Lauantaina käytiin Jaskan kanssa pyörähtämässä Kemijoella. Perjantaina saavuttiin Rovaniemenseudulle pohjosen reissulta (mistä tarinaa myöhemmin) ja vesillehän se oli vielä päästävä ennen paluuta etelään. Viideltä sovittiin lähtö, mutta hiukan sitä jouduttiin siirtämään järkyttävän ukkosen takia. Ukkonen ja salamat takoi kylää useita tunteja, mutta emme antaneet sen häiritä. Ajelimme tuttuun paikkaan ja nakkasimme pari vapaa vetoon molemmat ja aloimme souteleen. Parin tyhjän rundin jälkeen karkuutin ekan kirren ja heti perään toisen. Kummatkin tärpit rakkaaseen vaappuuni, millä on tilillä isot kasat kirrejä. Kolmas kirretärppi päätyikin kyseisen vaapun kohtaloksi. Jostain ihmeen syystä siimat meni poikki veneen perän tasalta (lieneekö aiempi tärppi osunu veneen laitaan aiheuttaen poikkivian) ja yhteinen 15 vuoden taipaleemme vaapun kanssa päättyi.
Tämän jälkeen ei enään kirre tärppejä tullut, joten pian siirryimme eri paikkaan ahvenen jigailuun. Hiljasta oli sielläkin vaikka muutamia ahvenia onistuimme saamaan. Muutama tuli myös vaappuja soudellessa, mutta kovin oli pieniä fisut tällä kertaa. Kympin aikaan olimme Jaskan kanssa takaisin rannassa auringon edelleen helliessä hipiäämme sekä kuivattaessa kastuneita vaatteita. Kivahan se oli tuollakin joella pitkästä aikaa pyörähtää, skidinä siellä suunnilleen asuttiin. Parit maisemafiilistely fotot loppuun:
Tämän jälkeen ei enään kirre tärppejä tullut, joten pian siirryimme eri paikkaan ahvenen jigailuun. Hiljasta oli sielläkin vaikka muutamia ahvenia onistuimme saamaan. Muutama tuli myös vaappuja soudellessa, mutta kovin oli pieniä fisut tällä kertaa. Kympin aikaan olimme Jaskan kanssa takaisin rannassa auringon edelleen helliessä hipiäämme sekä kuivattaessa kastuneita vaatteita. Kivahan se oli tuollakin joella pitkästä aikaa pyörähtää, skidinä siellä suunnilleen asuttiin. Parit maisemafiilistely fotot loppuun:
