ampui se uudelleen kohti. Tämän jälkeen kala päättikin sitten lähteä. Ei mitään jakoa ollu tämän kalan kanssa sen mennessä kuin juna. Varmasti yli 60 senttinen tanttu, joka vei miestä kuin pässiä narussa.

Lauantai, päivä joka oli harjuksen kalastajan unelma. Aamupalan jälkeen lähdemme jälleen alavirtaan. Tällä kertaa päätämme vaan käydä yhdessä hyväksi todetussa mestassa ja tulla sieltä sitten teltalle lounaalle. No kun paikkaa lähestymme päättää Jaska nakata pinturin ylemmän kosken loppuliukuun. Heti ekalla heitolla jysähti ja väännön jälkeen haavissa pötkötteli komea 54 senttinen harjus. Seuraavalla heitolla Jaska nappaa vielä 45 senttisen, joten päivän ruokatarpeet on täynnä. Tämän jälkeen alkaakin mun juhla. Kun vihreisiin tai kirkkaisiin klinkkeihin ei pure laitan Jaskaa peesaten ruskean. Isoja harjuksia alkaa heti käymään käsissä. Lukuisia tärppejäkin onnistun tumpeloimaan, mutta parikymmentä kalaa lyhyessä ajassa käväsee irroituksessa.

Kun paikalta alkaa tulla vaan pienempää (alle 35 senttistä) harjusta lähtee Jaska käymään alavirrassa paikassa, minne oikeastaan olimme matkalla. Kaloja hän sieltä myös löytää suurimman ollessa 48 senttinen. Mä siirryn puolestani ylävirtaan ja löydän jälleen suuremmat kalat. Aamupäivän saldoksi jää mulle 6kpl 45 senttistä ja reilut 30 pienempää harjusta (joista suurin osa 35-45 sentin väliin). Lounaan jälkeen Jaska päättää mennä lähimestoille mun suunnatessa uudestaan aamun paikoille. Harrit on edelleen purullaan ja komeita kaloja käy käsissä jatkuvasti. Keikan saldo 2kpl 45 senttistä, yks 48 senttinen ja 34 pienempää kaveria. Aivan järjetöntä touhua. Illallisen jälkeen Jaska paiskoo taas lohta mun suunnatessa lähistön harrimestoille. Kosken niskan tuntuu vallanneen kuitenkin taimenet. Muutama komea pilkkukylki käväiseekin käsissä/kuvissa suurimman ollessa reilut 50 senttinen laiheliini. Päivän saldoksi mulle reilusti yli 70 harjusta + taimenet. 

Sunnuntaina lähdetään aamiaisen jälkeen jälleen alavirtaan. Lieneekö eilen kiusattujen harjusten suuri määrä vai mikä syynä, mutta paikka on tällä kertaa kohtuullisen hiljainen. Parit reilu 40 senttiset harjukset siitä saadaan muutaman pienemmän ohella. Siirrymme hiljalleen alavirtaan toinen toisella puolen väylää. Kun jälleen oikean värisen klinkin rasiasta löydän käytän nopeasti käsissä parikymmentä kalaa suurimman ollessa reilut 40 senttiä. Paikan hiljennyttyä Jaska hiippailee samalle puolelle koskea missä itse olen. Päätämme lähteä teltalle päin käveleen. Matkalla joudumme kuitenkin ylittämään vielä joen ja koska paikka on juuri sopiva, päättää Jaska heittää muutaman heiton.

En tietenkään voi itsekkään jäädä toimettomaksi, joten ehdotan kisaa. Kumpi saa ekan fisun on voittaja. Jaska “jokaiselle perholle pitää antaa mahdollisuus” vastaan Make “kalastan vain klinkeillä satoi tai paistoi, oli paikka mikä tahansa”. Ehkä 2 minuuttia myöhemmin tartutan reilu 40 senttisen harjuksen ja pari minuuttia tästä kisan voitto fisu makoilee haavissani. Tästä on hyvä jatkaa matkaa teltalle ja lounaan syömiseen. Lounaan jälkeen lähdemme lähimestoja kokeilemaan. Muutamia harjuksia sieltä saadaan ennen kuin hiljenee. Pian tämän jälkeen ukkonen jyrähtää meidät pois koskesta ja siirrymme teltalle. Ukkosen tultua päälle päätämme purkaa teltan ja esipakata rinkat. Kalalupamme loppuu kello 18 ja sen jälkeen on tarkoitus siirtyä viimeiseksi yöksi ylävirtaan.

Vesisateen alettua ja ukkosen edelleen muristessa alueella päätämme lyödä myös kalavehkeet pakettiin aiottua aiemmin. Kun kaikki on kasassa siirrymme 2,5 kilsaa ylävirtaan. Perille päästyämme istahdamme alas. Hetken siinä pohditaan, istummeko tässä seuraavat 7 tuntia ennen nukahtamista vai lähdemmekö autolle. Kovin kauaa mietintä ei kestä vaan rinkat on uudelleen selässä. Pari tuntia tiukkaa patikointia / 9 kilsaa vaellusta on taitettu. Tämän jälkeen hyppäämme jälleen fillareiden puikkoihin ja alamme vääntään. Tällä kertaa veivaan tuskasta irvistäen jokaisen mäenkin ylös ja perillä autolla ollaan uudessa ennätysajassa 1 h 10 min. Autolla nakkaamme kuivaa päälle ja pakkaamme romut kyytiin. Karesuvannosta saan vielä kylmän oluen matkaevääksi ja Rovaniemellä olemme yhden aikaan.

Huikea keikka jälleen kerran. Isoja kaloja ja upeaa kalastusta. Miinuksena helle sai miehet hikoilemaan ja ajoittainen puuskainen tuuli hiukan tuskastumista perhonheittoon, mutta nää oli vaan pieniä murheita muuten huikeassa reissussa. Sääskiä piti olla todella paljon, mutta niitä oli vähemmän kuin ikinä tuolla. Vettäkin piti olla tulvaksi asti, mutta sekin oli alempana kuin koskaan reissuillamme laskien joka päivä. Käsissä käyneiden kalojen määrä liikkuu useissa sadoissa ja isohkojen useissa kymmenissä. Jaskalle vielä enkka lohi, joka kruunasi koko reissun. Kiitos taas taistelutoverille, näitä reissuja on erittäin mieluisaa jatkaa!

Kustavin keikka

Jälleen kerran oli vuorossa perinteinen Kustavin reissu. Tällä kertaa mukaan lähti mä, Pepe, Reino, Henkka ja Jarppi. Perjantaina kolmen jälkeen lähdettiin Pepen kans ajeleen vene kyydissä kohti Kustavia. Veneen laskimme mökin läheiseltä rampilta, jonka jälkeen Pepe ajoi auton mökille. Lahti on todella matala ja veden ollessa vielä reippaasti miinuksella oli jännittävää päästä sieltä poies (onhan sieltä ruopattu kapea väylä, mutta kun ei tiiä missä se menee). 30 senttiä näytti kaiku monessa kohtaa ja muta pöllysi potkurin vatkatessa vettä. Mökille kuitenkin pääsin kuten myös Pepekin, joten kalastus saattoi alkaa. Reinon ja Henkan tullessa hiukan myöhemmin lähdimme me jo vesille. Heti ekasta spotista Pepelle avauskala, joten hyvä alku reissulle. Muutama seuraava paikka on hiljasia ennen kuin päädymme erääseen lahteen.

Lahdessa alkaa tapahtumia tulla. Muutaman karkuutuksen lisäksi käytämme veneessä 5 haukea, koko luokkaa kurkku. Poikien saapuessa kans vesille siirrymme yhdessä seuraavaan paikkaan. Sieltä Pepe onnistuu vielä yhden kalan saamaan loppuillan ollessa erittäin hiljaista. Ei mitään ei missään. Päivän saldoksi mulle 4 ja Pepelle 3 haukea. Illalla grillaillaan ja saunotaan. Myös Jarppi liittyy mukaan tässä vaiheessa.

Lauantaina heräillään ajoissa. Kasin jälkeen on aamupalat syöty ja lähdetään Jarpin ja Pepen kans vesille. Ekasta paikasta mulle kurkku ja seuraavasta pojille vastaavat. Hiukan myöhemmin poikkeamme erääseen lahteen, josta Jarpille paremman kalan tärppi, joka irtoaa kuitenkin nopeasti. Muutama kala vielä saadaan ennen kuin siirrymme lounaalle. Lounaan jälkeen jatketaan paiskomista. Kun kaisloissa on hiljaista päätän ajaa kivikolle. Pienessä ajassa saadaan useampi hauki käväseen veneessä ja muutama lisäksi karkuutettua.

Loppuillasta hauki sieltä ja toinen täältä, mutta mitään kovaa tykitystä ei missään vaiheessa tule. Päivän väriä yritän ettiä jatkuvasti tarjoten sekä kumia että jerkkiä. Jarppi paisko suspia ja Pepe noukki haukia jerkillä. Päivän kruunaukseksi Pepe onnistui vielä käyttämään veneessä tasan femman fisun. Nälkä tällä kaverilla ainakin oli. Eka se iski mulle, mutta ei tarttunut. Seuraavaksi Pepelle ollen kiinni hiukan aikaa ja irroten. Kolmas isku Pepen jerkkiin oli sitten viimeinen minkä johdosta kala pääsi käväseen kuvissa.  Päivän saldoksi Pepelle 7, mulle ja Jarpille 5 mieheen. Toisessa veneessä kala kummallekkin. Pitkä oli päivä vesillä ja koko kroppaa särki jatkuva heittäminen. Illasta taas grilli kuumaksi ja saunaan uimista unohtamatta.

Sunnuntai ja kaatosade. Tuuli oli reipas ja vettä tuli taivaantäydeltä. Pakko oli kuitenkin Jarpin kans lähteä parin tunnin keikka vielä heittämään ennen kuin lähdetään kotiin. Eka spotti kuollutta, mutta seuraavasta saan kilosen puikon. Jarppi saa tästä paikasta kontaktin reippaampaan kalaan, mutta ei tartu tämä hauki. Seuraavasta mestasta hauki Jarpille ja ison hauen karkuutus mulle. Juuri kun olin Jarpille sanonut, että jos ei tässä mestassa ole metristä ei niitä ole koko meressä niin silloin se iski. Hetken aikaa sain kalan kans vääntää ennen kuin kala vei voiton ja palasi kaislan viereen. Jonkin aikaa myöhemmin sama kala käy vielä vilkasemassa jerkkiäni pyöräyttäen paksua selkää pinnassa jerkin perässä. Mut ei niin ei. Seuraavasta kulmasta käytän päivän toisen haukeni ylhäällä ja viimeisestä mestasta kolmannen. Pari muuta tapahtumaakin päivään mahtui.

Puolilta päivin takaisin mökille ja kamat autoon. Hiukan haastetta reissuun tuli vielä lopussa. Edelleen laskenu vesi teki rampille ajamisen haastavaksi. 3 kertaa busteri jäi mahasta mutaan ja tuskissani sitä harjalla tökin siitä irti. Lopulta kuitenkin pääsin rampille. Pepe ajoi volvon rampille ja hänen kääntäessä kärryä jäi volvo jumiin mutaseen peltoon. Soitettiin Reino apuun ja eka hän nykäs volvon pellosta nelivedollaan ja lopulta veneen ylös merestä. Tämän jälkeen vene volvon perään ja grillin kautta himaan. Hieno keikka jälleen kerran. Vaikeeta tuntu kalastus olevan, mutta viikonlopun saldo mukavat 31 haukea. Pari Jarpille evääksi ja loput luonnollisesti CR. Vedenlämmöt 13-15 astetta. Kelit jotain muuta kuin sääennuste lupaili. Perjantaina aurinkoa, lauvantaina kaikkea mahollista paitsi tuulta ja sunnuntaina tuuli ja sade. Kiitokset kaikille.