Vuoden ehdoton kalastuksellinen kohokohta on jälleen koettu.
12 kerta rakkauden paratiisissa, joella joka vei minut mennessään jo 2004. Joki
antoi mulle silloin lohen ja minä sen jälkeen joelle viikon jokaisesta
kesälomastani (poislukien yksi syrjähyppy Könkikselle, mutta se ei tule
toistumaan). Ei ole kesää ilman tätä jokea ja huikeaa harjuksen kalastusta
höystettynä taimenilla ja mahdollisilla lohilla. Maanantaina 18.7 ajelin
etelästä Rovaniemelle ja tiistaina startattiin Rollosta kohti lappia yhdessä
Jaskan kanssa. Jälleen kerran olimme reissussa kaksistaan ja kaikki oli tuttua
mukaanlukien stopit kohti määränpäätä.
Karesuvannossa vetästiin vielä viimeiset ateriat ennen kuin
ajelimme perille ja laitoimme auton parkkiin. Rinkat lopullisesti kasaan ja
fillarit iskuun. Tour de France meininkiä oli lähdössä kun vierekkäin
ampaisimme baanalle. Pyreneiden keisari vastaan Alppien kuningas, mies vastaan
mies kaikkensa antaen kohti kaukaisuudessa löytyviä järviä. Rapa lensi ja hiki
virtasi kun painoimme menemään. Uudella ennätys ajalla 1h 50 min olimme
järvillä. Yksi hyvin ansaittu kylmähkö bisse tähän väliin ja fillarit
pusikkoon. Matka jatkui kävellen ja joenrannassa olimme vajaan 3 tunnin päästä.
Paikalla oli 3 hengen porukka, joka kertoi pari lohta saaneensa, mutta harreja
kuulemma kaipailivat. Me ei tähän jääty vaan jatkettiin tassuttelua vielä 2,5
kilsaa.
Kun vihdoin perille pääsimme oli kalastusaikamme jo alkanut.
Tutun kaavan mukaan kuitenkin pikainen kylpy joessa, teltta pystyyn, rinkan purkamista
ja tömpsy skottilaista. Kuivien kamojen ollessa päällä ja perhosetit iskussa
suuntasimme läheisille spoteille. Lukuisia harreja onnistuimme ekalle illalle
saamaan, joista pari reilu 40 senttistä kalaa päätyi seuraavan aamun
graaviharreiksi. Illalla ajoissa nukkumaan matkan rasituksia poies, jotta
jaksaa taas seuraavana päivänä huitoa.
Keskiviikkona heräilimme jo 7.30. Ennen kasia oli kahvit
juotu ja graaviharrinäkkärit vetästy naamariin. Päivä päätettiin pyhittää
läheisille paikoille jalkojen ollessa kohtuu väsyneitä edellisestä päivästä.
Jaska päätti alkaa kokeileen onneaan lohien kanssa kakskätisellä lohisetillä,
mun suunnistaessa vastarannalle tutuille harrispoteille. Muutaman pienemmän
harrin jälkeen onnistun tartuttamaan paremman. Pienen väännön jälkeen haavin
pohjalla köllöttelee komea 49 senttinen purje-evä. Päätän ottaa kalan
päivälliseksi ja sitä peratessa kuulen vastarannalta huutoa: Piip lohi, piip
piip piip, lohi, piip jne. Hiukan olen näkevänäni myös valssin tai tangon
tyylistä askellusta katsellessani Jaskan hyppelyä tarkemmin.
Kahlailen harrini kanssa joen yli katsomaan
lähempää mitä siellä tapahtuu. Jaskan vieressä rantakivellä pötköttelee komea
84 senttinen lohi. Jaskan uus ennätys ja meille aika paljon evästä. Kuvia ja
kuvia ja fiilistelyä. Lohi vedetään fileiksi ja fileet vielä puoliksi.
Pyrstöpuolet graaviin ja etuosat paistoon yhdessä harrini kanssa. Pian
koittaakin lounastauko ja nuotiolla paistettu lohi tekee kauppansa. Lounaan
jälkeen jatketaan kalastusta. Harreja ja taimenia saadaan sieltä täältä, mutta
todelliset jätit jäävät puuttumaan. Illalliseksi harjus sekä lohta. Hyvää on ja
masut tulee varmasti täyteen. Ilta perhoillaan vielä lähistöllä Jaskan
keskittyessä loheen, mun jallittaessa enemmän harjuksia.
Torstain täydellinen aamiainen. Kahvia ja näkkäriä
maustettuna graavilohella sekä mädillä. Jösses että oli hyvää ja sitä oli
paljon. Aamiaisen jälkeen pakkasimme reppuihin trangian, kahvit ja eväät sekä
lähdimme retkelle alavirtaan. Pienen hikoilun jälkeen olimme ekassa mestasta,
jossa alkaa heti tapahtua. Käytän
käsissä yli 20 harjusta suurimpien huidellessa 45 sentissä. Komeaa kalastusta
ja vihaisia kaloja. Jaskakin onnistuu käyttämään käsissä reilu 50 senttisen
taimenen kivan väännön jälkeen.
Jatkamme edelleen alavirtaan ja monesta paikasta onnistun
harreja kuvissa käyttelemään. Eväät syödään yhden saaren rannassa ja eväiden
jälkeen hiippaillaan hiljalleen ylävirtaan. Kaloja sieltä ja kaloja täältä on
päivän teema. Harjukset tuntuu olevan purullaan ja erittäin energisiä siiman päässä.
Päivällinen syödään jälleen teltalla, mutta sitä edelsi normaali pulahdus
vilvoittavassa koskessa. Illan Jaska paiskoo jälleen lohta mun koukuttaessa
harjuksia. Päivän saldoksi mulle reilusti yli 60 harria käsissä sekä taimenet
päälle. Jaskan saldo hiukan maltillisempi.
Perjantaina heräillään tuttuun tapaan 7.30. Aamiaisen
jälkeen lähdemme eväiden ja trangian kanssa vastarannan puolelta ylävirtaan
lohenpyyntiin. Tai no Jaska hiippaileee edeltä ja mä koukuttelen matkalla
pakollisia harjuksia. Kosken peilejäki pitää kokeilla mahdollisten taimenten
varalta, mutta ei siellä ollu kuin smoltteja. Jaskan päästyä lohipaikoille oli
vastarannalle nostettu arviolta femman fisu. Lohia on jatkuvasti ilmassa
pienistä kaloista kunnon mörssäreihin. Itsekkin kokeilen lohia kiusata kevyellä
harrisetilläni, mutta paria tälliä enempää en saa. Kun Jaskankin saldo päättyy
samaan jäämme ilman graavilohta. Helle saa miehet hikoilemaan matkalla
teltalle, joten ennen päivällistä pitää pistäytyä taas joessa.
Ilta paiskotaan harjusta lähistön mestoilta,
mutta suuret kalat jäävät puuttumaan. Mieleenpainuvin tapahtuma oli ison
taimenen tälläys klinkkiini. Tärpistä kala ampui suoraan kohti ja luulin sen jo
irronneen. Kun sain siiman jälleen kireälle ampui se uudelleen kohti. Tämän
jälkeen kala päättikin sitten lähteä. Ei mitään jakoa ollu tämän kalan kanssa
sen mennessä kuin juna. Varmasti yli 60 senttinen tanttu, joka vei miestä kuin
pässiä narussa.
Lauantai, päivä joka oli harjuksen kalastajan unelma. Aamupalan
jälkeen lähdemme jälleen alavirtaan. Tällä kertaa päätämme vaan käydä yhdessä
hyväksi todetussa mestassa ja tulla sieltä sitten teltalle lounaalle. No kun
paikkaa lähestymme päättää Jaska nakata pinturin ylemmän kosken loppuliukuun.
Heti ekalla heitolla jysähti ja väännön jälkeen haavissa pötkötteli komea 54
senttinen harjus. Seuraavalla heitolla Jaska nappaa vielä 45 senttisen, joten
päivän ruokatarpeet on täynnä. Tämän jälkeen alkaakin mun juhla. Kun vihreisiin
tai kirkkaisiin klinkkeihin ei pure laitan Jaskaa peesaten ruskean. Isoja
harjuksia alkaa heti käymään käsissä. Lukuisia tärppejäkin onnistun
tumpeloimaan, mutta parikymmentä kalaa lyhyessä ajassa käväsee irroituksessa.
Kun paikalta alkaa tulla vaan pienempää (alle 35
senttistä) harjusta lähtee Jaska käymään alavirrassa paikassa, minne oikeastaan
olimme matkalla. Kaloja hän sieltä myös löytää suurimman ollessa 48 senttinen.
Mä siirryn puolestani ylävirtaan ja löydän jälleen suuremmat kalat. Aamupäivän
saldoksi jää mulle 6kpl 45 senttistä ja reilut 30 pienempää harjusta (joista
suurin osa 35-45 sentin väliin). Lounaan jälkeen Jaska päättää mennä
lähimestoille mun suunnatessa uudestaan aamun paikoille. Harrit on edelleen
purullaan ja komeita kaloja käy käsissä jatkuvasti. Keikan saldo 2kpl 45
senttistä, yks 48 senttinen ja 34 pienempää kaveria. Aivan järjetöntä touhua.
Illallisen jälkeen Jaska paiskoo taas lohta mun suunnatessa lähistön harrimestoille.
Kosken niskan tuntuu vallanneen kuitenkin taimenet. Muutama komea pilkkukylki
käväiseekin käsissä/kuvissa suurimman ollessa reilut 50 senttinen laiheliini.
Päivän saldoksi mulle reilusti yli 70 harjusta + taimenet.
Sunnuntaina lähdetään aamiaisen jälkeen jälleen alavirtaan.
Lieneekö eilen kiusattujen harjusten suuri määrä vai mikä syynä, mutta paikka
on tällä kertaa kohtuullisen hiljainen. Parit reilu 40 senttiset harjukset
siitä saadaan muutaman pienemmän ohella. Siirrymme hiljalleen alavirtaan toinen
toisella puolen väylää. Kun jälleen oikean värisen klinkin rasiasta löydän
käytän nopeasti käsissä parikymmentä kalaa suurimman ollessa reilut 40 senttiä.
Paikan hiljennyttyä Jaska hiippailee samalle puolelle koskea missä itse olen.
Päätämme lähteä teltalle päin käveleen. Matkalla joudumme kuitenkin ylittämään
vielä joen ja koska paikka on juuri sopiva, päättää Jaska heittää muutaman
heiton.
En tietenkään voi itsekkään jäädä toimettomaksi, joten
ehdotan kisaa. Kumpi saa ekan fisun on voittaja. Jaska “jokaiselle perholle
pitää antaa mahdollisuus” vastaan Make “kalastan vain klinkeillä satoi tai
paistoi, oli paikka mikä tahansa”. Ehkä 2 minuuttia myöhemmin tartutan reilu 40
senttisen harjuksen ja pari minuuttia tästä kisan voitto fisu makoilee
haavissani. Tästä on hyvä jatkaa matkaa teltalle ja lounaan syömiseen. Lounaan
jälkeen lähdemme lähimestoja kokeilemaan. Muutamia harjuksia sieltä saadaan
ennen kuin hiljenee. Pian tämän jälkeen ukkonen jyrähtää meidät pois koskesta
ja siirrymme teltalle. Ukkosen tultua päälle päätämme purkaa teltan ja
esipakata rinkat. Kalalupamme loppuu kello 18 ja sen jälkeen on tarkoitus
siirtyä viimeiseksi yöksi ylävirtaan.
Vesisateen alettua ja ukkosen edelleen muristessa alueella
päätämme lyödä myös kalavehkeet pakettiin aiottua aiemmin. Kun kaikki on
kasassa siirrymme 2,5 kilsaa ylävirtaan. Perille päästyämme istahdamme alas.
Hetken siinä pohditaan, istummeko tässä seuraavat 7 tuntia ennen nukahtamista
vai lähdemmekö autolle. Kovin kauaa mietintä ei kestä vaan rinkat on uudelleen
selässä. Pari tuntia tiukkaa patikointia / 9 kilsaa vaellusta on taitettu.
Tämän jälkeen hyppäämme jälleen fillareiden puikkoihin ja alamme vääntään.
Tällä kertaa veivaan tuskasta irvistäen jokaisen mäenkin ylös ja perillä
autolla ollaan uudessa ennätysajassa 1 h 10 min. Autolla nakkaamme kuivaa
päälle ja pakkaamme romut kyytiin. Karesuvannosta saan vielä kylmän oluen
matkaevääksi ja Rovaniemellä olemme yhden aikaan.
Huikea keikka jälleen kerran. Isoja kaloja ja
upeaa kalastusta. Miinuksena helle sai miehet hikoilemaan ja ajoittainen
puuskainen tuuli hiukan tuskastumista perhonheittoon, mutta nää oli vaan pieniä
murheita muuten huikeassa reissussa. Sääskiä piti olla todella paljon, mutta
niitä oli vähemmän kuin ikinä tuolla. Vettäkin piti olla tulvaksi asti, mutta
sekin oli alempana kuin koskaan reissuillamme laskien joka päivä. Käsissä
käyneiden kalojen määrä liikkuu useissa sadoissa ja isohkojen useissa
kymmenissä. Jaskalle vielä enkka lohi, joka kruunasi koko reissun. Kiitos taas
taistelutoverille, näitä reissuja on erittäin mieluisaa jatkaa!
