Kustavin keikka

Perinteinen Kustavin keikka nakattiin viikonloppuna. Pohdintaa oli, joko tämä oli kymmenes vuosi kyseisen retken muodossa, mutta varmuutta asiaan emme keksineet. Kokoonpanoksi muodostui mä, Jaska, Jarppi, Henkka, Pepe ja Reino. Jaskan kans luistettiin töistä jo perjantai, joten vesille pääsimme ajoissa. Perjantaiaamuna seiskan aikaan Jaska saapui Raisioon. Hetken aikaa kahvittelua, jonka jälkeen kävimme nappaamassa veneen satamasta. Satamassa tietty huomasin, että liinat jäi himaan, joten pieni extralenkki piti heittää ennen kuin pääsimme autoileen kohti Kustavia. Vene tiputettiin Heikinkarin kioskilta, jonne saimme jättää myös auton/trailerin sekä autonavaimet. Henkka nappas avaimet tullessaan ja ajeli auton mökille. 

Kioski aukesi kympiltä, jonka jälkeen nappasimme kahvit ja lähdimme vesille. Tuulta oli lupailtu muutama metri, mutta todellisuus oli hieman toisenlainen. Päivän aikaan piti tarkastaa jopa netistä mitä todellisuus oli ja 15m/s ilmoitti ilmatieteenlaitos. Kova oli keli kalastaa ja kuski sai tehdä kokolailla täyden päivätyön veneen pysymiseksi heittopaikoilla. Ekat pari paikkaa oli tyhjää, mutta sitten löytyi aktiivista kalaa. Mulle ekana kolme luigia, jonka jälkeen Jaskakin avaa pelin. Muutamien karkuutusten lisäksi paikasta saatiin kaiketi 6 fisua käväseen veneessä asti. 

Maisemat vaihtuu ja kaloja löytyy sieltä täältä. Kellon lähennellessä neljää siirrymme mökille päin. Käymme eräässä saaressa grillaamassa hieman makkaraa, jonka jälkeen jatkamme vielä kalastelua. Poikien saapuessa mökille ajelemme mekin sinnepäin. Parin tunnin tyhjäkäynnin ja mökille hiljaa ajamisen jälkeen löin hanaa. Vene ei lähteny minnekkään vaan jurnutti kahdella pytyllä menemään. Rannassa kokeiltiin tulppia availla, mutta eihän meillä sopivaa avainta ollut. Lopulta päätin lähteä kokeileen mitä vene tuumailee, jos sen kans koittaa leikkiä. Kaasua, kaasua ja kaasua. 5 minuutin pelleilyn jälkeen kone kävi taas kunnolla ja maisemat vaihtu. 

Illaksi lähdimme vielä kahdella veneellä kalaan Reinon hypätessä meille kolmanneksi. Illan saldoksi tuli kuitenkin vaatimaton kurkku mulle ja muille ei mitään. Päivän saldo mulle 7 fisua ja Jaskalle 5. Suurimmat reilu nelosia ja alle kilosia osu kyytiin vaan 4. Koko siis kohtuullista vaikka isoja ei tullutkaan.

Lauantaiaamuna heräiltiin Jarpin ja Jaskan kans ajoissa. Kahvien ja aamiaisen jälkeen lähdettiin vesille. Pojat jäi vielä nukkumaan, joten sovimme treffit merelle. Ekat paikat taas tyhjää ja keli jatkui kovana. Ämpärikaupalla vettä lensi veneeseen aaltojen ollessa yli metrisiä. Ajelimme kauemmas kirkkaamman veden toivossa ja sitähän löytyi. Eilisen paikasta onnistuttiin Jarpin kans vetään 3 haukea mieheen. Jaskakin onnistui saamaan kurkun mun peesatessa vastaavalla. Kellon edetessä pitkälle iltapäivään ajelimme pitsalle. Pitsojen jälkeen jatkui kalastus. Eka saaren tyynempää rantaa ilman kontakteja, jonka jälkeen tuulisemmalle puolelle ja alkaa tapahtua. Jarpille pari tälliä, jonka jälkeen Jaskan vapa niiaa syvemmin. Hetken väännön jälkeen veneeseen nousee 106cm ja 7,7kg hauki. Jaskan kevät pelastettu ja riemua riittää. Samasta paikasta Jaskalle vielä kurkku ja Jarpille reilu kolmonen.

Lopulta ajellaan jälleen lähemmäs mökkiä, josta mä onnistun eräästä tuulisesta saaren kulmasta vielä kepittään reilun nelosen luigin. Loppuilta tyhjää ja ysiltä mökille grillin lämmitykseen sekä saunomaan. Päivän saldoksi mulle 5 haukea, Jarpille 4 ja Jaskalle 3. Hieno keikka vaikka kuskina olo ei mitään helppoa ollutkaan. Kaikki kalat löyty suoraan tuulen alta, vaikka tuuli puhalteli 15m/s. Sai siinä hiukan pakin kans leikkiä, jotta vene ei kaislikkoon painunut. Toisella veneellä ei niin tapahtumarikasta kalastus ollut, mutta kontakteja hekin sentään kaloihin saivat vaikka ei sellaisia veneessä käynytkään. Vedenlämmöt huiteli jo 10-15.8 asteessa.

Sunnuntaina enään siivoilimme paikat nostimme veneen ja ajelimme himaan. Ensivuonna uudestaan. Kiitokset Henkalle houstaamisesta!

Iltakeikka haukivesillä

Jarppi oli kuullut huhuja kalapaikoista mun kotivesillä ja innoissaan kuin lehmä kevätlaitumilla, soitteli hän ehdotellen iltakeikkaa vesille. Päiväksi sovittiin keskiviikko ja satamassa nähtiin 16:30. Keli oli koko päivän myrskyinen ja sateinen, mutta juuri ennen kuin vesille lähdettiin loppui sade melkeen kokonaan ja tuulikin heikkeni reilusti. Ekana lähdettiin ajeleen mulle tuttuun paikkaan, mutta koska matkalla spotattiin mielenkiintoinen mesta, pysähdyttiin me eka siihen. Melkeen heti mulle tärppi ja Jarpille vähän myöhemmin reissun avauskala. Enempää tästä paikasta ei kaloja tullutkaan, mutta seuraavasta paikasta ahkeran tahkoamisen jälkeen mä onnistun käyttään veneessä reilu 3,5 kilosen hauen.

Seuraava lahti on yllättäen tyhjä nälkäsistä hauista, mutta kutemassa siellä muutama mörssäri näytti olevan. Lahden ulkoreunalta hieman kirkkaammasta vedestä busaani jysähtää kova tälli, mutta ei tartu tämä kala kiinni.

Matka jatkuu ja maisemat vaihtuu. Hetken aikaa arvomme lähdetääkö ajeleen Jarpin tietoonsa saamaan mestaan vai mennäänkö lähemmäs viime vkl paikkaan. Lopulta päädymme lähempään paikkaan, mutta hiljasta on sielläkin. Tunti varmaan lahtea paiskottiin kunnes yhtäkkiä tärähtää kilonen lima mun jerkkiin ja melkeen samalla sekunnilla vastaava kala Jarpin suspiin. Se oli nopea "syöntipiikki", mutta sitten hiljenee. Toki Jarppi yhden kalan vielä karkuuttaa, mutta veneeseen ei enempiä fisuja nouse. Kiva oli iltakeikkakin heittää, mutta taitaa kutu olla aika lähellä. Vedenlämmöt 6,5 - 8 astetta. Alun sumu vaihtui aurinkoon ja vesi oli jyrkässä laskussa. Lieneekö tällä vaikutusta nihkeään syöntiin. Seuraava keikka varmaan kudun jälkeen.

Kotivesillä

Ekaa kertaa tälle keväälle pääsin kotivesillä käväseen. Veneen roudasin satamaan jo pari viikkoa sitten, mutta iloinen perhetapahtuma tyttäreni syntymän johdosta aiheutti pientä viivettä kalalle pääsyn kanssa. Nyt vihdoin sinne pääsin ja jopa kaverinkin reissuun sain kun Pepe kertoi lähtevänsä mukaan. Aamulla ysiltä nähtiin satamassa, josta viime vuodelta mulle tuttuja paikkoja lähdettiin katseleen. Sääennuste lupas sadetta koko päiväksi, mutta aurinko paisteli koko reissun ajan ja sateesta ei ollut tietoakaan. Heti ekasta paikasta Pepe onnistuukin saamaan jo kilosen hauen mun joutuessa tyytymään vaan pariin tärppiin.

Tuuli osu mestoille juuri täydellisesti ja paikat suorastaan haisi hauelle, mutta enempää kaloja ei sieltä saatu. Kiertelimme eteenpäin ja löysimme uuden paikan. Pitkä kaislareuna lähdettiin rekaileen lahden pohjukasta ulospäin. Heti ekalle heitolla tärppi veden pärskähtäessä ja seuraavalla heitolla saankin kolmosen hauen. Matka jatkuu ja seuraava pyörre pintaan. Pepe paikkaa ja nappaa hauen veneeseen. Pyörteet vaikutti isommankalan aikaansaamilta, mitä Pepen hauki oli, mutta sama kala kai se oli kuitenkin. Enempää ei sieltäkään haukia enään löytynyt.

Viimeisestä paikasta Pepelle vielä tärppi veneen vieressä ja yksi iso jädda pyörähti keskellä kaislaa pikkukalojen perässä, mutta ei sinne jerkkiä voinut heittää. Vedenlämmöt 6-7,4 astetta. Hauskaa oli taas kelluskella. Ei liikaa oo reissuja tällä vuodelle vielä kertynyt ja kalojakin tasasesti 1 / reissu mulle. Ehkäpäs se tästä vielä lähtee.