Maanantai:
Kesän tai oikeastaan
koko vuoden kalastuksellinen kohokohta on taas takanapäin. Maanantaina 20.7
starttas volvo Rovaniemeltä kohti pohjoista aamulla seiskan aikaan. Jaskan
poimin kyytiin taas Meltauksesta, josta jatkettiin muutamalla stopilla kohti
Karesuvantoa. Kittilästä alkoi rankkasade, jota kesti melkeen Karesuvantoon
saakka. Perinteinen spydäri naamariin ja kohti korpea. Hiekkakentälle kun
saavuttiin, meinasimme jopa järkyttyä autojen määrästä. Toki tuosta paikasta
pääsee muuallekkin kuin Lätäselle, mutta ei tämä hyvä enne ollut rauhaa
etsivälle turistille.
Kamat kuitenkin
iskettiin rinkkoihin vauhdilla lähestyvien synkkien pilvien hoputtaessa ja
viime vuoden tyyliin fillarit alle. Matkalla järville näimme vielä muutaman
auton, joten epäilykset kansanvaelluksesta heräsivät. Matka järville kesti
reippaan pari tuntia ja kun fillareita olimme puskaan nakkaamassa kuulimme
puhetta. Hetkeä myöhemmin Oululainen kaksikko tepastelikin tulemaan joelta ja
heiltä kuulimme paikalla olevan useammankin porukan. Tässä vaiheessa aloimme
miettimään, jos jaksamme, jatkamme matkaa alaspäin emmekä jää viime vuoden
leiripaikalle.
Kolme tuntia myöhemmin
olimmekin rannassa. 6 telttaa pystyimme lähistöltä pongaileen, joten ei ollut
tää meidän mesta tällä kertaa. Puolisen tuntia vaihdeltiin kuulumisia tyyppien
kanssa ennen kuin nakkasimme rinkat takasin selkään ja jatkoimme tallustamista.
Vajaa puolituntia tästä ja olimme perillä. Ja mikä parasta täällä ei ollut
ketään. Teltta pystyyn ja rinkkoja purkamaan. Kalalupamme alkoi vasta kasilta,
joten meillä oli hyvää aikaa säädellä kamppeita. Kova oli matkakin, joten 17
kilsan pyöräilyn sekä reilun 11 kilsan talsimisen jälkeen pitikin hetki
hengittää ennen kuin jaksoi lähteä onkimaan.
Ilta perhoiltiin
teltan lähistöllä. Muutamia harreja jopa saatiin ja pari reipasta nelikymppistä
päätyi aamun graavikalatarpeiksi. Illan edettyä kömmimme telttaan nukkumaan
päivän rasituksia pois.
Tiistai:
Aamulla heräilimme jo
ajoissa kasilta, mutta hiukan hitaasti saimme itsemme kerättyä ylös teltasta.
Jokainen lihas huuteli muistutuksia matkasta, joten aamupalan jälkeen kalastus
keskitettiin taas kohtuullisen lähelle. Viime vuodesta tuttuja mestoja
kolutessa saimme todeta veden olevan alempana kuin kertaakaan meidän
reissuilla. Etelä-Suomen sateisen kesän jälkeen ei ehkä ihan tällaista osannut
odottaa. Harreja löytyy kuitenkin reilusti vaikka paikat on hieman erejä
viimevuoteen verrattuna. Jaska uittaa kaikkea ja mä lähinnä klinkkejä ja
satunnaisesti muita pintureita. 40 senttiä menee rikki useasti ja kalastus on
mitä parhainta auringon helliessä naamaa. Parit fisut valitaan paistokaloiksi
ja ne päätyvät maustumaan.
Lounaan jälkeen
menemme hieman alemmas. Kivoja virranreunoja löytyy sieltäkin ja harjukset
osoittaa kiinnostusta perhoihin. Illalliseksi paistellaan parit harjukset sekä
sipulit ja pottumuusit. Illallisen jälkeen jatketaan kalastusta vielä teltan
lähistöllä, josta Jaska onnistuu saamaan reissun suurimman 51 senttisen
harjuksen. Isompien harjusten parvi on saapunut kosken alle syömään, mutta kun
mä yritän hiukan paremmille tonteille kahlailla pyörähtää iso kivi kenkien alla
lennättäen mut selälleen koskeen. Kylmää oli vesi ja maisemat pinnan alla
hieman erinäköiset, mutta onneksi aurinko paisteli, niin sain kohtuullisen
nopeasti kahluuvehkeet kuivaksi. Muut vaatteet olikin rinkassa varalla.
Harjusten syönti tosin
osoitti hiipumista mun päästessä jälleen onkimaan, joten kovin pitkää
iltastinttiä tästä ei enään tullut. Iltakalastelujen jälkeen nukkumaan ja
aamulla jälleen jatkuu.
Keskiviikko:
Tälle päivälle
suunniteltiin “kalastusvaellusta” alavirtaan. Aamupalan jälkeen pakattiin pikkureppuun
trangia ja nuudelit sekä muut eväät. Rantaa pitkin talsittiin alavirtaan, josta
lopulta koskeen. Heti ekasta paikasta käytin käsissä reilu nelikymppisen
harjuksen sekä karkuutin isomman. Valumme hiljalleen alaspäin ja viimein
löydämme syvempää vettä matalien alueiden keskeltä. Hienoa miedompaa virtaa,
jossa on unelma uittaa pintureita. Pari sopivaa kalaa saamme ruokatarpeiksi ja
jossain vaiheessa mulla tärähtää paremmin. Komea toistakilonen taimen hyppelee
ja vetelee muutaman spurtin karaten kuitenkin lopulta. Tämän jälkeen keitellään
nuudelit ja jatketaan vielä hetki kalastelua kyseisessä spotissa. Lopulta
paikka hiljenee ja päätämme lähteä ylävirtaan. Matkalla kalastellaan koko ajan,
mutta 1,5 kilsaa koskessa reisisyvyydessä kahlattuna ylävirtaan alkaa imeä
mehuja kropasta.
Lähellä leiriä näemme
pari tyyppiä ja käydään hetki juttelemassa heille. Heillä on ollut hieman
hiljaisempaa, mutta kaloja hekin on saaneet. Leirin läheltä nappaan vielä 46
senttisen harjuksen illalliseen, jonka jälkeen menemmekin ruuan laittoon.
Illalla vielä lähivesillä huitomista muutamien harjusten sekä taimenten
vapauttelun merkeissä.
Torstai:
Huikea harjuspäivä,
ainakin Jaskalle. Aamulla nukutaan hiukan pidempään. Aamiaisen jälkeen päätämme
kahlailla alavirran kautta vastarannalle. Matkalla karkuutan useamman ison
harjuksen sekä sössin hyviä tärppejä. Vastarannalla Jaska koukuttaa useamman
yli 40 senttisen harjuksen ottaen niistä pari ruokakalaksi. Lounaaksi vedetään
taas pussiruokaa, jonka jälkeen palaan aamun tonteille. Heti ekalla heitolla
käytän mittauksessa 47 senttisen harjuksen ja pian tämän jälkeen saan pari
muutakin noin 45 senttistä harria. 40 senttiä menee rikki molemmilla useamman
kerran ennen kuin taivas menee pilveen. Auringon kadottua harrien koko pienenee
huomattavasti ja päätämmekin lähteä illallisen laittoon. Paistettua harjusta,
sipulia ja pottumuusia sekä jälkkärikahvit antaa vielä intoa jatkaa kalastusta.
Kosken loppuliuusta Jaska onnistuu koukuttaan vielä 45 settisen tantun sekä
pari pienempää. Mun osaksi jää vaan pienten harjusten vapauttelu.
Perjantai:
Aamulla pakkaamme
aamiaisen jälkeen romut rinkkoihin ja otamme suunnaksi saitsikosken. Porukka on
paikalla vähentynyt ja laavulla on enään yks teltta. Toki ylävirrassa on vielä
toinenkin, mutta rauhassa täällä saa kalastella. Lohet hyppelee vastarannan
peilissä, mutta me keskitytään harrien pyyntiin. Heikosti niitä kuitenkin
tulee. Välillä syödään lounas, jonka jälkeen lähdemme tallusteleen ylävirtaan.
Vesi on todella alhaalla ja mukavia virranreunoja löytyy. Heti alkuun käytän
kuvauksessa reilu 40 senttisen harrin sekä pari pienempää. Lisäsksi
pariymppinen tanttu käväsee irrotuksessa. Hiljalleen valumme alavirtaan. Heitän
klinkkini erään kiven viereen ja samantien tulee parempi tärppi. Jonkin aikaa
myöhemmin nakkaan taas klinkkini kiven kupeeseen ja reilu 50 senttinen harjus
tekee näyttävän hypyn ylävirrasta suoraan perhooni. Muutama potku ja harri on
kuitenkin poissa. Tämän paikan hiljennyttyä siirrymme edelleen alaspäin.
Muutama tärppi vielä saadaan ennen kuin alkaa sade. Vettä tulee ihan kunnolla
ja kalat laittavat suunsa kiinni, tai sitten ei vaan ole enään pinturi keli
(toki Jaska kokeilee kaikkea maan ja taivaan väliltä).
Lähdemme lopulta
teltalle keitteleen kahvit lämmikkeeksi. Kahvien jälkeen päätämme paiskoa loppu
lupamme vielä teltan lähistöllä. Pieniä harjuksia onnistun sieltä koukuttamaan
Jaskalla pidellessä hiukan hiljaisempaa. Illalla pakkaillaan vielä reppuja sekä
syödään loppuja eväitä sekä jutellaan parin paikalla olevan kalastajan kanssa.
Lauantai:
Kello huutelee
kuudelta ja kömmimme ylös teltasta. Aamupalat naamariin ja rinkat kasaan. Reilu
2 tuntia ja 9 kilsaa myöhemmin olemme taas järvillä. Fillarit alle ja 17 kilsaa
reilussa tunnissa suoritettuamme olemmekin jo autolla. Karesuvannossa safkat ja
kahvit nautittuamme suuntaamme takasin Rovaniemelle. Valitettavasti saunaan ei
tällä kertaa päästy, joten peseytyminen jäi kotiin. Matkalla jätän Jaskan taas
Meltaukseen ja ajelen vanhempieni luokse.
Yhteenveto:
Huikea reissu jälleen
kerran. Kelit oli aurinkoisia (vaikka kaikki kelinarvauslaitokset lupas sadetta
suunnilleen joka päiväksi), mutta kolme ekaa päivää erittäin kylmiä. Jopa voi
pysy kovana koko viikon ilman erillisiä toimenpiteitä. Kaloja saimme paljon.
Yli 40 senttisiä harjuksia käsissämme kävi kymmeniä pienempien määrän
liikkuessa sadoissa. Jaskan isoin oli 51cm ja mun 47. Lisäksi saimme pari 46
senttistä, useamman 45 senttisen sekä tosiaan kymmeniä 40-45 sentin väliin
olevia purje-eviä. Taimenista isoin oli Jaskan 45 senttinen, mutta ei me näitä
juurikaan pyydetty. Lohiakin näkyi mutta niiden annoimme olla kohtuullisen
rauhassa. Suunnitelma siirtymisestä alavirtaan leireilemään ylävirrassa olleen
ruuhkan takia oli täydellinen. Muutamia tyyppejä hetkellisesti nähtiin ja
heidän kanssa kuulumisia vaihdeltiin, mutta muuten saatiin kyllä olla rauhassa.
Toki sääskiä oli kavereina paljon mäkärien ja jättimäisten paarmojen lisätessä
nautintoa.
Kiitos jälleen
Jaskalle, juhlareissu 10 kerta käsivarressa putkeen ois nyt taputeltu. Ensi
vuonna toivottavasti jälleen samoissa merkeissä!
