Jälleen kerran on Lappi nähty ja koettu. Hieman haettiin
vaihtelua jokavuotiseen Käsivarren seikkailuun tällä kertaa ottamalla kohteeksi
Pohjois-Ruotsi ja Kiirunan yläpuolinen alue. Tarkemmin ottaen Västra
Rautasälven sai kunnian toimia kohteenamme. 14.7 ajelin Turusta Rovaniemelle
vanhempieni luokse ja siellä vietetyn yön jälkeen lähdimme sunnuntai aamuna
ajelemaan kohti Ruotsia. Matka taittui maisemia katsellen kohti Kiirunaa.
Kiirunassa kävimme vielä lounaalla ja siitä jatkoimme autolla matkaa kohti
määränpäätä. Kuuma ja kuiva kesä oli tehnyt tehtävänsä tälläkin suunnalla.
Pienemmän joet näyttivät todella kuivilta ja hieman matkalla mietitytti, miltä
kohteemme mahtaisi näyttää. Kyseessä oli kuitenkin hieman suurempi joki ja vielä
sen syvempi haara, joten kalastamiseen asti vettä onneksi riitti.
Perille päästyämme jätimme auton parkkikselle ja pakkasimme
rinkat lopulliseen muotoon ja vaihdoimme vaatteet. Lämpötila huiteli 30
asteessa, joten kävelystä tulisi hikinen. Olimme päättäneet kävellä hieman
kauemmas tiestä parempien kalapaikkojen toivossa. Tavoitealue näytti kartalla
hieman leveämmältä, joten todennäköisesti se ei olisi vaan kapea koskiränni.
Matkaan lähdettiin etukäteen suunniteltua reittiä pitkin poroaidan reunaa seuraillen.
Matkalle osui muutama suopätkäkin, mutta kesä oli nekin kuivattanut hyvin
käveltäviksi. Reilun tunnin hiippailun jälkeen helle alkoi viedä miehistä
mehuja, joten päätimme mennä jokirantaan. Heti eka kohtuullisen näköinen mesta
saisi toimia ekan yön paikkana. Teltta laitettiin pystyyn ja kamat valmiiksi.
Kalalupamme oli alkanut jo hieman aiemmin, joten kohtuullisen vauhdikkaasti
löysimme itsemme koskesta. Yhdestä peilistä onnistuin klinkilläni muutaman
kalan huijaamaan, mutta kalojen koko jätti hieman toivomisen varaa. Suurin
harjukseni oli hieman alamittainen, joten ilman ekan teltta-aamun graavikalaa
jäimme tällä kertaa. Ilta kalasteltiin niin pitkälle kuin vaan jaksoimme. Helle
vei kuitenkin jossain vaiheessa voimat ja kun kalojakaan ei juuri löytynyt
siirryimme syömään ja telttaileen.
Maanantaina heräsimme jälleen kuumuuteen ja laitoimme kamat
kasaan. Aamunäkkäreiden jälkeen jatkoimme matkaa tavoitelluille paikoille. Joen
luonne muuttui reippaasti parempaan suuntaan ja intoa täynnä pystytimme uutta
leiriä. Leirin pystyttämisen jälkeen olikin suunnattava läheiselle kosken
niskalle. Muutamia tärppejä täältä sain, mutta tulos jäi todella heikoksi.
Jaska onnistui kuitenkin streamerilla nykäisemään reilusti 40 senttisen
harjuksen, joka päätyi illallistarpeeksi. Jossain vaiheessa päivää päätimme
lähteä käymään ylemmällä niskalla. Matkalla sinne piti kiertää iso lahti ja
halusin kokeilla voisiko lahden mieluummin ylittää kiertämisen sijaan.
Lähdin
kahlailemaan lahtea yli, mutta upottava mutainen pohja sai minut toisiin
ajatuksiin. Päätin kuitenkin heittää pienen klinkkini kelluskelemaan ja
kokeilla olisiko seisovassa vedessä elämää. Kauaa ei aikaa mennyt kun tuli
tärppi. Hetki tästä ja uusi imaisu perhoon ja muutamat raskaammat potkut. Ei
kuitenkaan tarttunut kiinni nämä kalat ja kalojen laji jäi myös epäselväksi.
Hieman epäilin siioiksi, mutta saattoihan ne olla harjuksiakin. Enempää ei
kuitenkaan tapahtumia tullut. Yläniskaltakin saimme vaan pieniä kaloja, joten
oli aika lähteä syömään. Pottumuusit ja harjukset syötyämme kalastelimme vielä
lähistön paikoilla. Mitään mainittavaa ei kuitenkaan löytynyt.
Tiistaina aamulla lähdimme jälleen ylävirtaan. Pitkä
virtaava suvanto houkutti kalastelemaan. Alkuun olikin tyyntä ja näimme
muutamia harjusten pintomisiakin. Pian kuitenkin tuuli yltyi ja kalastelu
muutti luonnetta. Kaloja me ei täältä muutamaa pientä lukuun ottamatta
onnistuttu löytämään. Lopulta päädyimme takaisin ylemmälle niskalle ja Jaska
laittoi pienen mustan pinturin siimaansa. Heitto keskelle ison kiven viereen ja
vapa vääntyi. Aikansa väännettyä onnistui Jaska koukkaamaan haaviinsa reissun
isoimman harjuksen. Mittaa kalalla oli kivat 51cm. Komee kala toi lisää uskoa
omaan tekemiseemme sekä ennen kaikkea outoon jokeen. Jostain syystä pinturit ei
oikeen tuntuneet houkuttelevan kaloja nousemaan pohjasta ja suurin osa
tapahtumista tuli Jaskan uppoperhoihin. Toki jonkin verran kaloja
pintureillakin tuli kunhan vaan sattui löytämään tarpeeksi ison ja ruskean.
Lounaan jälkeen Jaska jäi paiskomaan teltan läheisiä
paikkoja minun suunnatessa alavirtaan. Kivannäköiseen virranreunaan päästyäni
alkoikin tapahtua. Ruskeaan CDC pinturiin tuli järkyttävä määrä tällejä ja
muutamia kaloja onnistuin jopa koukuttamaan. Vastaan paistanut aurinko piilotti
pinturin kulkemisen koskessa, joten vastarit oli jatkuvasti myöhässä. Jossain
vaiheessa Jaskakin tuli kyseiseen paikkaan ja kun kerroin kalojen olevan
kohtuullisen aktiivisia alkoi hänkin heittämään. Kirkkaalla streamerilla olikin
heti kysyntää. Muutama taimen sekä harjus kävi Jaskan käsissä nopeassa
tahdissa. Suurin taimen oli 52 senttinen, joten aivan sinttejä ei nämä kalat
olleet. Graavitaimenta oli tiedossa ilta sekä aamunäkkärille. Illan kalastelin
jälleen teltan läheisellä kosken niskalla ilman sen suurempaa menestystä.
Keskiviikko
aamuna päätin lähteä heti aamiaisen jälkeen samaan taimenpaikkaan missä eilen
oli actionia. Samantien kun koskeen pääsin ja aloin pinturia tarjoamaan alkoi
myös tapahtumaan. Tällä kertaa aurinkokin oli sivussa, joten tärpit pystyi
paremmin näkemään. 10 ekan heiton aikana oli 10 tapahtumaa ja irrotukseen asti
pääsi 6 +/- 40 senttistä harjusta. Tämän kohdan hiljennettyä siirryin hieman
ylävirtaan. Kalojen koko hieman tippui mutta kappaleita kävi irrotuksessa vielä
10 harjusta ja taimen. Paikan lopullisesti hiljennyttyä lähdinkin teltalle
syömään lounasta.
Tämäkin päivä kuten kaikki muutkin oli todella kuuma.
Lämpötila huiteli yli 30 asteessa ja hiki valui. Istuskelimme rannassa ja
kävimme jatkuvasti koskessa uimassa. Päivän edettyä lähdimme kuitenkin taas
kalaan. Mitään suurempaa menestystä emme kuitenkaan enään alavirran paikoilta
saaneet.
Torstaina aamulla aamiaisen jälkeen pakkasimmekin leirin.
Kuumuus alkoi tehdä tehtävänsä ja päätimme suunnata autolle. Matka autolle oli
paljon nopeampi kuin rantaan meidän löydettyä suoran reitin polkuja pitkin.
Autolle kun pääsimme ja riisuimme hikiset kamat päältä ja vaihdoimme sortseihin
tuli mieleen paikan vaihtamisen sijaan suuntaaminen takaisin kotiin.
Mahdollisuus olisi ollut vielä yksi päivä kalastaa, mutta sopivaa paikkaa
läheltä tietä emme onnistuneet keksimään. Ajoimme siis Kiirunaan syömään ja
sieltä matka jatkui takaisin Rovaniemelle.
Jos viimevuonna sai koko reissun palella märissä
kamppeissa niin tänä vuonna oli vuorossa kaikkien aikojen kuumin reissu.
Vedenlämmöt joessa nousi 3 päivässä 14 asteesta 19 asteeseen ja lämpötila oli
jatkuvasti hellelukemissa. Teltassa oli aamulla kahdeksalta jo 37 astetta,
joten sielläkään ei liian pitkään pystynyt olemaan. 15 tuntia päivässä ”aurinkorannikolla”
vei mehut miehistä täysin. Aurinkorasvan kulutus oli paljon sääskimyrkkyä
suurempaa. Sääskiä ei juurikaan ollut, mutta paarmoja oli ihan järkyttävän
paljon. +50 paarman puremaa reissulta jäi saaliiksi.
Kiva reissu uusissa
maisemissa. Potentiaalinen joki, mutta yhden reissun perusteella ei Lätäsen
veroinen mesta. Jostain syystä pinturit ei täällä tuntunut samalla tavalla pelittävän kuin esimerkiksi Käsivarressa vaikka kaikenlaisia värejä sekjä eri kokoja tuli kokeiltua. Streameri tuntui olevan paljon tehokkaampi. Ehkä tästäkin joesta olisi ne "hotspotit" onnistunut löytämään mikäli kelit olisi hieman inhimillisemmät olleet. Reilu 30 asteinen paahde ei liikaa houkutellut paikkoja etsimään. Kiitti taas Jaskalle taas kerran.
