Vuoden viimeinen kalakeikka

Tavotteena oli lähteä eilen Näsiksen kans rannalta paiskomaan taimenta, mutta koska tämä juttu ei toteutunut piti ottaa käyttöön varasuunnitelma eli hauenkalastus. Ja koska oma paatti on jo talviteloilla piti tämän tavoitteen täyttämiseksi yllyttää hiukan Pepeä. Toki heidänkin veneet on jo talvea viettämässä, mutta pieni peltipaatti on nopea heittää rannalta mereen ja käydä tekemässä täsmäisku lähivesille. Aamulla kympiltä oltiin rannassa ja vettä satoi. Sateen lisäksi tuulikin oli +10m/s, joten ei tästä soutukeikasta kovin helppoa tulisi. Vesi oli todella ylhäällä, joten hauenkalastukseen keli oli oikeastaan täydellinen.

Eka lahti oli tyhjä, tai sitten emme vaan osanneet. Toiseen paikkaan oli helppo mennä myötätuulessa, mutta takasin päin saisi sitten tehdä duunia senkin edestä. Ttokaan lahteen kun päästiin niin ensimmäisestä kaislankolosta jerkkiini iski jo kala. 3 kertaa hauki jerkkiä kopautteli ennen kuin tarttui leuankärjestä kiinni. Ei siis kauhean kovalla syönnillä. Tämä noin kolmosen kala jäi lopulta päivän ainoaksi. Pari tuntia me siellä sateessa ja tuulessa paiskottiin, mutta kaloja ei enempää löytynyt. Vesi nousi entisestään, joten olisi kuvitellut aktiivisia kaloja enemmänkin olevan.

Tähän oli kuitenkin hyvä päättää tämä kalavuosi ja ensi vuonna jatketaan. Kausi kaikkinensa meni miten meni. Isot hauet jäi saamatta kuten myös isot ahvenet. Kuhiakaan ei juurikaan tullut, mutta kevään taimenreissu pelastaa paljon. Ja pakkokos se on aina niitä kaloja saadakkaan, nautintohan se on jo merelle pääseminenkin. Kiitos kalakavereille vuodesta ja ensivuonna jatkamma.

Kausi pakettiin? viime sunnuntaina

Jaskan kans lähdettiin vielä heittään yks keikka hauen perään. Sunnuntai aamusella oltiin rannassa kasin aikaan ja keli oli loistava. Vettä sateli, taivas synkässä pilvessä ja vesi reilusti plussalla. Kuitenkin kun vesille päästiin loppui sade samantien. Kun ekaan paikkaan päästiin heitteleen alkoi aurinkokin pilkahteleen. Pian olikin taivas pilvetön ja vesi todella jyrkässä laskussa. 4 tuntia jaksettiin kauheassa tuulessa paiskoa, mutta evääkään ei näkynyt. Puolenpäivän jälkeen kyllästyttiin ja lähdettiin pois.

Satamassa saikin huomata veden laskeneen noin 40 senttiä, joten ei ihmekkään, että hauet oli hukassa. Veneen nostin ylös ja hinasin talvehtimaan. Taitaa tämä kausi olla paketissa ellei ihmeitä tapahdu. Toki mielessä pyörii ajatus josko vielä käväsis, mutta kattellaan. Vedenlämmöt oli 2-4 asteessa.

Missä on kaikki kalat?

Eilen nähtiin Jaskan kanssa jo seiskan aikaan satamassa ja pimeässä lähdettiin ajeleen kohti kalapaikkoja. Päivän plan oli jigailla ahvenia ja kuhia muutamassa tutussa paikassa. Ekaan spottiin kun saavuttiin ei kauaa mennyt ennen kuin ekat ahvenet nousi veneeseen. Kummatkin sai ok kokoiset ahvenet yhtäaikaa jigien ollessa kalojen kurkussa. Tämä viittaisi hyvään syöntiin, mutta sitten hyytyi. Paljon sai jigejä vaihdella ja paikkaakin muutamaan kertaan, mutta alle 10 ahventa onnistuttiin saamaan.

Lopulta päätettiin lähteä kokeileen kuhaa eräästä paikasta ja tärppejä saatiin paljon. Yhtään kalaa ei kuitenkaan veneeseen noussut. Lieneekö vika miehissä vai eikö kala ollut vaan yhtään syönnillä. Ahvenenjigailussakin tuli muutama pysrtötön jigi kalojen vaan näykkiessä pyrstöstä. Viimeisestä spotista Jaska sai vielä kilosen pirteän hauen, mutta siihen se jäikin. 7-14 oltiin vesillä erittäin kylmässä ja tuulisessa kelissä. Alkaa kausi läheneen todennäköisesti loppuaan vedenlämmön ollessa enään 2,9- 4,5 asteessa. Jos vielä pari keikkaa kerkeäis heittämään ennen kuin alkaa suunnitteleen veneen nostoa..

Paluu todellisuuteen taimenvesillä

Jos kevään taimenkeikka oli ikimuistoinen, samaa ei ehkä voi sanoa tästä reissusta. Firman kalakerhon reissu suuntautu jälleen tutuille vesille, joten olihan se lähdettävä Näsiksen kanssa kokeilemaan taimenten ruokahalua. Torstaina kävin pimeässä poimimassa veneen trailerille ja perjantaina duunin jälkeen lähdettiin Näsiksen kans ajeleen kohti tämänkertaista majapaikkaa Hakkeenpäässä. Pimeässä lopulta löydettiin mökille, mutta veneen lasku jätettiin suosiolla lauantaiaamuksi.

Lauantaina kello herätteli kuuden jälkeen ja useamman kahvikupposen jälkeen lähdettiin tiputtaan vene. Vene vesille ja kamat kyytiin. Näsis ajeli auton mökille ja mä seikkailin veneellä sinne myös. Mökiltä lähdettiinkin sitten kalalle hyvissä ajoin. Keli aamulla oli loistava kevyen länsituulen hyväillessä poskia. Muutaman spotin paiskomisen jälkeen päädyttiin keväältä tutuille paikoille. Onnistuin parista paikasta saamaan kolmipiikin ja lopulta yhden hauenkin. Tämän jälkeen tuuli alko kovenemaan ja kalastus muuttui hiukan hankalammaksi. Useita paikkoja kuitenkin paiskottiin, mutta taimenia ei vaan löytynyt. Iltapäivällä Näsiskin onnistui yhden hauen saamaan, mutta siihen kalat sitten jäikin. Illan viimeisessä paikassa sain vielä hyvän tällin uistimeeni, mutta se oliko asialla hauki vai taimen jäi epäselväksi.

Illan alkaessa pimenemään ajelimme takaisin mökille. Hienoa oli kyllä tuolla taas keikkua vaikka ei kaloja löytynytkään. Hiljaista oli ollut toisellakin venekunnalla, joten missä lienee taimenet piilotelleet.

Sunnuntaina saapuikin mediassa hehkutettu myrsky, joten se siitä kalastuksesta. Hyvä kun pystyssä pysy, kun laiturilla kävi keliä ihmettelemässä. Veneellä piti kuitenkin muutama kilsa ajella, jotta saimme sen ylös satamasta. Siirtymä satamaan meni yllättävän kivuttomasti myrskystä huolimatta ja vene saatiin turvallisesti ylös. Hauska keikka vaikka valitettavan vähiin kalastus jäikin. Vedenlämmöt pyöri 6-7 asteessa, vielä on siis kesää jäljellä.

Suuri saalis

Saaliini Näsiksen kädellä.

Pakollinen hauki.. 

Kuu loistaa..

Illan viimeiset auringonsäteet..

Mökkeilemässä

Jo perinteiseksi muodostunut marraskuinen mökkireissu Pepen mökille oli jälleen vuorossa. Isyysloman ja rakkaan avopuolisoni suostumuksen avulla päätin karata vesille jo perjantaina aamulla. Pojat tulisivat mökille duuniensa jälkeen, joten mulla oli aikaa paiskoa yksikseni koko perjantai. Vesillä olin hieman ennen kymmentä vene täynnä romua ja mies täynnä intoa (3 viikkoa edellisestä kalakeikasta).

Tuuli oli kohtuullinen ja suunta lännestä, vesi selvästi ylhäällä ja taivas pilvessä, täydellinen kalakeli siis. Ainakin teoriassa. Ekassa lahdessa paiskoin ankkurista muutamassa kohdassa varmaan reilun tunnin, mutta evääkään ei näkynyt. Lähdin ajeleen eteenpäin. Matkan varrelle osui pitkä kaislareuna jota oli hyvä rekailla tuulen painaessa juuri oikeasta suunnasta. Koko pitkän kaislan paiskoin jerkkejä vaihdellen, mutta ei ollut kaloja sielläkään. Lopulta ajelin kohti kirkkaampia vesiä ja lähemmäs mökkiä. Erään lahden pohjukka oli täysin peili, mutta päätin käydä sitä kokeilemassa. Siiman päähän Näsiksen tekemä leppis ja toisella heitolla ihan veneen vierestä jerkkiin nousee +5 kilonen peto. Hitaasti nousten se imaisee hetkessä jerkin kitusiinsa ja ottaa kauhean spurtin kohti syvyyksiä. Vapa niiaa ja kela huutaa armoa. Kesken syöksyn paine siimassa lakkaa äkisti ja kala menee menojaan. Kyllä meinaa vtuttaa. Muutama heitto lisää samassa paikassa ja tärähtää kunnolla. Jäätävä tälli samaan jerkkiin ja hyvä että vapa pysyy käsissä. Kipu sormissa kelan osuessa niihin on verrattavissa kassien kolisemiseen satulan etureunaan hevosen lähtiessä laukkaamaan. Ja kuten edellinen, karkaa tämäkin. Tai no, ei se edes tarttunut.

Pienessä poltteessa ja uskossa isojen haukien ottiin jatkan matkaani. Seuraavassa lahdessa käytän taas ankkuria. Erääseen kaislankulmaan ankkuri veteen ja pommittaan. Ekalla heitolla jerkkini perässä pyörähtää hauki ja seuraavalla heitolla jerkkiäni ihailee toinen hieman pienempi kala. Vartti myöhemmin ja edelleen samassa paikassa päättää toinen hauista iskeä jerkkiin kunnolla ja hiukan vajaa kolmosen kala käväsee veneessä. Seuraava heitto ja tämän kaveri, kilonen puikko käväsee irroituksessa. Lahden pohjalta saan vielä kolmannen kalani, mutta sitten hiljenee. Mökin lähellä heittelen vielä muutamassa paikassa ilman havaintoja kaloista.

Loppuilta menee grillaillessa ja saunoessa kuten perinteisiin kuuluu. Lauantaiaamu hiukan venähtää turhan pitkäksi ennen vesille pääsyä. Kuitenkin kymmeneltä kelluskellaan jälleen ja suuntana vieläkin kirkkaammat vedet. Ekassa paikassa hauki käväsee veneen vierelle maisetelemassa jerkkiä siihen kuitenkaan tarttumatta. Hetki tästä ja veneessä käväsee 70 senttinen laiha limapuikko. Hiukan edellistä isomman karkuutan vielä samasta lahdesta kalan syöksyessä tärpin jälkeen kaislikkoon.

Tähän se sitten loppuukin, nimittäin haukien tulo. 4 miestä ja repulliset erilaisia kalanhoukuttimia. Luulisi jotain saavankin, mutta kun ei niin ei. Keli kohillaan, vesi ylhäällä, paikat huikeen hienoja, mutta kaloja ei vaan ole missään. Iltapäivän edetessä päätämmekin siirtyä ahvenen jigaukseen. Tavoitteena savukalat illaksi ja tavoite onnistuttiin täyttämään. Parikymmentä ahventa onnistumme neljästään saamaan, joista poimimme sopivat kalat pöntön täytteeksi. Onnistuupa Henkka yhden hauen karkuuttamaan venee vierestä sekä Reino saamaan yhden pienen kuhankin. Jotain syönnin heikkoudesta kertoo sekin, että onnistuin karkuuttamaan 7 ahventa putkeen ennen kuin sain taas yhden veneeseen. Outoa.

Illalla tutut kuviot ja puoliltaöin nukkumaan. Sunnuntai valkeni myrkyisenä sekä sateisena. Aamusiivoilujen jälkeen päätimme Henkan kanssa vielä käydä kokeilemassa haukien syöntiä vajaan tunnin ajan ennen isänpäivän velvollisuuksille siirtymistä. Reino ja Pepe jäi laittamaan mökkiä talvikuntoon.

Eka spotti on jälleen hiljanen, mutta tokassa spotissa alkaa tapahtua. Henkka nostaa veneeseen puoltoista kilosen hauen ja mä heti perään kilosen. Hetki tästä ja saan kurkkukaliiberin hauen Henkan peesatessa toisella samanlaisella muutamia minuutteja myöhemmin. Enempää ei kaloja kuitenkaan enään tule ja kun eräs ukko tulee rannalle huuteleen meidän kalastavan liian lähellä hänen mökkiään päätämme lähteä takaisin. Kamat kasaan ja kotiin.

Hieno keikka. Eilen oli kyllä outo päivä todella nihkeän syönnin takia ja tänään taas olisi tainnut olla kunnon syöntipäivä, mutta kun kotiin oli lähdettävä ei vaihtoehtoja enemmälle kalastelulle jäänyt. Kiitokset kundeille hauskasta keikasta. Vedenlämmöt 6-8 asteessa. Ensi vkl taimenen perään, mielenkiintoista..

Näinkin voi käydä, jonkun vene uponnut laituriin..

 Lauantain ainoa hauki..

Jälleen jigittelemässä

Aamulla kello herätteli aikasin, mutta jostain syystä ei jaksanut nousta sängystä ylös. Hiukan myöhemmin kuitenkin keittiöön kömmin ja lämpömittaria vilkasin. -4,4 astetta pakkasta ei suoranaisia hurraa huutoja aikaan saanut, mutta vesille oli kuiteskin lähdettävä. Satamassakin oli vielä -2 astetta ja keli täysin tuuleton. Tarkoitus oli viettää muutama tunti lähivesillä ahvenia etsimässä. Ekassa paikassa oli yllättäen verkko ja tokassa paikassa joku jigailemassa. Tämän johdosta ajelin eräälle matalikolle, jossa viimeksikkin pyörähdin. Alkuun paikassa on hiljaista, mutta hiukan aikaa kaiun kanssa paikkaa tutkittuani löysin pinnan alta vihdoin elämää. Tärppejä, tärppejä ja tärppejä, ennen kuin valikoimista löytyy jigi mihin alkaa jopa napsumaan kunnolla. Kymmenkunta pientä ahventa käväseekin nopeassa tahdissa irrotuksessa ennen kuin virta kuljettaa veneeni hiukan eri paikkaan. Takasin spotille en viitsi siirtyä kun tuntui, että paikassa oli vaan pientä kalaa. Seuraava paikka osoittautuu tyhjäksi, mutta sitä seuraavasta löytyy yksi ahven ja hauki.

Tämän jälkeen ajan spottiin, mistä olen joka kerta onnistunut kaloja löytämään. Niin nytkin, tosin väärän merkkisiä. Ainoastaa pari pientä haukea käväsee irrotuksessa tässä spotissa ennen kuin nostan taas kytkintä. Seuraavaksi ajelen paikkaan, mistä yleensä ajellaan lämä tiskissä ohi. Erään saaren vieressä löytyi mielenkiintoisia penkkoja ja penkoissa näkyi jopa kaloja, ja paljon. Tökkii, tökkii tökkii, mutta ei tartu. Jigien vaihteluiden jälkeen löytyy vihdoin väri mihin kala otti niin, että pääsi käymään irrotuksessa. Ja kun kala veneeseen tulee paljastaa se epäilykseni oikeiksi. Ei nää mitään ahvenia ollutkaan vaan kuhia, valitettavasti vaan pieniä sellaisia. Tai no ainakin tämä yksilö. Enempää en kuhia tai oikeestaa mitään muutakaan enään saa vaan päätän lähteä himaan.

Aamun tuuleton keli muuttui päivän aikana kevyeksi, mutta kylmäksi pohjoistuuleksi. Nyt ois edessä hiukan taukoa kalastuksesta muiden aktiviteettien vuoksi, mutta toivottavasti syksy jatkuu vielä pitkälle, että ehtii useamman keikan vielä heittämään. Vedenlämmöt 8-9 asteessa.

Haukea syysmyrskyssä

Tänään iltapäivällä kurvasin autolla Kaarinan kautta ja poimin Pepen kyytiin. Kaarinasta matka jatkui Pepen mökille, jossa oli tarkoitus käydä kokeilemassa hauen ruokahaluja. Perillä oltiin yhden maissa ja heti ekana ajeltiin tuttuun lahteen. Liikkeellä oltiin tällä kertaa pienellä paatilla, jossa on todella pieni ankkuri. Tässä myrskyssä ankkuri piti aina välillä, mutta suurimman osan ajasta se vaan hidasti hiukan menoa. Montaa heittoa en heittää ehdi ekassa paikassa ennen kuin spinneriä puraistaan. Puraisijaksi osoittautuu hetkeä myöhemmin himpun vajaa nelosen peto. Syksyn suurin haukeni, aika vaatimaton sellainen kyllä.

Rekaillaan ankkurin jarrutuksen avulla koko lahden reuna ilman enempiä kontakteja. Seuraavaksi päätämme kokeilla tyynen puolelta, mutta siellä on todella hiljaista. Aikamma lahtea paiskomme ennen kuin siirrymme seuraavaan. Kuollutta on seuraavassakin paikassa, joten käväsemme mutkan mökillä. Mökillä käynnin jälkeen nakellaan vielä pari spottia, joista jälkimmäisessä onnistun vielä karkuuttamaan jerkkiäni pureskelleen pikkuliman.

Tämän jälkeen 3 tunnin pikasessio vesillä tuleekin päätökseen ja on aika suunnata himaan. Kauhee myrsky oli, mutta kivahan se oli kävässä jokatapauksessa jerkkejä uittamassa. Huomenna vois taas lähteä uittamaan jigijeä kun tuulen pitäs heikentyä reilusti..

Tavoitteena ahven..

Eilen aamulla nakkasin perheen laivalle ja jatkoin itse matkaa veneelleni. Päivän plan oli lähteä jigaileen ahvenia savupöntön täytteeksi. Keulahomoa ei tälle reissulle löytynyt, joten yksikseni oli jälleen liikkeelle lähdettävä, mutta mikäpäs oli lähtiessä kalastusinnon ollessa huipussaan työhommien ja pohjanmaan reissun estettyä kalastelut parina edellisenä viikkiksenä. Kahdeksan jälkeen väänsin kaasukahvasta ja suunnaksi otin etelän tutut ahvenpaikat. Kun vihdoin perille pääsin huomasin yhden veneen olevan jigailemassa tavoitteena olleessa paikassa. No mitäs pienistä tuumailin kun ajelin seuraavaan paikkaan lähistölle. Pari stagaa valmiiksi ja jigiä mereen. Heti ekalla heitolla käytän veneessä kilosen hauen ja seuraavalla nouseekin jo eka tavotekala eli ahven. Hyvä alku, mutta sitten hiljenee. Muutaman ahvenen onnistun kuitenkin vielä paikasta saamaan ennen kuin huomaan toisella paikalla olleen kalastajan häipyvän.

Tässä vaiheessa päätänkin siirtyä sinne. Jonkin aikaa jigiä paiskottuani ja tärppien ollessa nollissa alkaa jo epätoivo iskeä, koska ahvenia ei tunnu paikalla olevan. Jossain vaiheessa epätoivon ollessa suurimmillaan, päätän kokeilla hiukan eripuolelta paikkaa. Ja kas kummaa, ahvenia alkaa taas löytymään. Ja mikä parasta, koko on kerrankin kohillaan. Yli 300 grammasia ahvenia tulee useita, joista suurimmat puolen kilon paremmalla puolella. Myös haukia tuntuu paikalla olevan puolenkymmenen irrotuksessa käyneen poranokan muodossa.

Aamun edettyä kohti puoltapäivää hiljenee täysin. Päätän lopulta käydä vilkaisemassa yhtä tuttua spottia, mutta spotilla kelluva pönttö saa mut jättämään sen paikan väliin. Tässä vaiheessa suuntaankin tuttuun haukilahteen kokeileen haukien intoa jerkkeihin. Pari heittoa kertoo sen mitä ajattelinkin. Paikka mihin tuuli osuis täydellisesti on ihan liian matala nyt kun vesi on sen -25cm. Niinpä paiskonkin lahden toisen reunan läpi ilman tapahtumia. Toki yhden ison hauen näen molskauttavan keskellä kaislaa, mutta yhtään jerkistä kiinnostunutta petoa ei löydy.

Lopulta ajelen vielä tutulle paikalle heittämään jigiä, mutta muutamaan tärppiin jää tämä setti. Hyvissä ajoin päätän luovuttaa ja ajelen kotiin. Satamassa olen jo kolmen jälkeen. Aamulla keli oli kohtuullinen, mutta aamun edetessä tuuli oli ehkä jo liian kova jigailuun (ainakin paikoissa minne tuuli suoraan osui). Vesi oli todella alhaalla, joten jigailu kiinnosti enemmän kuin hauen jerkkailu. Vedenlämmöt oli jo 9-11 asteessa. Ensi viikonloppuna vois jopa lähteä hauen perään mikäli kelit näyttää lupaavilta. Kaloja tänään veneessä kävi kolmisen kymmentä, joista haukia 5 ja ahvenia loput.

Haukee ja ahventa

Tiistaina kävin Jarpin kans hiukan putsaamassa veneeni pohjaa sekä vaihdoimme koneeseen tulpat. Kone oli keväällä huollossa ja tulpat oli sielläkin vaihdettu, mutta mystiset häiriöt sai mut vaihtamaan ne uudestaan. Kun vanhat tulpat ruuvas pois oli ne nokisemmat ku mitkään ikinä ennen näkemäni tulpat. Mikä lie syynä tähän, pitänee tarkkailla nokeentuuko uudetkin tulpat syksyn kalareissuilla. Tulppien vaihto kuitenkin autto ja nyt kone tuntui toimivan jälleen normaalisti.

Ja kun vene nyt oli taas pelikunnossa oli pakko lähteä myös kalalle. Kavereita ei tällä kertaa kyytiin löytynyt, joten päätin lähteä yksikseni paiskomaan. Lapsenhoitovuoro ja oma kiekkovuoro piti ekana hoitaa alta pois, joten vesille pääsin vasta lähempänä yhtä. Tarkotus oli jerkata haukea sekä jigailla ahvenia. Mutta koska reissu ei kauheen pitkä ollut jäi jerkkaus todella vähäiseksi. Alkuun oli pilvistä ja tuuli kohtuullinen. Rekailin erään saaren reunaa jerkkejä paiskoen. Mitään kontakteja haukiin ei kuitenkaan tullut. Pian tämän jälkeen aurinko tuli esiin ja tuuli yltyi. Siirryinkin seuraavaksi uuteen spottiin kokeilemaan ahventen syöntiä. Karikon reunasta onnistuinkin pari ahventa sekä yhden hauen saamaan jigeillä. Kaikua tuijotellessa löyty ahvenpari myös hiukan syvempää. Nakkasin jälleen ankkurin veteen ja jigiä perään. Tuuli oli kuitenkin liian kova syvältä jigaamiseen kympin painosilla päillä (ja painavampaa ei jaksanu vaihtaa), joten tämä kokeilu jäi pariin tärppiin.

Seuraavaksi oisin mennyt paiskoon yhteen tuttuun spottiin vielä haukea, mutta koska paikassa oli jo yksi vene ajelin sitten keväällä löytämälleni ahvenpaikalle. Tästä spotista sain heti vajaa 400 grammasen ahvenen sekä muutamia pienempiä. Tämän jälkeen alkoi tulla vaan haukia. 3 peräkkäisellä heitolla käytin kurkkuluokan hauen irrotuksessa. Siirryin spotin toiselle reunalle ja sain muutaman ahvenen sekä pari haukea lisää.

Paikan lopulta hiljennyttyä siirryin erääseen paikkaan, missä oli ohiajaessa ollut joku muu kalastamassa. Kaikukaaria tästäkin paikasta löyty penkanreunassa, mutta saalis jäi muutamaan painavaan tärppiin. Seuraavaksi ajelin tuttuun saarenväliin, mistä olen ennenkin onnistunut kaloja saamaan. Nyt tässä paikassa tuulen aiheuttama virtaus oli kuitenkin liian kova ja jigeillä pohjatuntuman löytäminen mahdotonta. Kovaan tuuleen kyllästyneenä ajelin lopulta takaisin satamaan. Vajaa 5 tuntia tuli merellä keikuttua sekä muutamia kaloja veneessä käytettyä. Haukia kävi irrotuksessa 6 ja ahvenia hiukan toistakymmentä. Vedenlämmöt vaihteli 15,6-16,5 asteessa.

Syksyn eka mökkikeikka

Perjantaina lähdettiin Pepen, Reinon, Jarpin sekä Henkan kanssa Henkan mökille kalastelemaan. Jarppi roudasi paattinsa mukana ja lisäksi käytössä oli Henkankin vene, joten mä saatoin tällä kertaa jättää purkkini satamaan. Perjantaina reissuun päästiin ajallaan, joten vesillekkin ehdittiin. Hypättiin koko porukka kelluvalle laiturille, mitä moottorilla ajellaan ja lähdimme sen kans koluamaan läheisiä kaislikoita. Muutama tunti ehdittiin haukea illan aikana paiskoa, mutta evääkään ei näkynyt. Vesi on edelleen erittäin lämmintä, joten usko isompiin haukiin oli hiukan heikko, mutta olisi kuvitellut edes yhden kurkkuluokan kaverin siiman päässä näkevän.

Ennen kuin muut oli lauantaina edes heränneet, oli Jarppi jo käynyt aamukalalla saaden jopa yhden pienen hauen. Koko porukalla hypättiin kahteen veneeseen kymmenen jälkeen ja lähdettiin tutkimaan uusia alueita. Aurinko paisto pilvettömältä taivaalta, joten ei tää ehkä paras mahdollinen kalakeli ollut. Kuitenkin heti ekasta kaislasta onnistun saamaan ekan hauen ja Reino heti perään oman ekansa. Seuraavasta lahdesta saan vielä toisen kurkun, mutta sitten onkin pidemmän aikaa hiljasta. Paljon oli kivannäköistä kaislaa, mutta liian useissa paikoissa oli myös mökkejä. Paikkoja kalasteluun kuitenkin löydettiin ja päivän edetessä Jarppikin onnistui lopulta saamaan 3 haukea ja mä yhden lisää. Syömässäkin kävästiin jossain paikallisessa ravintelissa, jotta jaksaisi kalastaa koko päivän.

Päivän edetessä iltaan lähti Pepe, Henkka ja Reino käymään rantaravintolassa mun ja Jarpin jäädessä kalastamaan. Todella hyvännäköinen paikka löydettiinkin, mutta ihme kyllä sieltä ei yhtään haukea löytynyt. Lopulta päädyttiin kohtuu lähelle mökkiä paikkaan, mistä eka onnistuin saamaan yhden kurkun ennen kuin tärppäs paremmin. Ei vielä mikään jättiläinen mutta pirteä kolmosen fisu kuitenkin. Viimeisessä paikassa karkuutetaan Jarpin kanssa sama hauki peräkkäisillä heitoilla, mutta siihen kalakontaktit loppuikin. Päivän saldona mulle 5 haukea, Jarpille 4 (aamun hauki mukaan luettuna) ja Reinolle 1. Pepe ja Henkka veti tällä kertaa nollat.

Sunnuntainakin ehdittiin käväseen pikasesti vesillä. Kivaa mestaa oli kyllä tarjolla, mutta haukia ei vaan näkynyt. Lopulta ajettiin eilisen ottipaikkaan, mistä Reino ja Jarppi onnistui vielä yhdet kurkut vetäseen muiden jäädessä nollille.

Helteinen viikkis, lämpötila +24 ja tuulta ei juurikaan. Ei tää ehkä syksyinen reissu ollut, mutta hauskaa oli pitkästä aikaa päässä kunnolla paiskomaan.

 Todellinen peto..

Kevyt aallkkokko ja paljon aurinkoa.

 Reissun isoin lima..

Haukee helteessä

Pitkästä aikaa vesillä ja ennen kaikkea saaristomerellä. Jarppi on kesän aikana hankkinu veneen, joten pitihän munki päässä keulapainoileen hänen paatissaan. Ysiltä aamusella olin Jarpilla ja siitä satamaan. Vesillä puol kymmenen jälkeen ja suunta kohti uusia tuntemattomia kaislikoita. Päivän tavotteena oli jerkkaa haukea vaikka hellettä lupaili ja tuultakaan ei olisi. Mutta kun viimesestä jerkkireissusta on jo monta kuukautta niin mitäpäs sillä on väliä millanen keli on. Ekat spotit oli tyhjiä, mutta yhdestä kivan oloisesta mestasta onnistuin lopulta ekan hauen saamaan. Hetkeä myöhemmin Jarppi tasotti tilanteen ennen kuin mä siirryin taas johtoon.

Samaa saaren rantaa rekailtiin ja ja olihan meillä siellä jopa tuplatärppikin. Mä en tästä paikasta kuitenkaan enempää kaloja saanut, mutta Jarppi onnistui vielä pari haukea koukuttamaan veneeseen asti. Seuraavaksi ajeltiinkin kauemmas uusille vesille ja kivan oloinen lahti löytyikin. Tällä alueella vaan ongelmana on se, että lähes jokaisessa paikassa on mökkejä, niin tässäkin. Varovasti kuitenkin paiskottiin lahden toista reunaa, missä ei mökkejä lähellä ollut. Yhden hauen sieltä onnistuin jopa karkuuttamaan ennen kuin siirryimme 100 metriä eteenpäin erään kallioisen saaren reunaa paiskomaan. Heti sain sieltä yhden hauen ja muutama heitto myöhemmin vielä toisenkin.

Lopulta päätimme lähteä ajeleen takaisin päin ja paiskoa matkalla hyvältä näyttäviä paikkoja. Yhdestä pienestä lahdukasta onnistuin vielä viidennen haukeni saamaan ennen kuin päätimme päivän olevan täysi. Nopeeta meni kyllä aika ja neljältä olimme vasta rannassa. Mahtava päivä huikeessa kelissä, 26 lämmintä ja tuuleton meri. Eihän tää ehkä optimi kalakeli ollut, mutta 8 haukee veneessä kuitenkin kävi. Vedenlämmöistä ei mitään hajua, mutta karkeesti arvioiden lämmintä se edelleen oli kun paljaalle iholle lenteli. Kylmempiä kelejä odotellessa..

 Kapteeni Jarppi ja hänen rakkaansa Terhi..

 Toinen ottikoneista, jerkkimestari Näsiksen taidonnäyte..

Päivän toinen ottiväri..

Könkämäeno 2013

Paljon on muutoksia tälle vuodella tapahtunut omaan elämääni, joten Lapin reissun suunnittelu jäi erittäin vähäiseksi. Vauvakin syntyi kesäkuussa, mutta siitä huolimatta sain luvan lähteä käväseen Lapissa. Kalastus kotivesillä on jäänyt erittäin vähälle asuntoremontin tekemisen takia, joten kuume kalalle oli ehkä kovempi kuin aikoihin. Jaska päätti talvella myydä Jeepin pois, joten Lätäselle emme tällä kertaa valitettavasti päässeet. Mönkkärihinnat on sen verran suolasia ja käveleminen ei kauheesti kiinnostanut. Näiden tapahtumien pohjalta päätimmekin lähteä testaileen Kilpisentien vieressä virtaavaa Könkämäenoa. Netistä pikasesti googlailin koskien nimiä ja kun kartat alueelle hankittiin oli koskien löytäminenkin helppoa.

Matkaan lähdettiin sunnuntaina 21.7 aamulla aikasin. Matkalla tuttuja stoppeja kahvin sekä lounaan muodossa. Kun lupa-alueelle pääsimme alkoi päivä kuitenkin kääntyä illaksi. Eka mielenkiintoisen näköinen koskipätkä oli miehitetty ainakin yhdellä teltalla, joten ajelimme seuraavaan paikkaan. Ihan tien vieressä oli pitkä koskipätkä, jonne päätimme jäädä. Auto vaan parkkiin ja teltta siihen viereen. Tietty erämaatunnelma oli kohtuullisen kaukana tästä paikasta vieressä kulkevan tien johdosta.

Koski oli kohtuullisen kovavirtainen ja ison harjuksen paikat vähissä. Kaloja kuitenkin saatiin paljon, mutta koot olivat hukassa. Taimenen poikasiakin kyseisessä mestassa riitti ja kyllä kolmekymppiset tantutkin hiukan perhovapaa onnistui taivuttamaan. Mitään mainittavaa ei tänä iltana kuitenkaan saatu.

 Jaska vääntää..

 Ihan komian näköinen spotti.

 Nyt ollaan todellakin "erämaassa"..

 Kippis.. Eka ilta reissussa.

Näin kauas autosta jaksettiin "vaeltaa"..

Maanantai aamu valkeni pilvisenä ja kohtuullisen viileänä. Lämpötila pysytteli alle kymmenessä asteessa ja sääskistä ei ollut tietoakaan. Päätimme ajella mutkan kilpisellä kun kerran ihan vieressä oltiin. Buffetit vetästiin naamariin ja painuttiin takaisin joelle. Tällä kertaa auto jätettiin parkkiin tienlaitaan ja löimme rinkat selkään. Vaellusta olisi edessä kuitenkin jopa 500 metriä. Vaikka matka ei ollutkaan pitkä onnistuin saamaan molemmat kengät täyteen vettä upottuani reisiä myöten suohon. Perille kun päästiin totesimme paikan hienoksi. Leiri pystyteltiin ja päätimme olla paikalla useamman yön jos vaan kaloja löytyy, ja löytyhän niitä. Koko ilta perhosteltiin pelkästään kosken niskaa. Välillä niskalla pintoi isojakin harjuksia, mutta yli neljäkymppisiä emme tälle päivälle tainneet saada. 37-39cm kaloja kuitenkin tuli, joten aamun graaviharjus sekä illan pari paistokalaa pystyimme ottamaan.

 Kilpinen lähestyy..

 Seuraavan kosken niska-alue, paljon kaloja..

 Pakollinen kalakuvakin..

Pari ötökkää..

Tiistai valkeni helteisenä. Lämmöksi oli lupailtu jopa 25 astetta, mikä oli todellakin turhan kuumaa kalasteluun. Tämän päivän kalastelimme sekä niskaa, että ekan kosken alapuolista tasaista virtaa. Virrassa oli runsaasti siikoja pintomassa. Siikoja emme kaiketi tälle päivälle saaneet (Jaska onnistui koko reissulla yhden saamaan, mä en ensimmäistäkään), mutta lukuisia yli 35 senttisiä harjuksia käsissämme kävi, pienemmistä puhumattakaani.  Myös taimenia tuntui olevan vähän jokaisessa kiven kolossa. Todella hieno mesta oli kahlailla ja kalastella tämä paikka. Toki kun tien lähellä ollaan, oli paikalla myös muita kalastajia vaikkakaan ei ihan ruuhkaksi asti. Illalla jälleen paistelimme harjuksia sekä kävimme uimassa.

Pieni harjus jatkamassa matkaansa.

 Aamu(päivä)palaa..

 Taimenen poikanen ja klinkki.

Tässä paikassa on kalaa. Siikoja oikealla, taimenia edessä ja harjuksia hiukan jokapuolella..

Keskiviikko valkeni jopa kuumempana kuin tiistai. Homman nimi oli sama kuin tiistainakin, eli kalastelimme samoja spotteja. Kaloja tuntui riittävän ja kappaleita käsissä kävi paljon. Onnistuipa Jaska jopa yhden 43 senttisen reissun isoimmaksi harriksi jääneen saamaan. Tämä päivä oli niin kuuma, että jopa ne vähäiset sääsket katosivat jonnekkin. Olihan se huikeeta kalastella ilman paitaa ”tunturissa” sekä nauttia samalla pari jokivedessä viilennettyä olutta.

 Jaska onkii..

 Mä fiilistelemässä..

 Komia on maisema..

 Jaska ja 43 senttinen harjus.

 Iltapalaa..

Torstaina päätimme heittää hyvästit tälle paikalla ja kävästä kattomassa miltä maailman meno näyttää Norjan puolella. En ollut kyseisessä maassa koskaan käynyt, joten aamupäivällä uhrasimme pari tuntia jäämeren rannassa käväsyyn. Ja kun sinne asti ajeltiin, niin olihan se pakko myös heittää muutama heitto jigillä. Ois ollu kiva saada joku sattumafisu, mutta niin ei tällä kertaa kuitenkaan käynyt. Tulomatkalla vetäsimme jälleen buffetit Kilpisellä ja painuimme jokirantaan. Tällä kertaa löysimme jälleen uuden mestan kohtuullisen läheltä tietä. Auto parkkiin ja kalalle. Koski oli erittäin haastava kahlailla. Jaska onnistui keinottelemaan itsensä keskelle jokea ja yhden kiven päällä istuskellessa sai kaiketi 50 harjusta/taimenta käytettyä irrotuksessa. Paljon oli pientä kalaa tällä alueella. Mä puolestaan kahlailin eräälle kivelle, josta hiukan toistakymmentä harjusta koukuttelin, mutta kun takaisin rantaanpäin kahlasin lipesi jalkani hiukan ja kas, hatun yläosa sentään jäi kuivaksi. Kauheita monttuja ja isoja kiviä viraavassa vedessä. Syvä oli tämäkin monttu vaikka ihan rannan lähellä jo olin. No hätäkös tässä ajattelin, autolle hiippailin ja nakkasin kamat kuivamaan. Kuivaa päälle repusta ja ei kai siihen tuntiakaan mennyt kun kahluuhousut oli jälleen jalassa.

Päivän edettyä illaksi pistivät harjukset suut kiinni. Päivän hurjasta syönnistä ei loppuillasta ollut tietoakaan. Muutama todella pieni harjus sieltä ja täältä, mutta ei juuti mitään. Illalla päätimme, että perjantaina ajellaan takaisin Rovaniemelle. Ehtii Jaskakin moikkalla vielä vaimoaan ennen paluuta etelään.

 Matkalla jäämerelle.

 Aurinkoranta..

 Ruijanpaltaan pyyntivälineet..

 Reissun viimeinen koskipaikka.

Perjantaina lyötiin vaan teltta kasaan ja kamat autoon. Tuttujen stoppien kautta kohti kotia. Saunaan ei tällä kertaa matkalla päästy, mutta lämpeshän se sauna himassakin.

Tällainen reissu tällä kertaa. Todennäköisesti viimeinen ”tienvarsi” kalastelureissu. Ensi kerralla on pakko taas päässä korpeen. Hauskaahan se oli tietty tälläinenkin setti heittää, mutta kun viikon aikana näkee enemmän kalastajia kuin esim Lätäsellä 7 vuodessa alkaa paluu vanhoihin kuvioihin houkuttaa. Kehukalat jäi tällä kertaa saamatta, mutta kymmeniä 35 sentin molemmin puolin olevia harjuksia kuitenkin irrotuksessa kävi. Kyllähän tuossakin joessa isoja kaloja on, mutta pitäis vaan jaksaa etsiä niitä paikkoja. Yhtään lohta ei tällä reissulla nähty, mutta taimenia saatiin paljon enemmän kuin Lätäseltä koskaan. Toki yhtään kehutaimentakaan ei irrotuksessa käynyt.

Kemijoella

Lauantaina käytiin Jaskan kanssa pyörähtämässä Kemijoella. Perjantaina saavuttiin Rovaniemenseudulle pohjosen reissulta (mistä tarinaa myöhemmin) ja vesillehän se oli vielä päästävä ennen paluuta etelään. Viideltä sovittiin lähtö, mutta hiukan sitä jouduttiin siirtämään järkyttävän ukkosen takia. Ukkonen ja salamat takoi kylää useita tunteja, mutta emme antaneet sen häiritä. Ajelimme tuttuun paikkaan ja nakkasimme pari vapaa vetoon molemmat ja aloimme souteleen. Parin tyhjän rundin jälkeen karkuutin ekan kirren ja heti perään toisen. Kummatkin tärpit rakkaaseen vaappuuni, millä on tilillä isot kasat kirrejä. Kolmas kirretärppi päätyikin kyseisen vaapun kohtaloksi. Jostain ihmeen syystä siimat meni poikki veneen perän tasalta (lieneekö aiempi tärppi osunu veneen laitaan aiheuttaen poikkivian) ja yhteinen 15 vuoden taipaleemme vaapun kanssa päättyi.

Tämän jälkeen ei enään kirre tärppejä tullut, joten pian siirryimme eri paikkaan ahvenen jigailuun. Hiljasta oli sielläkin vaikka muutamia ahvenia onistuimme saamaan. Muutama tuli myös vaappuja soudellessa, mutta kovin oli pieniä fisut tällä kertaa. Kympin aikaan olimme Jaskan kanssa takaisin rannassa auringon edelleen helliessä hipiäämme sekä kuivattaessa kastuneita vaatteita. Kivahan se oli tuollakin joella pitkästä aikaa pyörähtää, skidinä siellä suunnilleen asuttiin. Parit maisemafiilistely fotot loppuun: