Ahvenia etsimässä

Eilen lähdettiin aamulla kahdeksan jälkeen poikani kans jälleen ahvenia etsimään. Vesille kun päästiin oli meri melkeen peili. Pieni tuulenvire heräsi kuitenkin matkalla kalapaikoille ja ankkuria piti käyttää jokaisessa spotissa. Ekasta spotista ei havaintoja ahvenista saatu, mutta pikkukalaa huomattiin olevan mestoilla. Hiukan kun siirsin venettä alkoikin tapahtumaan. Lyhyessä ajassa onnistuimme saamaan 6 ok kokoista raitapaitaa. Yhden ison ahvenen onnistuin myös karkuuttamaan. Pian kurkkuun asti imetyt jigit eivät enään teekkään kauppaa vaan ahvenet tyytyvät vaan tökkimään jigejä.

Päätämme siis siirrellä venettä uusille paikoille ja etsiä aktiivisempia kaloja. Yhdestä penkanreunasta saan heti ekalla heitolla pienen hauen, mutta muuten on hiljaista. Yhtä uutta mestaa käydään testailemassa ja tökkäsyjä sekä pyrstöttömiä jigejä täältäkin tulee ennen kuin laitan aamun ottivärin ja saan sillä yhden ahvenen jopa veneeseen asti. Viimeisestä mestasta pojalleni vaan yksi karkuutettu kala. Hieman on ahvenet edelleen hukassa, mutta suunta on kuitenkin oikea. Vedenlämmöt 16,5 asteessa. Kotiin palasimme jo hyvissä ajoin ja vedimme ahvenet fileiksi. Iltapalaksi kasa voissa paistettuja ahvenia oli oikeen toimiva.

Jigailua kaatosateessa

Jo pidemmän aikaa poikani on kysellyt, että koska pääsisi taas kalalle. Eilen siihen tuli mahdollisuus vaikka keliennusteet lupaili aika ikävää keliä. Mutta kalakuumeen ollessa todella kovissa lukemissa, oli meidän lähdettävä käymään vesillä. Rannassa olimme puoli kymmenen aikaan ja silloin ei vielä satanut. Kovahko tuuli oli kun ekalle tutulle spotille ajoimme. Penkassa näkyi joitain kaloja kaiun avulla, mutta päätimme aloittaa kalastamisen hieman matalammasta paikasta, mistä viime syksynä runsaasti ahvenia löytyi. Kovin kauaa emme ehtineet kalastella ennen ensimmäisiä tärppejä. Ekan ahvenen sain pian aloituksen jälkeen ja tämän jälkeen täräytyksiä jigiin tuli muutamia. Jossain vaiheessa jouduimme siirtämään hieman venettä ankkurin liikkuessa kovassa tuulessa.

Pian tämän jälkeen käsissä kävi 38 senttinen kuha ja poikani saama 1,5 kiloinen hauki. Enempää kaloja ei tästä paikasta eikä kahdesta seuraavastakaan tullut, joten siirryimme viimeiseen paikkaan. Vettä satoi ihan hulluna ja kaikki kamppeet ei ihan vettä pitäneet. Viimeinen paikka oli hiukan syvempi "matalikko" ja tästä paikasta pikkumies sai ehkä pienimmän kuhan mitä koskaan olen nähnyt. Itselleni tuli muutama terävä isku jigiin sekä yhden selvästi raskaamman oletettavasti kuhan karkuutus. Pakko käydä tässä mestassa uudestaan ensi viikonloppuna. Reilut 4 tuntia me jaksettiin sateessa ja tuulessa keikkua ja kotiin päädyttiin kohtuullisen märkinä. Vedenlämmöt vielä reilusti yli 17 astetta, joten syksyä saa hetken aikaa odotella.

Lapin seikkailut osa 2

Hieman isommin ja hieman enemmän. Tänä vuonna kertyy mittariin pyöreät 40 mulle, Henkalle ja Pepelle. Tämän vuoksi aloimme jo 1,5 vuotta sitten suunnittelemaan kalastusseikkailua pohjoiseen. Mukaan matkalle lähtisi myös Jarppi vaikka hiukan ”alaikäinen” onkin. Varasimme mökin ja veneen norjasta sekä loppureissuksi mökin Kilpisjärveltä. Tarkoitus oli kalastaa jäämerellä isoja kaloja 3 päivää ja sitten siirtyä Könkikselle kalasteleen pariksi päiväksi. Matkaan reissuun lähdimme perjantaina 2.8 klo 16.

Yksi auto ja kuomullinen peräkärry. Henkka ja Pepe poimi mut kyytiin kotoani ja matka pohjoiseen alkoi. Jarppi tulisi liittymään seuraan Limingasta. Matka sujui leppoisissa tunnelmissa kohti pohjoista ja hieman puolenyön jälkeen olimmekin valmiita poimimaan innoissaan odottelevan Jarpin kyytiin. Kuskia vaihdeltiin ja kaikki saivat vuorollaan yrittää torkahdella takapenkillä. Koko yö rullailtiin menemään ja pienten viivyttelyjen jälkeen olimme Kilpisjärvellä kaupan aukeamisaikaan ysiltä. Koska koko kylässä ei ollut siihen aikaan yhtään avointa kahvilaa jouduimme käymään kaupasta hakemassa hieman aamupalaa sekä loput ruokatarvikkeet mitä Norjaan tarvitsimme. Kun kaikki tarpeellinen oli ostettu ja aamuleivät syöty suuntasimme rajan yli. Tullilla oli pari autoa tarkastuksessa, joten me vältimme tämän kohtalon heidän ansiostaan. Toki tarkastus ei mitään olisi haitannut, koska olimme sen verran tarkkoja, että mitään ylimääräistä meillä ei mukana ollut. Tämä tietysti kostautui lompakolle kun Skibotteniin päästyämme kävimme täydentämässä saunaolutvarastoja kalliilla Norjalaisilla oluilla.

Mökki Lyngenin pohjoisosissa vapautuisi meille vasta 14 jälkeen, joten ylimääräistä aikaa meillä oli reilusti. Koska nälkä alkoi taas olla ja grillattavaa mukana vähintäänkin riittävästi, kysyimme saisimmeko mennä paikalle etuajassa, ja grillikodassa hiukan grillailla. Koska tämä oli ok, ajoimme perille. Mökki-isäntä laitteli mökin ja veneen meille valmiiksi meidän grillaillessa sekä lounasta syödessä. Edelliset asukkaat lähtivät ja muutama sana heidän kanssaan ehdittiin vaihtamaan. Kalakuvat turskista ja ruijanpaltaasta nostivat kalakuumetta entisestään.

Iltapäivällä pääsimme vihdoin vesille. Kartan, plotterin ja kaiun avulla lähdimme ihan noviiseina etsimään kalapaikkoja. Muutama tunti me jaksettiin merellä keikkua ja muutama turskakin lopulta saatiin, joista yksi pääsi fileiksi ja halsteriin. Edellisen yön 15 minuutin unet alkoi painaa kaikkia ja grillailujen jälkeen olikin aika käydä saunassa sekä painua sänkyihin.

Sunnuntai

Aamulla nukuttiin pitkään. Edellisen yön vähäiset unet yritettiin kuitata tai ainakin hieman tasoittaa heti alkuun. Aamulla rauhallinen aamupala ja sen jälkeen hieman kalakamojen virittelyä ennen vesille lähtöä. Tuuli oli kova ja teki veneessä olemisesta hieman kosteaa sekä keinuvaa. Aamupäivällä ajeltiin tutuille paikoille, mutta kalastaminen oli kohtuullisen haastavaa. Vene liikkui ihan liian lujaa ja keinuva vene sai lopulta Jarpin olon hieman heikkenemään. Nakattiin Jarppi rantaan pariksi tunniksi saamaan maata jalkojensa alle ja jatkettiin kalastusta. Ajoimme paikkaan, missä edellisenä iltana olimme nähneet yhden veneen pyörivän. Heti ekalla tiputuksella nostin vajaan kolmen kilon turskan ja tästä alkoikin sellainen tykitys, että ei edes parhailla ahvenreissuilla ole moiseen törmännyt. Pieniä seitä ja pieniä sekä isompia turskia nousi ihan hulluna. Pari pilkkiäkin onnistuttiin pohjaan jättämään, mutta niiden menetys ei vielä tässä vaiheessa reissua niin haitannut.

Lopulta poimimme Jarpinkin kyytiin ja kalastus jatkui kohtuullisen intensiivisenä iltaan asti. Mitään jättiläisiä kalat ei ollut, mutta määrä korvasi hieman laatua tämän päivän osalta. Illalla mökillä grillaillaan ja mennään saunomaan. Tälle illalle päätettiin Pepen ja Henkan kanssa myös käydä hieman uimassa jäämeressä. Yllättävän ”lämmin” oli vesi. Odotin paljon viileämpää.

Maanantai

Ehkä kaikkien aikojen kalapäivä mitä itselleni on ollut. Aamulla oli pilvistä, joten päätin valita pilkit ja jigit sen mukaan. Kelien mukaan näitä olin koko ajan vaihdellut ja hyvin oli tapahtumiakin tullut. Päivän päätimme aloittaa hiukan kauempaa ruijanpallas paikoilta, mutta yhtä seitä enempää sieltä emme kaloja saaneet. Jossain vaiheessa päivää siirryimme tutumpaan paikkaan ja Pepe ajoi meidät penkan reunalle. Tuuli painoi venettä ja yhtäkkiä tärppäsi. Vastari osui kohdilleen ja vääntö alkoi. Heti tärpistä tunsi, että nyt on painoa normaalia enemmän. Väsyttelin kalaa kaikessa rauhassa välillä kalan tullessa lähemmäs ja välillä mennessä kauemmas. Lopulta kala joutui antautumaan ja pintaan nousee jumalattoman iso kala. Kala napataan kyytiin ja muutamien kuvien sekä mittausten jälkeen päästän sen jatkamaan kasvuaan. 11,2 kg näytti puntari tälle turskalle ja oli tuuletusten aika. Huikee fiilis. Muitakin ok kokoisia kaloja veneessä kävi muutamien päätyessä fileiksi.

Päivällä käväsemme mökillä syömässä ja suuntaamme uusiksi vesille. Koska keli on järkyttävän kova tutuilla paikoilla ajamme suojaisempaan mestaan. Kaiusta yritetään katella kalakaaria ja vene kelluu kohtuu paikallaan virtausten ja tuulien vuoksi. Aikamme pilkittyä iskee jigiini hieman paremmin. Pitkän pumppaamisen jälkeen veneeseen nousee komea 5 kiloinen turska. Kuvat kalasta ja kala takaisin elementtiinsä. Kovin kauaa ei mene tästä kun ehdin pojille 3 kertaa sanoa paremman kalan iskeneen pilkkiini ja siitä irronneen. 4 kerta koituukin kyseiselle kalalle kohtaloksi. Kovan väännön jälkeen saan kalan lähestymään pintaa ja yllätys on suuri kun tajuamme kyseessä olevan vajaa 5 kilonen kissakala. Kala koukulla laatikkoon ja pappia päähän. Tovin aikaa vielä odotellaan ennen kuin uskallan irroittaa pilkkini kalan suusta.

Jonkin aikaa myöhemmin Pepekin onnistuu reilu 3 kilosen turskan veneessä käyttämään ennen kuin suuntaamme takaisin mökille. Kissakala vedetään fileiksi ja paistetaan pannulla runsaassa voissa. Tajuttoman hyvän makuinen oli tämä fisu ja koko kala katosi ennätys nopeasti neljään nälkäiseen mahaan. Koska kyseessä oli viimeinen iltamme jäämerellä käymme Henkan ja Jarpin kanssa vielä heittämässä parin tunnin setin tuulen hiukan laannuttua. Paljon kaloja mutta pieniä käy vielä veneessä kääntymässä, mutta mitään isompaa emme enään onnistuneet löytämään.

Tiistai

Siirtymäpäivä. Aamulla nukumme pitkään ja syömme rauhassa aamupalaa. Tämän jälkeen pakkailemme merikamat kasaa sekä keräämme mökistä kaikki muutkin tavaramme. Jonkin aikaa vielä odottelemme maisemia ihaillen, että mökki-isäntämme käy tsekkaamassa veneen ja laskuttaa meiltä käytetyt 100 litraa diisseliä. Lopulta kiitos ja hei mökille ja suunnaksi Suomi. Matkalla pysähtelemme vielä kuvaileen merta, vuoria ja vesiputoustakin ennen kuin pääsemme Suomen rajalle. 

Tällä kertaa tulli ei ollut meille yhtä armollinen vaan meidät liputettiin sivuun. Ilmeisesti näytimme koville kalastajille, koska kyydissä olleiden kalojen määrä kiinnosti tullityttöä. Kun kerroimme, että meillä ole kaloja yhtään mukana oli hän hieman yllättynyt. Kerroimme toki syöneemme fisuja ja päästimme loput pois, koska reissumme tulee jatkumaan Suomessa vielä 3 yötä, joten kalojen säilyttäminen ei vaan onnistu. Lopulta pääsimme tullista jatkamaan matkaa ja lähdimme etsimään mökkiä. Seikkailujen jälkeen lopulta oikeaan paikkaan löysimme ja tavaroiden heittämisen mökkiin jälkeen lähdimmekin ruokakauppaan. Illalla hankimme 2 päivän luvat könkikselle sekä söimme että saunoimme.

Keskiviikko

Päivä 1 Suomessa ja Könkämäenolla. 2013 viimeksi olin Jaskan kanssa kyseisellä joella ollut ja silloin useammalla koskella kävimme. Niiden kokemusten perusteella valitsin meille parhaan vaihtoehdon ensimmäisen päivän kalastukseen. Kun rantaan saavuimme sai heti huomata koskialueen olevan todella erilainen menneeseen verrattuna veden ollessa todella matalalla. Jarpin kanssa suuntasimme kosken niskalle Henkan ja Pepen painuessa alavirtaan. Niskalla oli selkeästi isoja harjuksia syömässä ja pintakäyntejä näkyi paljon. Kahdella ekalla heitolla oli kontakti isoon kalaan, mutta nämä ei tällä kertaa tarttuneet. Tämän jälkeen niskalla oli enään pieniä fisuja, joten suuntasimme Jarpin kanssa myös alavirtaan.

Alavirrassa oli kohtuullisen hiljaista. Muutamia pieniä kaloja siellätäällä, mutta ei yhtään isompia. Jarppi päätti tässä vaiheessa lähteä reilusti alas seikkaileen mun jäädessä Henkan ja Pepen kanssa ylemmäs. Henkka onnitui popperilla pari haukea tartuttamaan toisen käydessä myös kuvauksessa. Lopulta menemme takaisin niskalle ja Pepe onnistui sieltä reilusti mitallisen harjuksen saamaan. Itselläni oli lukuisia tärppejä parempien kalojen kanssa ja yksi reilumpi veti jopa siimat poikki. Ei ole ihan hetkeen vastaavaa tapahtunut.

Illalla mökillä paistellaan harjus alkupaloiksi ennen grillailuja. Saunan jälkeen valitaan vielä seuraavan päivän koskialue.

Torstai

Tänään suuntasimmekin alueelle, missä en itsekään ollut koskaan käynyt. Muutama sata metriä kivikkoa ja pusikkoa käveltiin ennen kuin päästiin alueen yläosaan. Jarpin suunnatessa heti kalalle laitellaan me muut kamppeet valmiiksi. Lopulta kahlailen lähelle Jarppia ja onnistun heti reilusti mitallisen harjuksen klinkillä saamaan. Yllättäen tämä kala jäi kyseisen spotin ainoaksi ja valumme hiljalleen alavirtaan. Virppamiehet Henkka ja Pepe painelee edellä ja perhostelijat tulee perässä. Monta hyvää spottia löydetään ja parepiakin kaloja niissä on, mutta todella heikosti sain kalat koukutettua. Pieniä harjuksia irrotuksessa tasaisesti käy, mutta mitallisia ei vaan tule enempää. Koko päivä me koskella tahkotaan, ennen kuin on aika luovuttaa. Kuuden aikaan suuntaamme mökille ja käymme vielä kaupassakin. Illalla pakkaillaan kaikki kalakamat valmiiksi kärryyn, jotta aamulla pääsemme nopeasti lähtemään. Saunaa ja grillailua ja huikean reissun fiilistelyä.

Perjantai

Matka kotiin. Kello herätti kuudelta ja 6.32 auton keula osoitti kohti etelää. Parin pysähdyksen jälkeen jätämme Jarpin Liminkaan ja käymme samalla syömässä. Kello käy ja matka etenee parilla stopilla lopulta kotiin asti. 22.30 olen vihdoin kotona ja suoraan suihkun kautta sänkyyn. Huikea reissu kaikkinensa. Kovat tuulet Norjassa (kuulemma yleensä tuulee vaan päivän ja nyt tuuli kaikki 3 kalastuspäivää) ja vähäinen vesi Könkiksessä hiukan ehkä haittas kalastusta, mutta muuten oli kyllä kelit kohdillaan. 4 noviisia suurella merellä ensimmäistä kertaa ja kaloja saatiin paljon. Seitien ja turskien määrä liikkuu sadoissa ja kruununa kaikelle tietysti reilut 11 kilonen turska ja femman kissakala. Kiitti jätkät reissusta!

Kesäkalastelua

Lapin seikkailujen jälkeen olen poikani kanssa merellä käynyt 4 kertaa. Aina on tavoitteena ollut ahvenet, mutta todella hankalaa niiden löytäminen tuntui olevan. Yksi ahven sieltä ja toinen täältä sekä muutamia sattuma haukia sekä yksi pieni kuha on veneessä käynyt. Lämpimät vedet, heinäkuu ja meri tuntuu olevan vaikea yhtälö. Toki uutta kaikua on päässyt hyvin testaileen ennen vesien viilenemistä. Hyvät eväät ja innostunut 6 vuotias kalamies on kuitenkin ollut se tärkein asia. Elokuun edetessä on jälleen aika suunnata saaristomerelle seikkailemaan.