Taimenkausi jatkui sittenkin

Sen verran kova polte jäi päälle kahden viikon takaisesta keikasta, jotta pakko se oli Näsistä alkaa yllyttään heittään vielä yks päivän keikka. Koska veneeni on Näsiksen pihalla piti meidän suunnitella reissu sinne suunnalle. Aamulla kello soitteli 5.45 ja autoon hyppäsin 6.30. Näsiksen pihalla olin jo hyvissä ajoin, mutta eihän se herra ollut vielä edes herännyt. No pianhan se kuitenkin heräili ja todella nopeasti oltiinkin sitten jo matkalla kohti Förbyä. Koskaan en tuolla ollut autolla käynyt, mutta Näsiksen tiedoilla perille löydettiin helposti. Vene vaan vesille ja kalaan.

Mittari näytti rannassa -1 ja tuuli puhalteli. Täysin erilaisia vesiä tällä seudulla oli Kustavi/Iniö suuntaan verrattuna, mutta "taimenennäköisiä" paikkoja tuoltakin löytyi. Heti aluksi kävimme yhtä pitkää rantaa paiskomassa mikä suorastaan haisi taimenelle. Hiekkaa, kiveä, rakkista ja kaikkea muuta paitsi kaloja. Toki tuuli ei tähän paikkaan kovin hyvin osunut, joten sovitaan se syyksi kalattomuuteen.

Ajelimme kohtuullisen kauas ulos matkalla koko ajan kalastellen. Ahkerasta heittelystä huolimatta kaloja ei vaan mistään löytynyt. Kellon kääntyessä iltapäivän puolelle pakkanen kiristyi sen verran, että kelan siimanohjain sekä vaparenkaat keräsivät runsaasti jäätä. Lisäksi sormien ollessa kohtuullisen kohmeessa päätimme lopulta lähteä himaan. Kolmen aikaan olimme takaisin satamassa jälleen yhtä nollareissua rikkaampana. Vedenlämmöt oli tuolla enään 4-5 astetta.

Perinteinen taimenkeikka

Torstaina kävin viimeviikolla veneen poimimasta satamasta ylös ja perjantaina vietettiin Näsiksen kans lomapäivää vesillä. Firman kalakerhon perinteinen syysreissu Kustavin suuntaan oli jälleen vuorossa. Puol 7 Näsis saapui Raisioon, jonka jälkeen kamat autoon sekä vene perään. Eka tankille ja siitä suuntana Vuosnaisten lossi. Majoitus oli jälleen tutussa paikassa, joten kaikki meni rutiinilla. Vene alas, kamat kyytiin ja vaatteet päälle.

Tuuli puhalteli idästä 6-8ms, joten kohtuullinen aallokko olisi tiedossa. Taivas oli täysin pilvessä ja vesi alhaalla. Paiskominen alotettiin lähikiviltä ja hiljalleen suunnattiin eteenpäin. Paljon tuttuja ja sekä uusia paikkoja heiteltiin, mutta kaloja ei vaan löytynyt. Jossain vaiheessa Näsiksen uistinta puras reipas kilonen luupää irroten kuitenkin veneen vieressä. Myöhemmin päädyttiin matalikko-alueelle, missä oli runsaasti ”taimenheinää”. Juuri kun olin tuumannut paikasta löytyvän ainakin suojapaikkoja kaloille uistintani puraistiin. Taimen iski lähellä venettä ja otti välittömästi spurtin kauemmas. Spurtin päätteeksi kala hyppäsi ilmaan ja uistin irtosi. Selkeesti alamittanen tanttu oli kyseessä, joten ei tästä karkuutuksesta edes harmitusta tullut. Loppuilta paiskottiin taas tyhjää ja illan jo hämärtyessä ajeltiin mökille. Muutkin olivat jo paikalle saapuneet ja vesilläkin käyneet. Alamittasia taimenia oli veneissä käynyt, mutta isoja ei ollut näkynyt.

Lauantaina aamupalaa seiskalta ja kasin jälkeen vesille. Keli jatkui perjantain kaltaisena, joskin tuuli oli pykälää reilumpi. Hyvä suunnitelmamme hieman kärsi liian kovasta kelistä ja sinne minne olimme menossa ei nyt päästykkään. Paljon kuitenkin kivoja paikkoja löytyi, mutta kalat oli kateissa. Koko päivänä emme nähneet evääkään mutta uusia mahdollisia paikkoa kuitenkin löydettiin. Ilta taas hämärtyi ja sivuvastaseen aaltoon ajaessa pääsimme kaikki kamat märkinä lopulta satamaan. Toki kalvopukujen alle tuleva pelastusasu pitää miehen kuivana, mutta päällimmäiset kamat oli märät. Muut veneet oli onnistuneet jälleen alamittasia taimenia saamaan samalta alueelta kuin perjantainakin, joten ehkä hieman virhevalinta meidän suunnitelma oli tällä kertaa. Ois pitäny mennä sinne minne muutkin. Toki alueella missä me kalasteltiin muitakin veneitä näkyi, joten kai sielläkin kaloja ois voinu olla.

Sunnuntaiksi kyytiimme hyppäsi ekaa taimenviikonloppua viettänyt Tommi. Heidän veneensä hiukan temppuili, joten pojat hyppäs kolmansiksi jäseniksi pariin muuhun paattiin. Tuuli oli jälleen kohtuullisen kova, joten Näsiksen homma oli olla lähinnä kuskina. Heti ekasta paikasta onnistuin käyttämään veneessä about 40 senttisen taimenenpoikasen. Muutamaa paikkaa myöhemmin yllytin Näsiksen roikuttaan venettä tuulessa erään luodon reunalla. Kivikot muodosti kivan pussin minne tuuli puhalsi. 3 taimen tärppiä pyörteineen mulle ja 2 Tommille ennen kuin Tommi onnistui yhden 54 senttisen tantun veneessä käyttämään. Miehen elämän eka meritane oli kyseessä, joten myös hymy oli herkässä. Paljon oli kaloja tässä paikassa, koska tuplatärppikin meillä oli.

Tämän jälkeen ei enempää kaloja löytynytkään. Toki päiväkin loppui hieman kesken tuulen kääntyessä etelään ja voimistuessa kovasti. Kunnon aallokossa keikuttiin lopulta satamaan ja nostettiin paatti ylös. Näsis hinas veneen vielä kotiinsa, joten saatto koko kausi olla tässä. En enään sitä satamaan viittinyt laittaa kun ei tiedä vieläkö vesille kerkeää. Jokatapauksessa jos sinne ehtii saa veneen tiputettua mistä vaan.

Muutkin oli kaloja sunnuntaina saaneet. 62 senttinen taimen oli yhdelle porukalle jopa osunut. Hieno reissu ja kohtuulliset kelit. Vedenlämmöt vielä 6-8 asteessa, joten sen puolesta kautta voisi vielä jatkaakkin. Kiitti Näsikselle venekuskeilusta, oli hauskaa vaan paiskoa.

Terveellinen illallinen

Oisko tuolla taimenia?

Työkalut

Taimenenpoikanen

Aurinko nousee..

Mökkireissu vol2

Sama tarina kuin viimeksi, muut meni perjantaina ja mä lauantaina. Kellojen siirtämisen ja oman veneen mukaan ottamisen takia ei ollut mahdollisuutta perjantaina lähteä töiden jälkeen veneellä ajelemaan pimeän tullessa liian aikasin. Lauantaiaamun starttiin sain mukaan Jaskan, Reinon, Pepen ja Henkan mentyä mökille jo perjantaina. Aamulla seiskan jälkeen tavattiin Jaskan kans satamassa ja pukemisen sekä romujen roudaamisen veneeseen jälkeen liikkeellä oltiin ennen kahdeksaa. Suunnaksi otimme tietenkin mökin, pysähtyen matkalla muutamaan paikkaan kalastelemaankin. Taivas oli pilvessä ja tuuli idästä.

Mökillä kävimme herättelemässä pojat ja poikien keräillessä itseänsä valmiiksi me lähdimme jo lähikaisloja paiskomaan. Hiljasta oli, ei evääkään näkynyt. Poikien päästyä vesille kävimme tuttuja paikkoja paiskomassa ja toisesta paikasta Jaska onnistui lusikalla avaamaan pelin. Pari paikkaa myöhemmin Jaska sai toisen hauen lusikalla muiden ollessa vielä nollakerhossa.Jossain vaiheessa päivää mäkin kuitenkin saan ekan haukeni ennen kuin siirrymme jigaileen ahvenia. Joko paikalla ei ole kaloja tai sitten niillä ei vaan ole nälkä. Mulle 4 ok kokoista raitapaitaa ja Jaskalle 2. Toki näillä kaloilla jigi oli ihan kurkussa asti, joten ois voinu kuvitella ahventen olevan syönnillään.

Päivä lopetetaan hauenkalastukseen. Muutaman tyhjän paikan jälkeen saan erään kaislan sisältä vielä yhden hauen ennen kuin pimeys lopettaa kalastuksen. 4 haukee ja 6 ahventa meidän veneeseen, pojille puhtaat nollat. Vaikea päivä.

Sunnuntaina onkin taas myrskyisää. 13ms etelätuulta ja sumua. Pojat päättää jäädä laitteleen mökin talvikuntoon mun ja Jaskan lähdettyä siivoiluiden jälkeen vesille. Ekalla heitolla kurkun mittanen hauki ja pari heittoa myöhemmin kilonen. Hyvä alku, mut sit kaikki muuttuu. Toki nääkin kalat oli yhdellä koukulla leuankärjestä kiinni, joten kauheella iskulla ne ei olleet. Pari paikkaa myöhemmin hauet vaan seuraalee ja tökkii jerkkejä häipyen veneen vierestä syvyyksiin. Punamusta busa siiman päähän ja pamahtaa. Muutama raskas potku ja irti. Ainoa kunnon fisu ja ei siitä kauaa saanu nautiskella. Hetken vielä heitellään ennen kuin lähdetään ajeleen pois.

Kauhee sumu, näkyvyys 50-100 metriä ja kunnon aallot. Kiva oli airistoa ylitellä siinä kelissä, mutta kotiin selvittiin. Onneks plotterissa oli edellispäivän jälki mitä pysty seuraileen. Suunnan hahmottaminen siinä sumussa oli erittäin haastavaa kun mitään kiintopisteitä ei näkynyt.

Sataman lahtea vielä hetken aikaa paiskotaan ja sitten lähdetään pois. Pari haukee veneeseen asti mun toimesta Jaskan jäädessä nollille oli tämän päivän saldo. Ihmeen vaikeeta on taas hauenkalastus viimeaikoina ollut. No seuraavaksi taimenen perään, joten odotettavissa kohtuullisella varmuudella 0-reissu. Vedenlämmöt 6-8 astetta.

Mökkikeikka

Pepe ja Rami meni mökkeilemään jo perjantaina, mutta mä suuntasin sinne vasta la aamusella kiekkoilun jälkeen. Puol 10 aikoihin pojat poimi mut rannasta kyytiin ja samantien lähdettiin kalaan. Päivä päätettiin alottaa hauenkalastuksella ja jossain vaiheessa vaihtaa jigailuun. Taivas oli pilvessä ja kevyt etelänpuoleinen tuuli puhalteli. Vesi oli toki alhaalla, mutta uskoimme haukia löytyvän. Muutama tunti myöhemmin ja edelleen nollat taulussa jokaisella, sai ajatukset jo siirtymään ahvenenkalastelun puolelle. Toiseksi viimeisestä paikasta onnistun eka saamaan kilosen puikon ja seuraavalla heitolla karkuutan veneen vierestä kolmosen kalan, mutta siihen se mulla jääkin. Viimesestä lahdesta Pepekin onnistuu vielä kurkun onkimaan mutta Rami jää nollille.

Palaamme mökille, grillaamma makkarat ja lähdemme ahventen perään. Ekassa tutussa paikassa onnistumme saamaan ahvenia lähemmäs parikymmemtä osan ollessa jopa kohtuullisen kokoisia. Tokastakin paikasta ahvenia löytyy kokojen ollessa tosin pienempää. Reilu parikymmentä kalaa veneessä käy, josta kymmenkunta päätyy ruokapöytään.

Tämän jälkeen lähdemme jälleen paiskoon haukea. Tuuli on päivän aikana hieman voimistunut ja taivas on edelleen täysin pilvessä. Ilmeisesti matalalla oleva vesi on aiheuttanut haukien siirtymisen eri paikkoihin mistä me niitä etitään tai sitten niillä ei vaan ole nälkä. Illan alkaessa jo hämärtymään siirrymme mökille ihmettelemään kehnoa kalantuloa. Palju ja sauna huuhtoo helpolla pettymykset pois mielestä, joten kauaa ei kateissa olevia kaloja tartte miettiä.

Sunnuntaiaamuna olikin sitten myrsky. Vettä tulee vaakatasossa ja tuuli huitelee 15m/s, joten kalastelut saa jäädä väliin. Siivoilemme paikat ja pakkaamme romut. Puolenpäivän jälkeen lähdemmekin jo kotiin päin. Kiva keikka ja seuraava oiskin tiedossa jo parin viikon päästä. Josko sillon jo haukia löytyisi..

Jigailemassa

Hannun kans lähdettiin aamusella heittään pieni lenkki ahvenet mielessä. Lämpötila näytti +8 ja sumu oli kohtuu sakea. Itäinen tuuli puhalteli ja vesi oli reilusti alhaalla. Emme aatelleet näiden kauheasti kalastukseen vaikuttavan, mutta vaikea päivä tästä tuli. Monia potentiaalisen olosia paikkoja jigeillä paiskottiin mutta kadoksissa oli kalat.

Muutamia tärppejä tuli ja yhden ok kokoisen onnistuin jopa veneeseen saamaan. Yksi karkas ja yksi seuras jigiä veneelle asti, siinä kaikki. Vaikeaa siis oli. Paikat on kyllä hakusessa kun ei näillä vesillä ole juuri tullut kalastusta harrasteltua, mutta uskoisin jonkinlaisia kalapaikkoja kuitenkin osaavani  kartalta löytää. Joko se ei vaan kala ollut syönillään tai sit oli miehissä vika. No aina ei voi voittaa, mutta kivahan se on vesillä olla tulee kalaa tai ei. Vedenlämmöt oli tippuneet jo alle 12 asteen ja kun ilmakin oli kohtuullisen viileä saa vesille jo pukeutua kunnolla. Tänään ei sekään puoli ollut aivan kohillaan, joten yhdeltä oltiin jo rannassa. Syksy jatkuu ja kalastuksen myös.

Tässävaiheessa oli sumukin jo hälvennyt

Kun kala ei syö, otetaan vaikka selfieitä..

Pitkästä aikaa vesillä

Ei ole helppoa veneilijän arki. Kun edelliset ongelmat oli suunnilleen selätetty CDI boxin vaihtamisen ja kaasareiden säätelyiden myötä katkesi vaihdevaijeri. Pari viikkoa sitten hinasin veneen satamaan ja olimme lähdössä kalaan. No pakki päälle ja siinä se sit meni. Ei auttanut ku nostaa vene ylös ja hinaa se takas Näsikselle. Vaijerin hain yammucenteristä ja Näsis nakkas sen paikalleen viikko sitten.

Perjantaina hinailin veneen jälleen satamaan ja lauantaina lähdimme 11v kalastajan alun kanssa kokeileen veneen toimivuutta sekä haukien syöntihaluja. Aurinko paisteli ja vesi oli selvässä laskussa, joten hauki oli tiukassa niin kuin arveltiin. Lisäksi kun tuulikin oli todella heikkoa vaikka etelän puolelta puhaltelikin ei aihetta juhlaan ollut. Paljon en paikkoja ole päässyt vielä Raision suunnasta etsiskelemään, joten nyt niitä päästiin spottaamaan.

Muutama ihan mielenkiintoinen mesta löytyikin, mutta kaloja ei vaan näkynyt. Pari varovaista tökkäsyä jerkkiin tuli, mutta siinä kaikki. Vasta reissun viimeisestä paikasta onnistuin tartuttamaan pienen liman. Heti ku hauki iski ja tein vastarin löin vapani Jonnin käteen. Elämänsä ensimmäistä haukea kelatessaan oli kaveri hiukan tohkeissaan. No kala saatiin veneen vierelle ja siitä nappasin sen liplockilla ylös. Pari fotoa ja hauki takasin kasvamaan. Tämä kala taas sai aikaan uutta intoa kalakaverissani, joten jonkin aikaa vielä paikkaa tahkottiin. Muita kaloja ei kuitenkaan enään löytynyt. Tästä se syksy vasta alkaa, toivottavasti vene pelaa ja pääsee useasti vesille. Vedenlämmöt 12-13 asteessa.

Jigailemassa

Vihdoinkin vesille omalla veneellä. Kyllähän se käy ja kukkuu taas, joten uskaltaa lähisatamaa kauemmaskin lähteä seikkaileen. Tälle päivälle sovittiin Näsiksen kans testireissu jigailun merkeissä. Toki kun kevään haukipaikoille mentiin otettiin me myös jerkkikamoja mukaan. Sääennuste toki sanoi hauenkalastuksen olevan toivotonta aurinkopläkän muodossa.

Aamulla seiskan jälkeen lähin ajeleen Näsikselle ja matkalla meinasin ottaa 3 bambia kopiksi. Onneks tämä jäi vaan läheltäpiti-tilanteeksi, joten perille pääsin. Vene perään ja satamaan. Vesillä oltiin puol 9 aikoihin. Ekana paiskottiin hetken aikaa haukea, mutta ei niistä evääkään näkynyt. Sitten ajeltiin erästä saarten väliä hiljalleen eteenpäin kaikua samalla tuijotellen. Kaloja näkyi pohjassa joten ei muuta kuin jigiä veteen. Pari tärppiä, mutta ei muuta. Plotterista spottasin yhden ahvenelta näyttävän paikan ja sinne ajeltiinkin seuraavaksi. Samantien Näsis avas pelin muutamalla ahvenella mun lämmetessä hiukan hitaammin. Mutta kun oikean värin löysin aloin mäkin nosteleen muutamia kivoja pannuahvenia.

Tämän paikan jälkeen pysähdyttiin paikassa missä muitakin jigaajia oli, mutta siellä ei kauaa viihdytty. Seuraavasta spotista sain ensin ahvenen ja sitten kuhan. Näsis onnistui paikasta saamaan hauen. Tämän jälkeen hetki jerkkailua, jossa Näsikselle toinen hauki ennen siirtymistä taas jigaamaan. Aamun ekasta spotista vielä puolenkymmentä ahventa ennen kuin lähdemme takasin satamaan. Ei aivan kauheella syönnillä kala ollut, mutta Näsikselle kuitenkin onnistuttiin illallinen saamaan. Aurinko paisto ja tuuli heräili hieman vasta kun oltiin jo pois lähdössä. Kivaa oli ja pitänee käydä lähiaikoina tiputtamassa vene takaisin satamaan syksyn reissuja odottelemaan. Vedenlämmöt edelleen 17-18.3 lowrance astetta.

Haukisyksyn avaus

Paljon on tullut pelattua veneen kanssa sen toimimattomuusongelmia ratkoessa huoltopäällikkö Näsiksen hyvällä avustuksella, mutta ei se vieläkään täysin tikissä ole. Ja kun se ei ihan täydes iskus ole on se edelleen Näsiksen pihalla "korjaantumassa". Kalalle teki kuitenkin mieli, joten piti yllyttää Pepe heittään pikanen keikka lauantai aamuna mun kiekkoilun jälkeen. 10 aikoihin oltiin vesillä Pepen mökillä ja kalastus alkoi. Aurinko möllötti pilvettömältä taivaalta ja tuuli loisti poissaolollaan. Tähän kun lisätään alhaalla ollut vesi oli keli kaikkea muuta kuin kunnon haukikeli.

Ekat spotit oli tyhjiä kuten myös monet muut. Tunti varmaan oltiin paiskottu, ennen kuin tuuli alko heräilemään ja me lähdettiin toiselle alueelle. Kirkas vesi ja kirkas ilma, kromia siimanpäähän. Montaa heittoa en heittää ehtinyt ennen kuin parin kilon jedda seuraili jerkkiä veneen viereen ja hyppäsi vielä perään kun jerkin nostin vedestä. Hölmistyneenä se siinä hetken aikaa katteli ennen kuin sukelsi syvyyksiin. Muutama heitto ja syksyn eka hauki käväsee irrotuksessa. Kilonen peto jääkin reissun ainoaksi kalaksi. Yhden vielä onnistun karkuuttamaan ja yks käy jerkkiä koputtelemassa jättäen pyörteet pintaan.

Ei ehkä mikään optimaalinen syksyn avaus, mutta oli kiva käydä pitkästä aikaa vesillä. Reipas pari tuntia kerettiin jerkkejä paiskomaan ennen kuin piti palata kotiin. Jospa sitä omankin purkin sais taas iskuun ja pääsis useammin vesillä käymään. Vedenlämmöistä ei tällä kertaa mitään tietoa.

Lätäsen seikkailut

Huikeat suunnitelmat ja hiukan erilainen toteutus, siinäpäs ajatus tämän vuoden keikasta. Koska Lätänen jälleen kerran poltteli ajatuksissa oli sinne myös päästävä. Jaskan kans kun ei kummallakaan edelleenkään maasturia ole piti kehittää vaihtoehtoisia ratkaisuja. Ja ratkaisuista teoriassa parhaaksi osottautui fillari + käveleminen. Tiukkaa reeniä fillarilla pitkin Raision mettiä huikeat 3 viikkoa ei ehkä luoneet sellaista pohjakuntoa kuin olisi tarvittu.

Suunnitelmissa oli ajaa vajaa 30 kilsaa fillarilla ja kävellä reipas kymppi toissavuoden huikeille harjuspaikoille, mutta eihän siinä ihan niin käynytkään. Sunnuntai aamuna 20.7 starttasi volvo seiskan aikoihin Rovaniemeltä kohti Lappia. Matkalla poimin Jaskan kyytiin ja tuttujen stoppien jälkeen olimme jälleen hiekkatiellä ja laitoimme auton tutulle hietikolle parkkiin. Rinkat pakattiin ja fillarit viritettiin iskuun. 27 kiloa painava säkki selässä ei pyöräily ollutkaan kauhean kevyttä varinkaan kun kyseessä ei ole aivan tasanen latu vaan nousuja ja laskuja sisältävä kivibaana. Ekan parin kilsan jälkeen molempien sykkeet oli jo tapissa ja vaihdoimme suunnitelmaa lennosta. 17 kilsaa fillarointia ja vajaa kymppi kävelyä saisi riittää. Näiden muutosten jälkeen kohteeksemme valikoituikin hiukan alempana olevat koskialueet.

2,5 tuntia polkimia pyöritettiin ennen kuin olimme järvillä minne fillarit jätettiin. Tästä kolme pitkää ja tuskaista tuntia myöhemmin olimme vihdoin jokirannassa. Paikalla oli pari tyyppiä jo aiemmin ja pari muuta käveli sinne meidän kanssa suunnilleen yhtäaikaa. Kävelimme vaatteet päällä pikkujoesta yli ja menimme jo aiemmilta vuosilta tuttuun leiripaikkaan. Teltta pystyyn ja uimaan. Helle oli imenyt rankan matkan lisäksi kaikki voimat, joten kalalle ei kauhea kiire ollut.

Jaskan käydessä jututtamassa aiemmin paikalla olleita selvisi, että yksi heistä oli kahen hengen porukassa, jotka oli kipanneet kanotin koskeen. Toinen heppu oli vastarannalla ja tulossa tälle puolen jokea. Nälkähän pojilla oli, joten tarjosimme heille safkat. Pari päivää hyttysiä syöden saattaa aiheuttaa pientä nälkäisyyttä. Ilta kalasteltiin, mutta mitään mainittavaa ei saatu. Lohet hyppeli ja kokeiltiin me niitäkin kiusata. Valitettavasti näytti vaan kaikki hypyt olevan vastarannan peilissä mistä itekkin aikoinaan yhden 4 kilosen lohen sain. Sinne ei taas meidän perhot lentäneet. Illalla pyöri heko ettimässä selkeesti jotain joesta ja kuten jo silloin arveltiin saimme kotona lehdestä lukea sen ettineen näitä kahta kaveria.

Vielä viimeinen virittely ja valmiina lähtöön

Maisemia matkalta

Maanantai jatkui helteisenä. Edellisestä päivästä oltiin sen verran hapoilla, etää päätimme kalastella lähikoskia. Myös paikalla aiemmin olleet pari jamppaa tekivät samoin. Yhtäaikaa meidän kans tulleista virppamiehistä en tiiä minne he menivät. Yhden 42 senttisen harjuksen ja kasan pienempiä päivän aikana sain. Jaska sai pari melkeen nelikymppistä, jotka päätyivät kans lounaaksi 42sen seuraksi. Vaikeeta oli kaloja näistä koskista saada. Illalla yritettiin taas lohta paiskoa, mutta menestys ei kummoista ollut. Hiukan motivaatiota laski sekin että raskaimmasta setistäni meni vissun vibe85 heittosiima heitossa poikki ja varasiimaa siihen settiin ei luonnollisesti ollut mukana. Eipä ole tällaista koskaan aiemmin tapahtunut. Vitosen harritikulla lohiperjohen heittäminen oli jotankin turhauttavaa.

Paistikalat joenrannassa

Ihmisen paras ystävä, tää tappokone söi teltan lipeiden alta isot kasat sääskiä..

Jaska paiskoo

Tiistaina pakkasimme pikkureppuihin trangian ja ruuat. Päiväksi suuntasimme alavirtaan paremmille harripaikoille. Helteessä kurahousut jalassa marssiminen ei mitään hauskaa ole, mutta pakko se oli vaan painaa. Harreja sieltä kuitenkin löytyi. Aamupäivällä sain yhden reilut 40 senttisen ja kasan pienempiä höystettynä taimenen pojilla ja lohen smolteilla. Ruuan jälkeen sain melkeen samasta paikasta 8 yli 40stä ja kasan pienempiä. Vielä yksi tauko pidettiin. Jaska oli ottanu yhden reipas 40sen ruokakalaksi ja mä toisen. Viimesen setin tavotteena oli saada vielä yksi graavikala aamuksi. Jaska nopeampana paineli tietysti mun päivän huippuspottiin, mutta ei sieltä mitään erikoista enään noussut. Mä taas kattelin itelle uuden spotin ja montaa heittoa en heittää ehtinyt ennen kuin tärähtää. Heitän klinkkini peilin reunaan ja virran hitaasti kuljettaessa perhoa tulee tuttu isonharrin imaisu. Samantien tiedän kyseessä olevan parempi kala. Auringon paistaessa takaani näen kirkkaan kyljen välkähtävän pinnanalla. Kylki kertoo kalan olevan graavikala-ainesta. Huudan asiasta Jaskalle ja jatkan väsyttelyä. Kohtuullisen väännön jälkeen kala päätyy haaviin. Kun kalaa vilkasen saa samantien tuulettaa. Tää on iso, Tää on todella iso. Hiippailen kala haavissa rannalle Jaskan seuratessa perässä. Mittaamme kalan pituudeksi 53 senttiä. Uus enkka. Huikee fiilis. Päätämme lähteä kohti leiriä nälän alkaessa taas kurnimaan mahassa. Hikimarssin päätteeksi uimaan ja kalat valmiiksi paistamista varten. Ilta syödään ja käydään vielä lähikoskiakin kokeilemassa ilman merkittävää tulosta.

Lääkäri valmiina puhkasemaan ja paikkaamaan rakkoja jaloistani

Valmis paketti, ei uskois edellisen kuvan kaverin tekemäksi..

Kommeeta koskea

Tää on siistiä, missä sääsket?

Isoja kaloja, jeee..

46 senttinen jatkaa matkaansa

Pari reilua 40stä päätyi ruokapöytään.

53 senttiä harjusta ja ilonen kalamies.

Keskiviikkona tiistain kaltainen setti. Aamulla alakoskille ruokien kanssa päiväksi kalastamaan. Harreja löytyy edelleen ja 40 senttiäkin menee rikki useampia kertoja suurimman jäädessä 46 senttiin. Vesi on laskenut jonkin verran ja kaloja piti ettiä hiukan eri paikoista. Päivän suurin taimenkin oli jopa 40 senttinen ja erittäin pirteä. Kiva sen kans oli koskessa vääntää ennen kuin kala pääsi jatkamaan matkaansa. Päivän aikana tuuli alkaa yltymään ja alkuillasta puuskittaisen tuulen ollessa todella raju ja kalojen pistäessä suut tiukemmalle päätämme lähteä takaisin leiriin. Leirissä luonnollisesti uimaan. Vesi on yllättävän lämmintä ja polskimme koskessa kuin saukot konsanaan. Ilmeisesti yksi lohi ei asiasta oikeen tykkää koska hyppää korkealle ilmaan viiden metrin päässä meistä ilmottaen olevansa paikan kuningas.

Taimenen poikanen

Lentokala

Jaska vääntää..

Iso on evä purjekalalla..

Paistos

Torstai onkin viimeinen kalapäivämme. Lähdemme aamulla taas alavirtaan paiskomaan. Vesi on laskenut edelleen rajusti ja kalojen löytymiseen saa tehdä todella paljon töitä. Klinkit toimii edelleen ja käyttelen kaloja vapautuksessa useampia. Ruuan jälkeen kahlailen tutulle spotille ja 3 ekalla heitolla käytän 3 reilut 35 senttistä harjusta irrotuksessa. Ja kun 4 heitollakin tulee vielä taimen tuntuu kalaa riittävän. Taivaan mennessä pilveen kuitenkin hiljenee. Tunti varmaan tahkotaan tyhjää perhoja vaihdellen. Lopulta saan vielä yhden taimenen ennen kuin menemme rannalle istahtamaan. Päätämme käydä vielä muutama sata metriä alavirtaan katsomassa millaisia paikkoja sieltä löytyy. Yksi hiukan syvempi miedompivirtainen alue vaikuttaa lupaavalta. Muutaman tärpin jälkeen käytän irrotuksessa vielä pari 35 senttistä harjusta. Jaskan mentyä jo toisaalle päätän palata hieman takaisinpäin. Erään peilin reunaan kahlailtuani nakkaan klinkkini kivien väliin. Samantien perhoon täräyttää 45-50 senttinen tanttu hypäten korkealle ilmaan sekä irroten saman tien. Pari pienempää harjusta sieltä kuitenkin saan. Huikein tapahtuma oli ehkä kun lähdin kahlaileen syvässä vedessä hitaasti ylävirtaan. Klinkki roikkuu takanaki vedessä ja vapa tärähtä rajusti. Kun käännän pääni näen valtavan hopean kyljen vilahtavan matkoihinsa. Väärinhän se ois pyydetty mut ois voinu olla huikea kala ”hinaamalla”.

Lopulta palaamme leiriin. Siirrämme leirin pikkujoen toiselle puolen, jotta voimme lähteä kuivin jaloin vaeltamaan perjantaiaamuna. Illalla ei meinaa uni tulla silmään, mutta lopulta nukahdamme.

Vedenalaista elämää

Pullukka kala odottaa irrotusta ja vapauttamista

Kellon herättäessä 5:50 tuntuu siltä kuin ei olisi nukkunut yhtään. Pakkaamme reput ja syömme aamupuurot. Vajaan kympin kävely menee yllättävän helpolla. Pyöräilykin sujuu loistavasti kevyemmällä rinkalla. Meno matkan rankkuus selittyy ehkä sillä, että huomaamme paluumatkalla olevan paljon enemmän laskuja. Hulluja kun ollaan annamme palaa ja kunnolla. Vauhti nousee fillarin mittarin mukaan jopa 40kmh välillä kivien lennellessä renkaista. Reilussa tunnissa ollaankin autolla. Hiki valuu, väsyttää, mutta olihan se siistiä kuitenkin.

Huikea reissu vaikka suunnitelmat muuttuikin. Ei tää mitään ollut kalojen osalta verrattuna toissa vuoteen, mutta 3 suurinta harjustani oli kuitenkin 53, 46 ja 46 senttiset. Yli 40siä sain ainakin 20 ja Jaska hiukan vähemmän. Taimeniakin tuli vaikka niitä ei edes pyydetty. Hellettä oli jokapäivä ja juoksutakki urheilu t-paidalla oli koko ajan käytössä. Joissakin paikoissa sai hengaa jopa ilman paitaa sääskien loistaessa poissaolollaan. Muutenkaan peloitteluista huolimatta sääskiä ei ollut kuin hieman, korkeintaa 10% siitä mitä niitä on monilla lätäsen reissuilla ollut. Valkonen klinkki oli ylivoimainen perho. Vaikka tuuli hiukan kalastusta ja ainakin pinturikalastusta haittasikin en juuri muilla kuin klinkeillä edes kalastellut. Jaska kokeili hiukan kaikkea mutta ei onnistunut ”todellisia ottikoneita” löytämään.

Loppuun vielä lappilaista tyyliä. Karesuvannossa kyselimme saunaa. Tiskin takana ollut tyttö kertoi saunan olevan varattu koko viikonlopun markkinoiden takia. Paikan omistaja kuitenkin kuuli kysymyksemme ja kysyi montako meitä on. Kun sanoimme että me kaks hän pyysi meidät mukaansa. Kertoi markkinatyyppejen olevan markkinoilla ja päästi meidät saunaan. Huikee kaveri. Kiitos hänelle. Pesun jälkeen maistui sekä ruoka että kotimatka paljon paremmalta. Kiitti myös Jaskalle, uskolliselle  ”erämaataisteluparille”. Ensi vuonna uudestaan..

Valmiina lähtöön

Maalissa on helppo hymyillä

Lähivesillä

Viimesen kahden viikonlopun aikana tuli käytä kolme kertaa pikaisesti vesillä. Toissa viikonloppuna sekä la että su kävästiin 11-vuotiaan kalamiehen kanssa haukea kokeilemassa, mutta menestys ei kauheen kova ollut. Sunnuntain kaatosateessa karkuutin pari haukea ja Jonni onnistui saamaan yhden ahvenen suspilla.

Viime sunnuntaina käytiin Hannun kans heittään jigikeikka lähivesillä ja yks mielenkiintoinen ahvenpaikka syksyä varten löytyikin. Nyt siitä sain yhden ahvenen jigillä, mutta muuten oli kohtuullisen hiljaista. Reissu loppu aika lyhyeen tuulen noustessa 14 m/s. Ei siinä kelissä enään oikeen jigiin saa mitään tuntumaa, joten lähdettiin kotiin.

Illat on menny kohtuu tiiviisti perhopenkin äärellä vuotuisen lapinreissun lähetessä vauhdilla. Perhorasioiden on syytä olla kohta iskussa niin harjus kuin lohiperhojenkin osalta.

Perinteinen Kustavin keikka

Jälleen oli se aika vuodesta kun lähdimme Pepen, Reinon, Jarpin ja Henkan kanssa valloittamaan kustavin vesiä. Vuoden aika on kieltämättä hieman vuosien mittaan vaihdellut, mutta monia vuosia me siellä ollaan kalassa käyty. Ja joka vuosi ennen tätä kertaa on aina reissulle osunut aurinkoiset hellekelit, oli reissu sitten ollut toukokuussa tai syyskuussa. Mutta toisin oli tällä kertaa. Jo perjantaina kun töiden jälkeen Henkan ja Jarpin kanssa ajelimme kohden mökkiä alkoi vettä ripsimään. Kun vesille päästiin tuli vettä välillä hiukan enemmänkin. Aikamme ehdimme jopa kalastella ennen kuin Pepe ja Reino veneineen saapuivat paikalle.

Pojat vaihto kamat mökillä ja kahden veneen voimin lähdimme illaksi paiskomaan haukea läheisille vesille. Muutamia pirteitä haukia onnistuttiin jopa löytämään. Mä käytin veneessä 3 haukea, Pepen päästessä samaan lukemaan. Reinolle ja Jarpille tuli hauki mieheen ja Henkka jäi perjantaina nollille.

Ilta perinteisesti grillailuja, saunomisia sekä luonnollisesti talviturkin heitto viileähköön mereen.

Lauantaina kesteli hiukan aikaa, että miehet ja kamat oli taas veneessä. Mä, Reino ja Pepe hypättiin yhteen paattiin ja Jarppi ja Henkka toiseen. Ekat spotit oli tyhjiä ja kun niistä lähdimme ajeleen edemmäs alkoi sade. Vettä tuli kuin saavista kaataen ja kylmäkin oli. Onnekseni ursuitti pitää vettä ja kun alle yhden fleecen nakkasin lisää oli mulla jopa lämmin. Reinon ja Pepen kalvovehkeet oli sateessa kovilla ja hiukan kosteutta taisi läpi päästä. Päivän ekan hauen onnistui saaman Henkka. Kauaa ei tästä kuitenkaan mennyt ennen kuin mäkin onnistuin neljän tärpin jälkeen nostamaan myös neljä haukea veneeseen asti koko luokan ollessa kohtuullisia kurkkuja.

Myös pojat oli tässä ajassa haukia toiseen veneeseen nostelleet ja kun me päädyimme samaan lahteen heidän kanssa nakkasin Näsiksen tekemän leppiksen kaislanreunaan. Pari nykäsyä ja PAM. Kunnon kala. Haukimamman kaarrellessa rauhallisin potkuin ympäri venettä tuomitsin sen noin vitoseksi. Jonkin aikaa sen kanssa sai kyllä vääntää ja kun lähemmäs liplockkausta sitä uitin otti se myös aina spurtin kauemmas veneestä. Viimein kala väsähti ja nappasin sen ylös. Jo nostaessa tajusin kalan olevan huomattavasti vitosta suurempi. Punnitus näytti 8,8 kiloa ja mittaa kalalla oli 107cm. Uus enkka oli syntynyt. Oon onnistunu vuosien saatossa saamaan seitsemän seiskaa tai yli, mutta en ikinä kasia. Nyt on sekin painolasti harteilta kadonnut ja jatkamme matkaa kohti maagista kymppiä.

Kalan jälkeen istahdin alas hetkeksi ihan vaan fiilistelemään. Fiilistelyn jälkeen taisi olla jopa seuraava heitto kun saan parin kilon hauen. Pojatkin vetävät kurkkuja viereiseen veneeseen kovalla tahdilla ja mikä pahinta, Jarppi lotolla. Tämän jälkeen alkaakin nälkä kurnimaan mahassa ja käymme paikallisessa rantabaarissa. Pitsat naamariin ja takaisin vesille. Aamun sadekkin on päivän mittaan tauonnut, mutta suurimman osan päivästä taivas pysyi pilvessä. Loppupäivästä saadaan vielä muutamia haukia kokojen ollessa puikkareita. Päivän päätteeksi saldona oli meidän veneeseen mulle 9 haukea, Reinolle 1 ja Pepelle 0. Toisessa veneessä lottomies-Jarppi kiskoo 9 luigia ja Henkka 2. Tapahtumia näiden lisäksi oli reilusti. Etelätuuli, matalapaine loivat huikeat olosuhteet hauenkalastukseen. Vaikka paikat olikin uusia onnistuimme kaloja löytämään hyvin. Päivän värikin oli selvä, punamusta. Mä sain haukia leppiksellä ja Jarppi mustapunasella lotolla.

Sunnuntai onkin enään muodollisuus. Reipas tunti auringossa merellä saldona Reinon saama kurkku. Hieno keikka ja kerrankin kalakelit retkikelien sijaan. Vedenlämmöt pyöri reippaassa kympissä, joten vielä olisi mahdollisuutta hyvään hauenkalastukseen tälle keväälle kunhan vaan matalapainetta sattuisi kohalle. Loppuun voi vaan sanoa yhden sanan, Wuhuuu..

Uudet kotivedet

Pari viikkoa sitten sain veneen huollosta vaikka oikeeta vikaa ei valitettavasti löytynytkään. Paljon mahdollista, että ongelmat on sytytyspuolella ja se yksikkö mikä kaiken hoitaa maksaiskin sitten ihan kiitettävästi. No näillä mennään ja jännitystä ainakin riittää, koska ei voi tietää millon kone taas pätkäsee. Jokatapauksessa vesillä kävin jo viime sunnuntaina 11 vee kalastajan alun kanssa, mutta kaloja silloin ei löydetty. Keli oli komea ja aurinko lämmitti.

Tänään nähtiin Hannun ja Jarpin kans satamassa kasilta ja koska keli oli lämmin jätimme ylimääräiset vaatteet autoon. Tämä osoittautuikin kohtuulliseksi virheeksi myöhemmin. Uusia paikkoja käytiin jälleen ihmettelemässä jigivehkeiden kanssa. Muutama kivan oloinen patti löytyikin ja muutamassa penkan reunassa kaiku kertoi kalojakin olevan, mutta mitään me emme saaneet. Yks tärppi oli päivän ainoa tapahtuma. Reissu olikin suunniteltu lyhyehöksi, mutta kun kaatosade jyräsi päälle ja kasteli sortsit jalassa olevat kalastajat lähdimme kotiin sovittua aiemmin. Vaikka keli oli lämmin, sateen kastelemat vaatteet sai olon kohtuullisen kylmäksi.

Pari pikaista reissua eikä kalan kalaa.. Ei ole helppoa uusilla paikoilla pyöriminen. Toki kelitkään ei varsinaisesti kalastusta ole suosineet, mutta luulis että edes jonkun kalan olisi onnistunut löytämään.

Ei auta muu kuin jatkaa harjottelua. Vedenlämmöt pyöri jo 14 asteessa.

Kirren pyynnissä

Koska oma veneeni on korjaamolla odottamassa parantumista niin oli hyvä aika lähteä käväseen vuosien tauon jälkeen matildalla. Hannu tätä ehdotteli ja mikäpäs siinä. Hannun kans lähdettiin eilen aamulla kohti järveä ja matkalla pysähdyttiin Näsikseltä lainaamaan haavia ja pitihän mun muutama hänen tekemä vaappukin lainata. Veneenvuokraus aukeaa kympiltä ja muutama minuutti tämän jälkeen me siellä oltiin. Luvat taskuun ja souteleen. Hannu päätti uitella lähinnä nilssejä ja mä uittelin Näsiksen tekemiä palikoita. Kauaa emme soutaa ehtineet ennen kuin eka kirre oli jo veneessä.

Tämän jälkeen olikin pitkän aikaa hiljasta ennen kuin Näsiksen vaappua puras pieni hauki käyden irrotuksessa. Muutamia tärppejä, mutta yhtään kalaa ei tarttunut. Jossain vaiheessa kaikki taas muuttu. Muutamassa minuutissa saatiin useampi kala ylös ja lähdettiin makkaranpaistoon. Makkaratauon jälkeen vielä yksi kirjo puras Hannun vaappua, mutta siihen se loppuikin. Ei sillä toki väliäkään ollut, koska kiintiöt saatiin täyteen. Kuitenkin laituriin asti hinailtiin ja viimeseltä kirreltä nappasin Hannun soudellessa suolet pois ja nakkasin järveen. Tämähän tietää lokkien hyökkäystä ja tietenkin yks sotki ittensä siimoihin. Ei auttanu ku kelailla lokki veneeseen ja vedelle siimat poikki, jotta sain nokkivan lokin irti.

Kivaahan se oli tuollainenkin kalastus. Vaikka pakko kyllä myöntää, että enemmän mä heittokalastaja olenkin. Oishan tuollakin tietty voinut heitellä, mutta kun souteleen lähdetään ni sitten soudellaan. Kiva pilvinen keli ja olematon tuuli. Vedenlämmöistä ei tietoa, mutta kylmältä se käsissä tuntui. Kotimatkalla palauteltiin Näsikselle haavi, vaaput ja palkkioksi yks kirjo. Kotona oltiin vasta seiskan aikoihin, joten täysi päivä tästäkin tuli.

Perinteinen taimenkeikka

Melkeenpäs jokavuotinen taimenkeikka oli jälleen vuorossa menneenä viikonloppuna. Näsiksen kans pääsimme perjantaina karkaamaan hyvissä ajoin kohti määränpäätä ja vesilläkin oltiin jo neljän aikoihin. Ennen illan saunomisia ehdimme siis paiskoa useamman tunnin. Intoa riitti taas reilusti kun kirkkaille vesille pääsi taimenia etsiskelemään ja lähivesillä paiskottiinkin kovalla innolla koko ilta. Keli ei perjantaina suosinut oikeen taimenenkalastusta meren ollessa ihan peili. Kuskivuoro perjantaina osui mulle ja koko ajan sai olla kaasukahvasta vääntämässä, että eteenpäin liikuttiin, rekaaminen ei siis onnistunut.

Yhtään kalaa me emme saaneet tai edes nähneet iltasessiomme aikana. Yks vene oli onnistunut alamittasen tanen veneessä käyttämään, joten kyllä siellä jossain kalojakin uiskentelee. Lauantaina aamupalan jälkeen lähdimmekin hieman kauemmas. Toki ekana paikkana heitettiin eräs läheinen saaren reuna mihin kevyt tuuli osui sopivasti. Montaa heittoa en heittää ehtinyt, ennen kuin saatiin eka taimenhavainto. 3 alamittasta tammukkaa seuraili uistintani veneen viereen kadoten lopulta syvyyksiin.

Tuuli hyytyi kokonaan ja meri oli jälleen ihan peili. Kävimme päivän aikana läpi kaikki viime kevään ottimestat ja useita muita, mutta kaloja ei vaan löydetty. Näsiksen olo huononi päivän mittaan, joten 5 aikaan kävimme heittämässä hänet mökille mun jatkaessa yksinäni lähimestoille. Heti ekassa rannassa rekaillessa seurasi uistintani 2 pientä taimenta jälleen veneen vierelle kadoten myös syvyyksiin. Ei kauhea nälkä tainnu näilläkään kaloilla olla, koska mitään eleitä uistimen syömiseen ei ollut. Yhtään kalaa en onnistunut saamaan, joten mökille siirryin 7 jälkeen kuulemaan muiden tapahtumia. Yks heppu oli onnistunut 2,2 kilosen tantun saamaan ja muutama muu alamittasia. Siikaonkijat sai siikoja ja hauenheittäjätkin muutaman hauen.

Sunnuntaina lähdimme taas aamiaisen jälkeen vesille. Tutut ja tuntemattomat paikat paiskottiin, mutta yhtä Näsiksen nostamaa lohdutushaukea kummempaa emme saaneet taikka edes kaloja nähneet. Meri oli jälleen ihan peili, joten taimenekalastukseen ei paras mahdollinen. Päivä päättyi ajateltua aiemmin. Olimme jossain kaukana kaikesta kun kone alkoi temppuileen. Eka tippui yks pytty sit toinen ja lopulta koko motti hyytyi. Käyntiin se ei enään lähtenyt ennen kuin oltiin otettu koppa pois ja odoteltu puolisen tuntia. Lopulta kone käynnisty ja me ajoimme lämätiskissä himaan. Hiukan jo alko mietityttämään miten hitossa sieltä kotiin pääsee ennen kuin kone lopulta käynnistyi. Nyt pitänee tutkia ongelmia ja varmaankin soitella huoltoon. Voi olla edessä kalastustauko, koska ei ton kanssa nyt oikeen uskalla vesillekkään lähteä.

Kiva oli taas perinteinen keikka vaikka kalojen suhteen menestys oli tutun vaatimaton. Kelit oli hienot veneilyyn ja aurinko helli kasvot tomaatin punaiseksi vaikka rasvaakin tuli käytettyä. Vesi oli tosi kirkasta. Näsiksen perjantaina heittojumissa hukkaaman trutan onnistuin pelastamaan 5 metrin syvyydestä, mikä kertoo veden olleen jopa poikkeuksellisen kirkasta. Vedenlämmöt vaihteli 4-8 asteessa. Nyt vaan kone kuntoon ja haukia kiusaamaan ennen ahveniin ja kuhiin siirtymistä..