Monday, June 2, 2014

Perinteinen Kustavin keikka

Jälleen oli se aika vuodesta kun lähdimme Pepen, Reinon, Jarpin ja Henkan kanssa valloittamaan kustavin vesiä. Vuoden aika on kieltämättä hieman vuosien mittaan vaihdellut, mutta monia vuosia me siellä ollaan kalassa käyty. Ja joka vuosi ennen tätä kertaa on aina reissulle osunut aurinkoiset hellekelit, oli reissu sitten ollut toukokuussa tai syyskuussa. Mutta toisin oli tällä kertaa. Jo perjantaina kun töiden jälkeen Henkan ja Jarpin kanssa ajelimme kohden mökkiä alkoi vettä ripsimään. Kun vesille päästiin tuli vettä välillä hiukan enemmänkin. Aikamme ehdimme jopa kalastella ennen kuin Pepe ja Reino veneineen saapuivat paikalle.

Pojat vaihto kamat mökillä ja kahden veneen voimin lähdimme illaksi paiskomaan haukea läheisille vesille. Muutamia pirteitä haukia onnistuttiin jopa löytämään. Mä käytin veneessä 3 haukea, Pepen päästessä samaan lukemaan. Reinolle ja Jarpille tuli hauki mieheen ja Henkka jäi perjantaina nollille.

Ilta perinteisesti grillailuja, saunomisia sekä luonnollisesti talviturkin heitto viileähköön mereen.

Lauantaina kesteli hiukan aikaa, että miehet ja kamat oli taas veneessä. Mä, Reino ja Pepe hypättiin yhteen paattiin ja Jarppi ja Henkka toiseen. Ekat spotit oli tyhjiä ja kun niistä lähdimme ajeleen edemmäs alkoi sade. Vettä tuli kuin saavista kaataen ja kylmäkin oli. Onnekseni ursuitti pitää vettä ja kun alle yhden fleecen nakkasin lisää oli mulla jopa lämmin. Reinon ja Pepen kalvovehkeet oli sateessa kovilla ja hiukan kosteutta taisi läpi päästä. Päivän ekan hauen onnistui saaman Henkka. Kauaa ei tästä kuitenkaan mennyt ennen kuin mäkin onnistuin neljän tärpin jälkeen nostamaan myös neljä haukea veneeseen asti koko luokan ollessa kohtuullisia kurkkuja.

Myös pojat oli tässä ajassa haukia toiseen veneeseen nostelleet ja kun me päädyimme samaan lahteen heidän kanssa nakkasin Näsiksen tekemän leppiksen kaislanreunaan. Pari nykäsyä ja PAM. Kunnon kala. Haukimamman kaarrellessa rauhallisin potkuin ympäri venettä tuomitsin sen noin vitoseksi. Jonkin aikaa sen kanssa sai kyllä vääntää ja kun lähemmäs liplockkausta sitä uitin otti se myös aina spurtin kauemmas veneestä. Viimein kala väsähti ja nappasin sen ylös. Jo nostaessa tajusin kalan olevan huomattavasti vitosta suurempi. Punnitus näytti 8,8 kiloa ja mittaa kalalla oli 107cm. Uus enkka oli syntynyt. Oon onnistunu vuosien saatossa saamaan seitsemän seiskaa tai yli, mutta en ikinä kasia. Nyt on sekin painolasti harteilta kadonnut ja jatkamme matkaa kohti maagista kymppiä.

Kalan jälkeen istahdin alas hetkeksi ihan vaan fiilistelemään. Fiilistelyn jälkeen taisi olla jopa seuraava heitto kun saan parin kilon hauen. Pojatkin vetävät kurkkuja viereiseen veneeseen kovalla tahdilla ja mikä pahinta, Jarppi lotolla. Tämän jälkeen alkaakin nälkä kurnimaan mahassa ja käymme paikallisessa rantabaarissa. Pitsat naamariin ja takaisin vesille. Aamun sadekkin on päivän mittaan tauonnut, mutta suurimman osan päivästä taivas pysyi pilvessä. Loppupäivästä saadaan vielä muutamia haukia kokojen ollessa puikkareita. Päivän päätteeksi saldona oli meidän veneeseen mulle 9 haukea, Reinolle 1 ja Pepelle 0. Toisessa veneessä lottomies-Jarppi kiskoo 9 luigia ja Henkka 2. Tapahtumia näiden lisäksi oli reilusti. Etelätuuli, matalapaine loivat huikeat olosuhteet hauenkalastukseen. Vaikka paikat olikin uusia onnistuimme kaloja löytämään hyvin. Päivän värikin oli selvä, punamusta. Mä sain haukia leppiksellä ja Jarppi mustapunasella lotolla.

Sunnuntai onkin enään muodollisuus. Reipas tunti auringossa merellä saldona Reinon saama kurkku. Hieno keikka ja kerrankin kalakelit retkikelien sijaan. Vedenlämmöt pyöri reippaassa kympissä, joten vielä olisi mahdollisuutta hyvään hauenkalastukseen tälle keväälle kunhan vaan matalapainetta sattuisi kohalle. Loppuun voi vaan sanoa yhden sanan, Wuhuuu..