Lätänen 2017

Vuoden lappiseikkailut on tältä vuodelta suoritettu ja päällimmäinen fiilis on hyvä vaikka reissu ei todellakaan ollut sellainen millaista oli vuoden odottanut. Viikko sitten sunnuntaina lähdettiin Jaskan kanssa Rovaniemeltä kohti pohjoista. Volvo starttasi 6.30 ja vajaa 400 kilometriä sujui rutiinilla. Viimeinen ateria taas tutussa mestassa ja pieni autoilu sen jälkeen kohti paikkaa, mistä matka jatkuu fillareilla. Tarkoitus oli vetää kevyt lounas, mutta 15 lihapullaa höystettynä pottumuusilla ja muilla jutuilla ei ehkä sellainen kuitenkaan ollut (ja tämän sai kyllä huomata myöhemmin). Alkuiltapäivästä rinkat oli lopullisesti pakattu ja miehet fillareiden selässä. Heti alkumatkasta rinkan lantiovyö painoi tuskaisesti täynnä ruokaa olevaa mahaa ja pyöräilystä tuli aika tuskaista. Kovalla treenillä trimmatuilla reisillä (tai sit ei) jaksoimme kuitenkin vääntää fillareita eteenpäin ylös ja alas tunturin reunoja. Reilu pari tuntia taisteltiin ja oli aika hylätä fillarit. Pieni fiilistelytauko tähän väliin ja jatkoimme matkaa gasellinkevein askelin loikkien pitkin pusikoita. Kolmisen tuntia myöhemmin saavuimme rantaan. Väsymys painoi ja jokaista lihasta särki, mutta ei auttanut muu kuin todeta matkan edelleen jatkuvan kohti alavirrassa odottavia mestoja. Pari kilsaa lisää ja olimme perillä kaikki voimat matkalle jättäneinä.

Kun perille pääsimme huomasimme heti veden olevan todella korkealla verrattuna aiempiin vuosiin. Lisäksi matkan rasituksia koskessa huuhtoessamme saimme todeta veden olevan myös järkyttävän kylmää. Se oli nopea pesu jos sitä edes peseytymiseksi voi sanoa. Kun kuivat vaatteet oli päällä ja teltta pystyssä sekä romut suunnilleen paikoillaan alkoikin sade. Vettä tuli ihan kunnolla koko illan ja sain todeta Visionin kahluutakin päästävän ison osan siitä lävitse. Paska fiilis heti alkuun tästä takaiskusta. Tunturissa telttaillessa toivoisi kamppeiden toimivan niin kuin odottaa. Kalaankin kuitenkin ehdittiin ja muutamia harjuksia lähistöltä saatiin yhden 45 senttisen päätyessä seuraavan aamun graavikalaksi. Vesisade vaan jatkui ja me ryömimme telttaan lepäilemään matkaväsymyksiä pois. Märät vaatteet kasaan teltan läpän alle ja kuivat päälle.

Maanantaiaamuun heräilimme pitkien yöunien jälkeen sateen edelleen ropistessa telttaan ja tuulen heilutellessa sitä. Ilma oli jäähtynyt rajusti ja tuuli kääntynyt pohjoiseen. Lisäksi tuulen kovuus oli jotain järkyttävää. Aamun karuutta lisäsi tieto siitä, että takkini ei vettä pidä ja kuivat vaatteet oli jätettävä telttaan. Märät kamat siis vaan päälle ja pihalle nauttimaan arktisista olosuhteista. Aamupalan (oli muuten hiukan hyvää graaviharjusta vuoden tauon jälkeen) jälkeen lähdimme alavirran suuntaan katselemaan viimevuodesta tuttuja paikkoja. Vedenkorkeus oli kuitenkin jotain aivan muuta kuin silloin ja paikkojen luonne sekä tavoitettavuus täysin toisenlaista. Tuulen puhaltaessa ja veden ropistessa onnistui Jaska nappaamaan streamerilla paremman harjuksen sekä käyttämään käsissä komean taimenen. Mä kalastin tunnetusti klinkeillä vaikka olosuhteet pinturikalastukseen oli kaikkea muuta kuin hyvät. Onnistumisia alkoi kuitenkin mullekkin tulemaan ja muutamia harjuksia käsissä kävi suurimman ollessa 45 sentin luokkaa. Pari kalaa päätyi tästä sessiosta lounastarkoituksiin ja muut luonnollisesti takaisin kasvamaan. Illalla sade hiukan taukosi ja vaatteetkin sai osittain kuivattua. Päivällä kävin hiukan kahlailemassa ja tutkimassa edellisvuosilta tuttuja paikkoja. Vesi oli kuitenkin niin korkealla, että paikkojen saavuttaminen oli todella haastavaa ja ainoastaan osan niistä pääsi kokeilemaan. Lisäksi veden kylmyys pakotti jatkuvasti pois koskesta reisien paleltuessa syvemmälle kahlatessa. Iltasetti vedettiin teltan edustalla kosken reunoja koluten. Kaloja sieltäkin löytyi ja joku päätyi jopa seuraavan aamun graavikalaksi. Illalla kun telttaan kömmittiin alkoikin taas satamaan. 

Tiistaiaamuun herätessä saimme todeta sateen tauonneen (tuuli oli kuitenkin edelleen järkyttävän kova pohjoismyrsky ja keli todella kylmä), mutta vettä yöllä oli kuksiin kertynyt yli 3 senttiä. Järkyttävä määrä vettä oli siis taivaalta tullut ja tämä alkoi näkyä tietty myös koskessa. Vesi oli selkeessä nousussa ja teki kalastuksesta entistä haastavampaa. Aamupalan jälkeen suuntasimme kuitenkin jälleen alavirtaan. Ja heti kun sinne pääsimme jatkui sade jälleen. Tästä huolimatta onnistuin klinkeillä harjuksia koukuttamaan parhaimman huidellessa jälleen päälle 40 sentin. Pari kalaa jälleen päivälliseen ja loput takaisin. Iltapäivällä kävimme alavirrassa uudelleen vielä hieman aiempaa kauempana ja miedompaakin virtaa onnistuimme löytämään sekä muutamia harreja koukuttamaan. Ilta kalastettiin jälleen virranreunoja teltan edustalla ja muutamia parempia kaloja sieltäkin löytyi. Vettä tuli kuitenkin päivänmittaan reilusti ja paidat oli illalla jälleen märät. Lisäksi vesi joessa jatkoi nousuaan, mikä lisäsi kalastuksen haasteita entisestään.

Keskiviikkoaamuun lähdin taas märillä vaatteilla sateen onneksi tauottua hieman. Vesi joessa oli kuitenkin yön aikana noussut yli 30 senttiä lisää huidellen jo vuosien takaisissa ”kevättulvamäärissä”. Kaikki rantapajukot oli veden ympäröimiä ja kivet virrassa veden peitossa. Edes lähellä rantaa oleville isommille kiville emme enään päässeet vedensyvyyden ollessa aivan liikaa. Kalastus oli todellista puskaongintaa alavirrassa ja aivan pensaiden vierestä onnistuimme jälleen harjuksia löytämään. Jaskan eka harjus venytti mitan jopa 48 senttiin ollen jo todella kivan kokoinen. Päivän edetessä ja lounaan syötyämme suuntasimme jälleen alavirtaan. Tässä vaiheessa tapahtui ihme ja näimme auringon. Tuuli tietysti oli kova ja suunta pohjoisesta, mutta pinturikalastukseen aurinko toi lisää uskoa. Useita harjuksia onnistuinkin koukuttamaan suurimpien huidellessa 45 sentissä. Päivällistä (harjuksia nuotiolla) paistaessamme näimme kumiveneen lähestyvän ylävirrasta. Pian tämän jälkeen vene pysähtyi kohdallemme rantaan ja kolme kaveria saapui teltallemme. Erävalvonnasta päivää oli eka kommentti. Hiukan hämilleen tästä meinasi mennä, mutta olipa vaan positiivinen kokemus. Luvat sai kerrankin kaivaa esille ja näyttää näille herroille. Kerroimme täällä käyneen jo pitkästi toistakymmentä vuotta, ja ekaa kertaa ikinä kukaan lupia siellä kyselee. Hienoa toimintaa ja kiitos heille tästä kohtaamisesta. Päivällisen jälkeen suuntasin läheiselle ”koskenniskalle” klinkkejä uitteleen. Useita tärppejä ja muutamat kalat täältäkin löytyi. Suurimmat jälleen päälle 40 sentin ja virtaa näissä kaloissa tuntuu aina riittävän.

Torstaiaamuun kun heräsimme totesimme taivaan olevan jälleen tukevasti pilvessä ja kelin edelleen todella kylmä. Lisäksi kun vesi vaan jatkoi nousemista ja puskakalastus ei liikaa intohimoja nostanut päätimme lähteä kotiin. Alkuperäinen tarkoitus oli lähteä vasta perjantaina, mutta tällä kertaa näin. Aamupalan jälkeen pakkasimme leirin rinkkoihin ja kahluuhousut jalassa painelimme pari kilsaa ylävirtaan. Matkalla on yksi todella märkä paikka ja tässä vaiheessa ei vaelluskenkien kasteleminen kiinnostanut. Kamat vaihdettuamme vaellusvermeisiin jatkoimme matkaa. Vajaa kymppi ja reilu pari tuntia myöhemmin olimmekin fillareilla. Fillarit pois pusikosta ja veivaamaan. Raskasta oli tällä kertaa matkantekeminen ja muutamia mäkiä joutui fillari taluttamaan. Reilua tuntia myöhemmin ja kymmeniä syviä lätäköitä kokeneina olimme lopulta autolla. Kaikki vaatteet oli täysin märkiä ja kuraisia hurjasta fillarirallista. Kuivaa päälle ja romut autoon. Muutaman stopin jälkeen olimmekin Rovaniemellä. Jätin Jaskan matkalle ja ajoin vanhempieni luokse. Pari olutta ja kuuma sauna tuntui mahtavalle kylmän ja märän reissun jälkeen.

Reissu kaikkinensa oli hieno ja komeita kaloja onnistuimme saamaan kohtuullisen paljon. Toki määrät oli vain murto-osa edellisvuosiin verrattuna. Olosuhteet oli kylmät, märät, karut ja haastavat. Kalastusta vaikeutti ennen kaikkea vedenkorkeus (vesi oli yli metrin korkeammalla kuin normaalisti näillä reissuilla). Pitkällä Lätäsen kokemuksella onnistuimme kuitenkin kaloja virranreunoista ja pajupusikoiden vierustoista kaivamaan esiin. Lisäksi jatkuva +10 metrin pohjoistuuli, todella kylmä keli ja vesisade ei ainakaan pinturikalastusta suosineet. Irti arjesta ja hienoja kokemuksia on kuitenkin teema näillä reissuilla ja molemmat niistä toteutui erinomaisesti. Kiitos jälleen Jaskalle reissusta ja ei muuta kuin ensivuotta suunnittelemaan.

Kuhan jigausta 3

Viime viikon keskiviikkona käytiin Jarpin kans kokeilemassa onneamme kuhien suhteen. Puoli viideltä treffit satamassa ja kohti ekoja mestoja. Tuuli oli paljon heikompi kuin edellisellä reissulla, joten päätimme käydä kokeilemassa muutaman mielenkiintoisen paikan. Eka paikka nollaa kuten toinenkin. Tämän jälkeen ajoimme paikkaan, mistä sunnuntaina pari kalaa sain. Tyhjää oli kuitenkin tällä kertaa täälläkin. Tai no, pari tärppiä sieltä tuli. Kun pari tuntia oltiin tyhjää heitelty halusi Jarppi käydä kokeilemassa olisiko hauilla nälkä. Muutama tuulenpuoleinen syvä kaislanreuna jigeillä heiteltiin, mutta edes haukea emme saaneet.

Pitkää kaislaa rekailtiin sivutuulessa ja muutama tärppi sieltä lopulta tuli. En sitten tiedä mitä kaloja kyseessä oli mutta kauaa ne eivät jigeissä roikkuneet. Lopulta jigaillaan vielä yksi monttu, mistä aikoinaan olen kuhia onnistunut saamaan. Kaiku piirteli kaloja kyseiseen paikkaan, mutta tärppiäkään emme saaneet. Nollat taulussa ajelimme takaisin satamaan puoli ysin aikaan. Komea aurinkoinen keli, mutta todella vaikeaa kalastuksellisesti. Jos kevään haukisesonki meni heikosti, ei tämä jigailukaan mitään tykitystä tunnu olevan. Vedenlämmöt samoissa 15+ asteessa kuten aiemminkin. Jatketaan harjoituksia.