Haukea helteessä

Jarpin kans oltiin sovittu kalakeikka tälle päivälle ja lähdön piti tapahtua yhdeksän aikoihin. Aamulla luppakorvaa ulkoiluttaessa koitin herralle pari kertaa huonolla menestyksellä soitella (meni vastaajaan). No ajattelin kaverin olevan kuitenkin valmiina, joten nakkasin romut autoon ja ajelin Jarpille. Aikani pihalla yritin vielä soitella ja takapihan parvekelaseja koputella, mutta miestä ei vaan näy eikä kuulu. Mielessä kävi jo satamaan ajelu ja siellä odotteleminen (jiggaillen), mutta kuin tilauksesta joku heppu tuli talosta ulos ja mä pääsin livahtamaan sisälle. Ovikellon soittelua ja oveen koputtelua ja ihme tapahtuu. Ruususen unesta herännyt kalastaja näytti hiukan pöllähtäneeltä, mutta yllättävänkin nopeasti herra oli lähtövalmiina.

10 aikoihin olimme lopulta vesillä ja suuntana lähistön penkat. Kaiun mukaan syvällä näkyi kaloja, mutta ei ne ainakaan meidän jigeistä kiinnostuneet. Pari paikkaa myöhemmin onnistuin lopulta koukuttamaan hauen. Tavotteena oli kyllä jigailla ahvenia, mutta kala ku kala. Pieni hetki myöhemmin ja Jarppikin käyttää irrotuksessa pienen liman. Lopulta jatkamme matkaa ja kesken ajon Jarppi pongaa kaislanreunasta "ison" hauen pärskäytyksen ja sinnehän me sitten ajellaan. Eka heitto Jarpilta ja kolmas pikkuhauki käväsee irrotuksessa. Viime viikonlopulta tuttuja paikkoja käydään seuraavaksi nakkeleen, mutta kaloja ei vaan löydy. Jossain vaiheessa päädytään täysin uusille mestoille, missä en oo koskaan ennen käynyt. Muutama paikka nakellaan kunnes saavumme erääseen spottiin. Jarppi nakkaa jigin kaislanreunaan ja samantien jysähtää. UL tikku taipuu ihan mutkalle kivan kokoisen pirteän kesähauen vääntäessä. Lopulta hauki päätyy veneen vierelle, mistä pienen sähläyksen jälkeen saan sille gripin leukaan ja nostan toisella kädellä hauen liplockilla veneeseen. Mä arvioin veteen hauen kolmoseksi ja Jarppi neloseksi, mutta vedestä nostettaessa tajuan sen olevan suurempi. Kala puntariin, joka antoi tulokseksi 5,2 kiloa ja parin kuvan jälkeen fisu takaisin valtakuntaansa. Jarpin isoin kala moneen vuoteen ja kyllä oli mies täpinöissään.

Lopulta jatkamme taas matkaa ja kortista pongattu lahti pitää käydä tutkimassa. Lahden suulta tarkkaillaan mahdollisia mökkejä ja olihan niitäkin muutama, mutta ne oli kohtuullisen kaukana rannasta. Hetken aikaa siellä heitellään, mutta kaloja ei näy eikä kuulu. Toki en sitä ihmettele veden lämmön ollessa paikassa yli 21 astetta ja vettä alee 2 metriä. Tää on sellainen mesta jonne tullaan vielä syksyllä ja ens keväänä. Huikeen näkönen haukispotti! Loppureissulla paiskotaan vielä muutamassa paikassa, mutta kaloja emme enään saa. Tän päivän piti olla kuhan sekä ahvenen jigailua, mutta ei me sellasia mistään löydetty. Aurinko paisteli ja nahka palo. Vesi kauttaaltaa 20-21,5 astetta.

Uusia kalapaikkoja tsekkaamassa

Aurinkoinen keli eikä mitään muutakaan menoa ollut, joten lähdettiin Piian kans hiukan veneileen sekä kalasteleen. Iltapäivällä ajelimme satamaan ja vesille päästyämme otimme suunnaksi idän. Piialla oli mukana pilkkivapa jolla hän uitteli vertikaalijigiä ja mä uittelin sekä vertikaalia että paiskoin tavallisiakin jigejä. Merikortista olin pongannu uusilta seuduilta muutamat mielenkiintoiset patit syvän veden keskeltä ja niitähän me nyt lähdimme etsimään. Eka paikka löytyikin helposti ja ankkuria vaan veteen. Kaloja ei tässä mestassa ollut tai sitten niillä ei vaan ollut nälkä. Toinen patti mitä piti tsekkailla oli yllättäen saarrettu verkoilla, joten me jatkoimme matkaa.

Täysin uusilla vesillä ajeltiin haluttuun paikkaan ja kun sinne lopulta päästiin jouduimme neuvomaan erästä venettä löytämään kotiinsa. Heidän korttinsa oli loppunut juuri ennen kyseistä aluetta ja hiukan hukassa he meinasivat olla. No kalastamaankin päästiin ja jonkin aikaa kestäneen vertikaalien uittelun jälkeen nakkasin taas ankkurin ja aloin paiskoa. Montaa heittoa en heittää ehtinyt ennen kuin joku kävi muutaman kerran jigiä tökkimässä. Pari heittoa myöhemmin karkuutin jonkun pienehkön kalan ja muita ei sitten enään kuulunutkaan. Lopulta nostimme ankkurin ja kävimme hiukan ajelemassa ennen paluuta kotiin. Torstaina käytiin veneen pohjaa hiukan putsaamassa ja olihan se kiva taas ajella kun vene kulki mukavasti. Aurinko paisteli ja vedenlämmöt oli reilussa 20 asteessa.

Lätäsellä 2012

Pitkä oli taas talvi odotella perinteistä pohjoisen perhokalastelureissua, mutta kiire perhojen sitomisen kans meinas kuitenkin tulla. Uusia perhoja tuli sidottua isot kasat, mutta juuri ennen lomaa tullut muutto aiheutti sen, että kaikkia mahdollisia jo suunniteltuja perhoja ei kerennyt vääntämään. Rovaniemelle suuntasin jo melkeen viikkoa ennen kalareissua ja Kemijoella ehdittiin yks ilta Jaskan kans käydä kirjolohi savukalaksi pyytämässä. Viimehetken hankintoina poimimme molemmat Rovaniemeltä uudet kahluuhousut sekä kengät. Jännityksellä seurailtiin säätietoja koko viikko niiden muuttuessa jatkuvasti. Vihdoin lauantaina 14.7 koitti se odotettu hetki kun kello kuudelta auto starttas kohti pohjoista. Vettä tuli kaatamalla ja sääennuste povas sadetta koko viikoksi, kiva. Perinteiset pysähdykset Levillä, munkkipaikassa sekä viimeinen normaaliruoka Karesuvannon rajabaarissa kuuluivat luonnollisesti ohjelmaan.

Sade alkoi hiukan hellittämään kun Jeeppi poistui asfaltilta kohti tuntureita. Vettä oli kuitenkin satanut kohtuu paljon ja tie muistutti välillä enemmän jokea kuin autotietä. 1h 40 minuuttia myöhemmin olimme perillä. Rinkkojen pakkauksen sekä vaatteiden vaihdon jälkeen nakkasimme rinkat selkään ja lähdimme kiikkumaan tunturia ylöspäin. Sääskistä ei tällä kertaa ollut harmia tuulen puhallellessa reilusti yli 10m/s voimakkuudella ja veden lennellessä vaakasuoraan. Kuuden aikoihin taisimme olla rannassa ja pikaisen teltanpystytyksen jälkeen kävimme virkistävällä uinnilla. Uinnin jälkeen kuivaa päälle ja kalakamoja etsiskeleen. Jossain vaiheessa huomasimme samoilla mestoilla olevan 6 muutakin tyyppiä (2 porukkaa), mikä ei luonnollisesti ollut kauhean positiivinen asia rauhaa etsivälle turistille. Jossain vaiheessa saimme kalakamat niskaan ja armottomassa tuulessa kävimme perhovapoja joella heiluttelemassa. Mitään mainittavaa emme saaliiksi saaneet jos ei osumia omaan takkiin sellaiseksi lasketa. Illan aikana 2 tyyppiä häipyivät kotiin päin ja neljän jäljelle jääneen kanssa istuskelimme iltaa/yötä nuotiolla kalajuttuja vaihdellen.

Sunnuntaina aamulla tai oikeastaan päivällä kömmimme teltasta pihalle aamupuuron sekä kahvin keittelyyn. Tällä kertaa sade oli lakannut ja taivas kirkastunut. Lisäksi lämpötila oli selvästi noussut ja kuravehkeitä niskaan vetäessä meinas jopa hikikin valua. Tässä vaiheessa kuvioon astuivat myös miljoonat sääsket tehden elämästä hiukan epämukavampaa. Päivä kalasteltiin kyseistä koskipätkää päätyen lopulta niskalle asti. Niskalla alkoikin vihdoin tapahtua. Isojen harjusten parvi oli laskeutunut yllä olevasta suvannosta siihen ruokailemaan ja sainkin pintureilla kontakteja niihin, 7 ison kalan tärppiä ja 7 tumpelointia vastareiden kans. Tää on niin taas tätä ku ei oo perhoa hetkeen viskonut niin vastarit on hiukan pielessä. Nollat taulussa suuntasin lopulta Jaskan kanssa kokkaileen. Toinen vierailu niskalle toi hiukan valoa tunnelin päähän Jaskan osalta hänen saadessa reilut 40 senttii pitkän hyvässä lihassa olevan harjuksen. Mä jatkoin tutulla tärppi ja ei tartu- linjalla. Jossain välissä päätettiin mennä paisteleen kala ja kun se oli paistettu ja syöty pölähti paikalle 4 uutta kaveria maastofillareilla. Tässä vaiheessa me olimme suunnitelleet menevämme uimaan, mutta suunnitelmat saivat äkillisen muutoksen. Päätimme yksissätuumin pistää leirin pakettiin ja rinkat selkään. Emme halunneet jäädä kyseistä koskipätkää pommittamaan ruuhkassa. Vielä kun tiedossa oli tuttu, tätä paikkaa parempi mesta ylävirrassa, ei päätös sinne lähtemisessä ollut vaikea. Rinkat selkään ja talsimaan. Reipas 2 kilometriä meni todella nopeasti ja pian olimmekin jälleen pystyttämässä telttaa sekä peseytymässä virkistävässä vedessä.

Jo aiemmassa paikassa huomasimme veden nousseen päivän aikana reilusti ja uudessa paikassa sen saikin sitten huomata. Viime vuoteen verrattuna vettä oli ja paljon. Tarkoituksena oli mennä samaan saareen yöksi missä viimeksikin olimme, mutta nyt sinne ei vaan vaelluskengillä päässyt. Niinpäs etsimme uuden paikan telttailulle. Illalla kalastelimme aikamme kosken niskaa ja viimevuotista ottipaikkaa, mutta mitään mainittavaa emme tainneet saada.

Maanantaihin kun herättiin oli vesi jatkanut nousuaan ja nyt sitä oli jo ainakin riittävästi. Aamupalan jälkeen Jaska suuntasi niskalle ja mä päädyin kosken loppuliukuun ihmettelemään. Aikani olin huitonut tyhjää ennen kuin palasin teltan edustalle. Nyt teltan eteen oli muodostunut hieno virta ja kun sitä katselin näin ison harjuksen mosauttavan pinnassa. Tästä innostuneena aloin heittämään perhoani sille ja tuulen puuskan seurauksena perho osui vavan kärkeen katkaisten sen 2 senttiä lyhemmäksi. Pieni vtutus iski päälle, mutta Jaskan korjattua vavan fiilis oli jälleen hyvä. Ruuan jälkeen menimme molemmat niska-alueelle ja vihdoin mäkin sain yli 30 senttisen harjuksen. Huvikseen kalan mittasin ja pituutta sillä oli huimat 34,2 senttiä eli 8 milliä alamittainen. Kala kasvamaan ja kalastelu jatkui. Reilun 30 senttisen taimenen lisäksi en juurikaan muita kaloja sieltä tainnut saada eikä Jaskankaan menestys paljoa parempi ollut. Illalla kun palasimme teltalle päätimme kokeilla ”uimapaikkamme” kalatarjontaa. Isojen harjusten parvi oli saapunut paikalle ja yhden 45 senttisen graavikalan Jaska lukuisten tärppiemme joukosta onnistui lopulta koukuttamaan.

Tiistaina aamupalaksi oli siis graaviharjusta ruisleivän päällä sekä nokipannukahvia. Ilman miljoonia sääskiä tämä aamiainen koskenrannalla olisi kyllä hiponut täydellisyyttä. Aamupalan jälkeen pakkasimmekin leirin ja lähdimme jatkamaan matkaa. Tunnin verran varmaan rinkkojen kanssa läpyteltiin ennen kuin pääsimme tavoitteeseen. Vettä oli tälläkin paikalla viime vuoteen verrattuna ihan hemmetin paljon. Tämä taas tarkoitti sitä, että viimevuoden ottipaikkatiedoista ei tällä kertaa ollut mitään hyötyä vaan spotit piti etsiä uudelleen. Hyvä että oltiin saatu teltta pystyyn ja kuivia vaatteita päälle kun Jaska jo koukutti ensimmäisen reilu 30 senttisen harjuksen. Kauaa tästä ei mennyt kun molemmilla oli kuravehkeet päällä ja tiukka kalastus käynnissä. Pian tämän jälkeen Jaska huuteleekin mittailemaan hänen saamaansa harjusta. 47 senttiä pulleaa kalaa makoilee rantakivellä odottaen perkaamista ja illalliseksi pääsyä. Sitten alkaakin tapahtua. Isoja harreja syö pinnasta jotain ötököitä ja pinturikalastajan unelma on käsillä. Klinkki siimanpäähän ja heitto pintomispaikkaan. Kauaa ei mene kun eka tärppi tulee ja vastari osuu kerrankin kohilleen. Vapa taipuu ja fiilis nousee. Loistavan matsin jälkeen haavini heilahtaa ja 45 senttinen pullukka makoilee haavissa. Perkailen kalan rauhassa ja istahdan hengähtään. Tätä varten tänne on tultu. Illallinen on saatu ja ei ole mikään kiire minnekkään. Jossain vaiheessa harrien jatkaessa syömistään nakkaan klinkkini jälleen pintovien harjusten eteen. Jälleen tulee tärppi ja taistelu alkaa. Tällä kertaa vastustaja on kuitenkin vain noin 40 senttiä päästen samantien kasvamaan. Hetki tästä ja vapa taipuu jälleen paremmin. Toinen 45 senttinen harjus pääsee edellisen seuraksi illallisaineeksi Jaskan harjuksen päätyessä sittenkin graavikalaksi. Istuskelen jälleen aikani ennen kuin jatkan kalastusta. Seuraavaksi onnistun koukuttaan komean 47 senttisen harjuksen, joka pääsee muutaman kuvan sekä mittauksen jälkeen kasvamaan. Ehkä isoin koskaan vapauttamani harjus (siihen mennessä) ja siitä tuleekin huikea fiilis. Katselen kalan lipumista takaisin kotiinsa ja fiilistelen.

Pian tämän jälkeen vastarannan puolella veneellä kalastelemassa olevat graylinglandin kaverit tulevatkin juttelemaan kanssamme. Pitkän aikaa vaihdamme mietteitä harjuksen kalastuksesta sekä joesta. Loppuillan aikana saan vielä muutaman alle 40 senttisen harjuksen sekä ihailemme poikien vapojen taipumista veneestä käsin. Laskemaan alkanut vesi aiheuttaa sen, että kyseinen virranreuna missä isommat harjukset olivat syömässä karkaa rannalta kalastajan kannalta liian kauaksi. Rannan ollessa erittäin syvä ei kahlaaminenkaan lähemmäs onnistu. ”Kateellisina” saamme siis vaan katsella kavereiden touhuja veneessään (toki me myös kalastettiin). Illan huipennukseksi (jos sitä sellaiseksi voi sanoa) näen elämäni isoimman livenä nähdyn harjuksen. Toinen kavereista on onnistunut koukuttamaan yli 1,5 kilosen harjusvanhuksen, jonka mittasimmekin, mutta pituudesta en enään niin varma ole (kai se 60 sentin paikkeilla oli). Huikeen siisti fisu!

Keskiviikkoon heräilemme puoliltapäivin ja virkistävän aamu-uinnin sekä aamupalan jälkeen lähdemme jälleen kalastelemaan. Mun jäädessä samoille paikoille kun eilen Jaska siirtyy muutama sata metriä alemmas. Muutama hieno tärppi tulee, mutta paria pientä harjusta lukuunottamatta mitään en saaliiksi saa. Alempana näen Jaskalla vavan taipuvan ja päätänkin lopulta suunnata sinne. Innoissaan kun vasikka kevätlaitumella Jaska huitoo mua mittaileen vapaansa merkattua pituutta. Mittaus antaa tuloksen 55 senttiä, mikä merkitsee Jaskan harjusennätyksen siirtymistä parempiin lukuihin. Koska aamulla oli vedetty iso harjus graavina, ei meillä tällä kertaa kaloille tarvetta ollut, oli Jaska luonnollisesti laskenut kalansa kasvamaan. Ja vielä kun kamerakin sattui olemaan teltalla niin ei tästä isomuksesta ole edes kuvaa.

Mä siirryn hiukan eteenpäin virran reunaan uittelemaan klinkkiäni. Kauaa en sitä uittaa ehdi ennen kuin se tapahtuu. Tärppi, vastari, vapa taipuu ja vääntö alkaa. Virta paikassa on kohtuullisen kova ja ohuella tapsilla ei kalalle voi liikaa painettakaan antaa. Pitkän mutta erittäin mukavan väännön jälkeen haavissani makaa elämäni harjus. Pikaisella mittauksella kala oli reipas 50 senttinen pullukka, joka muutaman kuvan jälkeen pääsee jatkamaan matkaansa. Voi terve mitä kaloja. Virtaa niissä on ihan järkyttävän paljon ilmeisesti optimaalisen vedenlämmön ja hyvän ruokamäärän takia. Jälleen on aika istahtaa kivelle ja ottaa maistiaiset viskipullosta ennätysharjuksen kunniaksi. Pian on kuitenkin aika siirtyä taas vedenpuolelle perhoa uittelemaan. Heitän klinkkini virran reunaan mistä se hitaasti liukuu alaspäin. Perhon päätyessä suoraan alavirtaan otan hiukan siimaa sisään ja alan tekemään normaalia heittoa. Vedestä lähtevä heittoni pysähtyy kuitenkin kun seinään harjuksen täräyttäessä perhooni juuri samaan aikaan. Tiukan väännön jälkeen 46 senttinen harjus pääsee jatkamaan matkaansa (nyt oli vastarissa voimaa ja se oli kohillaan). 

Pian tämän jälkeen tuleekin nälkä itselle harjusten laittaessa samalla suunsa kiinni. Ruokailun jälkeen graylinglandin heput käyvät jälleen vaihtamassa kuulumisia kaloista. Isoja kaloja on pojat saaneet ja paljon. Ei voi ainakaan eppäillä etteivätkö he osaisi harjuksia kalastaa. Loppuilta onkin sitten hiukan hiljasempaa. Muutamia alle 40 senttisiä harjuksia käytetään ylhäällä ennen kuin lopetamme kalastelun tältä päivältä.

Yksi yö kaiken muuttaa voi, ainakin tunturissa, kun puhutaan kelistä. Illalla oli vielä erittäin lämmintä ja puolipilvistä. Aamulla kun ulos teltasta hiivittiin oli lämmintä maksimissaan 2 astetta ja vettä tuli vaakatasossa. Jäätävä pohjoistuuli jäämereltä muistutti meidän olevan kohtuullisen pohjoisessa. Kaikki maholliset vaatteet kahluuvehkeiden alle ja ei muuta kuin perhoa heittämään. Kauhean vesisateen ja tuulen takia mäkin jouduin laittamaan klinkit rasiaan ja heittämään uppoperhoja. Kauheen kauaa en kalastella ehtinytkään kun käytin 2 noin 40 senttistä harjusta ylhäällä. Sormet jäässä keräilimme pian tämän jälkeen risuja ja saimme lopulta nuotion sytytettyä. Sormien lämmittelyn (sadekkin jopa loppui) sekä ruokailun jälkeen lähdimme vielä heittämään keikan alavirtaan. Jaska meni paikkaan, mistä mä edellispäivänä reilun 50 senttisen harrini sain ja kauaa hän ei klinkkiä uittaa ehtinyt ennen kuin pääsi vääntämään 47 senttisen harjuksen kanssa menestyksekkäästi. Tästä harjuksesta tulisi illallisemme pottumuusin, sipulin sekä valkosipulin kanssa. Hetkeä myöhemmin pääsen nakkaamaan klinkkini erään kiven yläpuolelle ja perhon lähestyessä kiveä jysähtää. Mahtavan väännön jälkeen haavissani köllöttelee jälleen 47 senttinen pullukka, mikä parin kuvan jälkeen pääsee jatkamaan matkaansa. Jälleen hetki lisää ja Jaska käyttää muistaakseni 45 senttisen harjuksen kuvauksessa ennen vapauttamista. Tuuli puhaltaa turhan kovaa ja suoraan vastaan. Erään kiven vieressä pintoo useita kertoja oikea monsteriharjus, mutta perhon tarjoaminen sille on mahdotonta. Vaikka heittosiiman saikin lentämään oikeille pituuksille paino tuuli aina klinkkini sekä perukesiiman väärään paikkaan. Kauan aikaa yritin ja kiroilin, mutta mikään ei vaan tällä kertaa auttanut (oispas ollut vene niin ku graylinglandin pojilla). Pari pienempää (noin 40 senttiä) harjusta käytämme vielä ylhäällä ennen kuin toteamme kalastuksen riittävän.

Loppuillasta kokkaillaan herkullista ruokaa sekä istuskellaan erään harjun päällä ihailemassa pintovia harjuksia. Huikeen hienoja kaloja näkyikin, mutta mitään kiirettä taikka intoa niiden tavoitteluun ei enään ollut. Olimme omamme jo saaneet ja tavoitteitahan on hyvä jättää tulevaisuuteenkin. Illan aikana pakkailimme vielä hiukan tavaroita rinkkoihin valmiiksi ja painuimme nukkumaan. 

Kello herätti aamulla kuudelta (sovittiin kyllä et kasilta, mutta Jaska on Jaska ja ei tunne noita numeroita niin hyvin) ja aamiaisen jälkeen pakkasimme loput romut sekä aloimme laittaa tassua toisen eteen. Reilu 2 tuntia (10 kilsaa) tuntureiden rinteillä tallustelua myöhemmin olimme autolla. Karesuvannossa kävimme taas tuttuun tapaan saunassa sekä syömässä. Ruokailun ja peseytymisen jälkeen matka jatkuikin parin stopin kautta aina Rovaniemelle saakka.

Huikee reissu jälleen kerran. Isoja (ainakin meidän mittapuussa) harjuksia tuli paljon. Kalat oli erittäin hyvässä kunnossa ja kaverit arvioivatkin (lukuisten saatujen suurharjusten perusteella)  45 senttiset pullukat 900 grammasiksi ja 47 senttiset rikkoivat jo kilon rajan. 50+ senttiset paino luonnollisesti vieläkin enemmän. Kaikkia fisuja en varmasti tähän rapsaan muistanut mainita, mutta eipäs sillä ole mitään väliä. Foreca tosiaan lupas sadetta joka päivälle, mutta ainoastaan lauantaina ja torstaina saatiin vettä niskaan. Sääskiä oli ehkä enemmän kuin missään milloinkaan ja ne oli erittäin kiinnostuneita tekemään lähempää tuttavuutta. Nyt ei muuta kun jigailuja jatkamaan sekä syksyn kuha/hauki/taimenreissuja suunnittelemaan. Perhonsidontaa ja ensikesää unohtamatta!